4.9.2013

Tunnelmia ja turinoita silmätestin jälkeen.

Eräs ajanjakso sai tänään päätöksensä, mutta tavallaan ovi jäi myös rakoselleen.


Jää nähtäväksi, vieläkö voin yrittää sujahtaa ovesta vai sulkeutuuko se kokonaan. Minulta on kuitenkin pyydetty tätäKIN kirjoitusta ja mielelläni sen kirjoitan ja avaan hieman tapahtunutta. Alla kertomani on täysin omaa tulkintaani ja omia ajatuksiani - ne eivät siis perustu kouluttajien kertomaan vaan omaan kokemukseeni ja siihen, miten minä asiat ymmärsin ja oivalsin. Tai jätin oivaltamatta.

31.8. Koirasilmätestiosuus. 
Tuo paljon etukäteisväritetty, hehkutettu ja peloteltu koe. Jos ajatellaan, missä olin noin pari vuotta sitten asian suhteen; neuvona likipitäen vain "kuvaat mitä näet" niin loppujen lopuksi testi oli aikalailla kaikkea muuta tai ainakin paljon, paljon enemmän.
Olin tehnyt useita harjoituksia omaan 1g-kuvakansiooni KUVISTA, mikä on tietenkin hyvin erilaista kuin "oikean" koiran kuvaaminen. Etukäteisohjeet siitä, että "kerrot vain, onko koiralla pitkä vai lyhyt pää" ei sekään nyt yksinkertaisuudessaan ihan riitä.
Kävin pääsiäisen aikaan täpötäyden valmentavan kurssin, jossa meitä siis valmennettiin tulevaan silmätestiin. Kurssi oli ääriään myöten täynnä ja ensimmäiset 1,5 tuntia tuntui haaskautuvan peruskysymyksien äärellä. Hermostuneet kurssilaiset kysyivät kiperiä kysymyksiä liittyen tulevan kurssin kestoon, miten saada laajennusoikeus ja sitten jaariteltiinkin pitkät tovit siitä, oliko jonkin koiran kyynärät ulkokierteiset vaiko ei.

Kuvasimme 12 koiraa ja kuten olen aiemmin kertonut, kokemus oli liki huumaava. Vallan tuntui siltä, että olisi ajanut vuoristoradan kuudesti peräkkäin ja viettänyt päälle viikon Ibizalla.
Kokelaita oli joka suunnalla, ja varsinkin koiran edessä, takana ja sivulla. Oma käsitys siitä, missä järjestyksessä koiran kuvaa, ei vain voinut toteutua. Yritin ehkä kuvata runkoa seuraavaksi, mutta kaikki mitä näit kokelaiden takaa, oli tyyliä kirsu tai häntä. Yht' äkkiä koko koira näkyikin, mutta aika päättyi.

Kirjasit kiireenvilkkaa ylös sen, mitä kouluttajat sanoivat:
"Erittäin korkearaajainen, keskikokoinen ja keskivahvaluustoinen. Pitkä pää, jossa mantelinmuotoiset silmät. (toisen kouluttajan sivukommentti: pyöreät. Sitten hieman kiistelyä silmien muodosta) Keskipitkä kaula, keskipitkä selkä" jne.
Aloit opetella kokoja, suhteellisia kokoja (sitä ei muuten koskaan selitetty, mutta sillä ilmeisesti tarkoitettiin kokoja kontra keskivertokoira). Ai mikä se keskivertokoira on? Esim. dalmatiankoira ja suomenajokoira. Jos vertaat griffonia dalmatialaiseen; kirjoita: keskikokoa pienempi, pienikokoinen.
Jossain vaiheessa sitten kävin läpi kaikki koulutuksessa olleet rodut ja tein omat kuvailut uudelleen, vertasin vanhoihin kuvailuihin ja myös kouluttajien kuvailuihin. Hyvältä vaikutti. Koot, mittasuhteet jne. menivät kivasti yksiin ja tuntumaa oli. 

Luuletko/luulitko, että tällä pääsee läpi?
Itse kuvailupäivä oli tietenkin aurinkoinen ja lupaava. Jännitin lähinnä rotujen tuntemusta, entä jos siellä on jokin turkaisen vaikea molossi, jota en edes tunnista? Entäpä jos siellä on joku tuhannen vaikea terrieri, norfolk tai norwich? Joista muuten tein erityisen muistisäännön jälleen repertuaariini; norfolk lausutaan matalana (korvat ovat alhaalla) ja NORWICH innostuen ja huutamalla; siis korvat ovat ylhäällä!

Muutoin minusta lähinnä tuntui, että ajelen match-showhun. En jotenkin osannut jännittää, ainahan menen kaikkialle ja kaikkeen vähän niin kuin soitellen sotaan -mentaliteetilla. Menee miten menee -teen parhaani.
No, hienosti kävi rotujen tunnistuksen suhteen, tunnistin kaikki kuusi.
Epäonnekseni (?) menin heti taaimmaiseen kehään, jossa oli tibbe. Ensimmäiseksi kysyin valvojalta, että "onko tämä pöytärotu" (varautukaa siihen, että kaikki opittu ja tiedetty pyyhkiytyy kovalevyltä heti kokeen alussa, tottakai tibbe on pöytärotu) johon valvoja sanoi "se sinun pitää itse tietää". Eikä tämä ollut edes ainoa källi.
Olinhan tehnyt USEITA kuvailuja kellon kanssa ja saanut koirat kuvailtua hyvinkin alle kolmen minuutin. Nyt kuitenkin oli ruhtinaalliset 15 minuuttia aikaa/koira ja mukaan annettiin vieläpä lunttilappu, jossa oli ranskalaisin viivoin KOKO koira alaleukoineen, silmineen, purentoineen ja otsapenkereineen. OI AUVOA! Kun vielä siellä tibbekehässä kysyin valvojalta: "apua, paperi loppuu, mitä mä nyt teen" ja valvoja ystävällisesti siihen "kirjoita paperin takapuolelle" niin minähän kirjoitin. Toisinsanoen kirjoitin sitten ihan joka koirasta enemmän kuin lääkäri määrää, eli 1,5-2 sivua.

Yht'äkkiä kaikki koirat puhuivat minulle.
Niillä oli kaikenlaista kerrottavaa ja hurjasti sanottavaa. Ja minähän kirjoitin. Ja kirjoitin. Jälkeenpäin ajatellen, kuinka minä nyt niin. Innostuin ja ilostuin jokaisesta koirasta ja näin kaikki ja kaikkea. Ja totuushan on se, että mitä enemmän kirjoittaa sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös virheprosentti nousee. Ai olennaisin? Niistä olisi siis - sittenkin - pitänyt kirjoittaa vain olennaisin ja näkyvin ja tärkein eikä ruveta keulimaan. No sanokaapa Sandqvistille, että ei saa keulia. Kun se keulii kumminkin. Se on Sandqvistin luonto. 

Hirmu hyvä fiilis.
Jäi lauantain silmätestin jälkeen. Rodut tuntuivat aukeavan ja tekstiä tuli. Sitä ja tuota koirista näkyi ja kuvailu tuntui sujuvan kuin tanssi. Tämä oli tietenkin petollinen tunne. Olisi pitänyt osata paremmin, tiivistää ja olennaistaa. Ei myöskään välttämättä pidä sanoa koirasta sen olevan neliömäinen, tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi. Ja sitten seuraavassa lauseessa sen olevan suorakaiteen muotoinen.

Källittelyllä on tarkoitus.
Koirasilmätestissä halutaan tietenkin seuloa jyvät akanoista. Ei pidä vain luritella, vaan huomata ne olennaiset asiat ja sitten vielä bonuksena kaikki källit. On siis syytä huomata että sinun halutaan huomaavan. Yhtä ja toista. Varmaan jotain jokaiselle aukenee ja näkyy - mutta näkyykö kaikki - ja tärkein, kas siinäpä kysymys. Sanotko alapurenta VAI voimakas alapurenta? Sanotko pitkä vai huomattavan pitkä? Hiivutko sanomaan loivahko, kun oikeammin onkin kyseessä olematon? Varotko ja otat varman päälle ja sanot HIEMAN kun pitäisi sanoa erittäin? Jääkö kaarevuus huomioimatta? Tuleeko neliöstä suorakaide?

Yhtäkaikki, koirasilmätesti oli upea kokemus.
Olet kehän keskellä, arvuuttelet, mikä koira nostetaan pöydälle (ei, en nostanut beagleakaan, koska kuvittelin, ettei metsästäjät kivääri olalla nostele Nokkapokan Jänisjahtaajaa ikinä kuuna päivänä) ja ylipäätään arvuuttelet rotuja, niiden tärkeitä/tärkeimpiä mittasuhteita ja ominaisuuksia ja alennut sitten hieman loivahkosti niitä kuvaamaan, kun et kuitenkaan tunne ja tiedä rotuja sillä tavalla, että minkälaisia niiden pitäisi olla. Tätä ei tietenkään silmätestissä tarvitsekaan tietää, mutta pian silmätestisali on täynnä koiria, jotka ovat isoja, epätyypillisiä, alapurentaisia, lihavia ja kummallisia.
No ei siinä mitään. Kuvaat vain ne isoina, epätyypillisinä, alapurentaisina, lihavina ja kummallisina.
Heruttelun vaara, liika innostus ja alitajuinen jännitys ovat kuitenkin läsnä. Yrität muistaa, mitä tuomari X vinkkasi, mitä tuomari Y sanoi ja mitä kokelas Z mainitsi kuvailuista. X sanoi, että "kuvaat vain, mitä näet" Y puolestaan sanoi, että "ei pidä mennä lillukanvarsiin" ja Z "muistat sitten kuvailla heti alkuun mittasuhteita, suhteellisia kokoja ja käyttää yleiskuvaussanastoa". Ja sitten on vielä tuomari Å:n viime hetken vinkit "älä käytä tätä sanaa, käytä tätä ja älä ainakaan sano tätä". 
Siispä upeata, sekavaa, huisia, jänskää ja sekametelisoppaa.
Yritä siinä sitten pysyä järkevänä ja analyyttisena!

OMA ARVIO:
kirjoitin liikaa, kadotin ajoittain punaisen langan, ja ainakin kuvailukaavion, sorruin jaaritteluun - eihän minulle koulussakaan riittänyt koskaan yksi konsepti yhtään mihinkään. Pitää osata tiivistää, löytää olennaisimmat seikat ja pysyä asiassa. Monisanaisuus, lavertelu ja liirumlaarumi ei silmätestissä ole hyvästä.

1.9. Pistä dalmikset järjestykseen!
Luulitko, että källit jäi lauantaille!? Olin toki lukenut dalmisten rotumääritelmää ees ja taas ja yrittänyt sisäistää sen(kin) monisyisyyttä. Mitä se sanoo päästä, rungosta, tyypistä, kokonaisuudesta. Olin jopa väitellyt rodun asiantuntijan kanssa pilkuista (!) ja väittänyt, että ei se nyt niin nokonuukaa ole. Ja sain sitten korvavaikut liikkeelle, kun minulle huudettiin, että "EI VAI!!??". Olihan meitä opastettu arvioimaan "vain" tyyppi, rakenne ja liikkeet, mutta ennen koetta jaetussa lapussa sitten kuitenkin todettiin, että arvostele AINAKIN nämä asiat ja sitten listattuna nuo yllä olevat + muutama muu asia.
Nyt kun astuin sisään Klaukkalan koulutustilaan, tuntui että sillä sekunnilla dalmisten rotumääritelmä pyyhkiytyi päästä. Oli enää vain "koira" jäljellä. Koira, joka seisoo, liikkuu ja jolla on etuosa - tai ei ole - ja jonka pitäisi olla pilkullinen. Kaikenkukkuraksi PILKUT totisesti hämäsivät, vaikka kuinka muistinkin, että "koira on nähtävä pilkuilta". 

Eikä tässä vielä kaikki.
Meni varmaan reilu minuutti, ennen kuin TAJUSIN tehdä muistiinpanoja. Niistä tulikin ihan huolella sekavat. Enkä sitten edes tajunnut merkata koiria valmiiksi kaavakkeisiin numeroina, joten yht' äkkiä tuli myös Paniikkos Yhtääkkis, että olenko tosiaan näin nopea, vain yksi koira arvostelematta? Se viimeisin olikin källien källi, vaikea tottavie. Minulla oli jokin käsitys siitä, että ketkä saavat ERIn, ketkä EHn ja kuka Hn, mutta kyllä siinä sai vähän pyöritellä ja ihmetellä. Silti. Itseasiassa koira, joka oli aika huonorakenteinen, liikkui rakennettaan huomattavasti paremmin.

No eikä tässä vielä kaikki.
Ne muistiinpanot olivat ihan surkeat. Miten minä nyt noin. Lopuksi piti tehdä yhteenvetokaavake, tee sitä nyt sitten, kun muistiinpanot olivat surkeat eikä niistä olisi apteekkarikaan saanut selvää. Ai olisiko pitänyt muistaa koirat ja sijoitukset? Älä vain usko ja luule, että teet niin.
Sinänsä nyt varmasti löysin sen voittajan, upean ja tasapainoisen yksilön, mutta ne muut. Jokainen valiokin voi saada H:n, mutta se pitää olla perusteltu, ja omat perusteluni kyllä ontuivat.

OMA ARVIO:
En osannut varmastikaan perustella valintojani kyllin hyvin. Vaikka lähdin kokeesta joko ensimmäisenä tai toisena - toisinsanoen arvostelu lähti hyvin ja luontevan tuntuisesti - olisi minun pitänyt tehdä paremmat muistiinpanot koirista ja perustella valintani paremmin. Minua ohjaa pitkälti intuitio ja minulla ON omaa näkemystä, jota ammennan omasta kokemusrepustani ja minulla ON omat painotukset, mutta sainko ne tuotua tarpeeksi esiin, no en.

OMA LOPPUARVIO:
Olin varmasti huolimaton monessa kohtaa ja vaikka olenkin omasta mielestäni oppinut huisin paljon tämän tiiviin parin opiskeluvuoden aikana (toim. huom. en tiennyt/erottanut lavan ja olkavarren paikkaa vielä noin 3-4 vuotta sitten) niin moni asia on vielä avautumatta. Vaikka väitänkin tuntevani tasapainoisen rakenteen, kun sen näen, niin paljon (varmasti) jää vielä näkemättä ja oivaltamatta. Näkeekö meistä kukaan koskaan kaikkea on oma lukunsa, mutta jokatapauksessa omalta osaltani näkeminen, oivaltaminen ja kokeminen jatkuu koirien parissa, se on varmaa.

Koskaan ei ole valmis. Mutta tien päällä olen yhä tiukasti, nastat kiinni tiessä ja realistisena. Se on alku ja hyvä alku onkin. Älkää lannistuko te uudet, tulevat kokelaat ja ennen kaikkea älkää masentuko, jos ja kun huomaatte, että jokin asia ei sisäisty ja uppoa ja jos vähän sutii. Vaikken ole pätkääkään matemaattinen, niin uskon, että jonkin matemaattisen kaavan oppiminen olisi HUOMATTAVASTI helpompaa kuin oppia "jokin kaava" koirasilmätestiin. Sellaista ei ole, eikä tule olemaan. On vain "omia fiiliksiä" kuten yllä kuvaamani ja kertomani ja jokainen meistä - edelleen - näkee ja kokee näkemänsä koiran - niin - eri tavalla.

Läpäisyraja 60 pistettä - omat pisteeni 55.
Kuvituskuva: Bali auringossa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinun olisi pitänyt päästä läpi jo valtaisan tietämyksesi ansiosta, mutta ne matemaatikot....

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos näistä tunnelmista, on ollut mukava lukea näitä aitoja ajatuksia "tuomari kokelaana".

Terveisin myös alle 60 pistettä