21.9.2013

Olihan sitä silmää - mutta ei tarpeeksi.

SKL järjesti meille tuomariksi pyrkineille ja silmätestin reputtaneille/tuloksiansa
tarkistamaan halunneille loistavan palautepalaverin Klaukkalassa 19.9. torstaina.

Meitä oli paikalla 21 kokelasta, osa silmätestin läpipäässeitä, osa silmätestin reputtaneita.
Kun Juha Kares ilmoitti heti alussa tilaisuuden kestoksi ruhtinaalliset kolme tuntia, olin otettu siitä jakamisesta ja tietotulvasta, mitä meille haluttiin antaa. Ei siis pelkkää omien tuloksiensa tarkastamista, vaan koirat käytiin ensin hyvin yksityiskohtaisesti läpi. Koirathan vaihtelivat kumpanakin viikonloppuna jonkin verran ja esim. pointtereita oli ollut kaksin kappalein; kumpaisellekin kuvailu oli myös erilainen.

Pian oli selvää, että kuvailussa tuli kiinnittää huomiota koirissa olleisiin huomattaviin ja/tai näkyviin erityispiirteisiin.
Osa - tai jotkut - kokelaista olivat esimerkiksi kirjoittaneet kuvailun alkuun kolmekin lausetta pelkkää väriä tai karvanlaatua. "Musta väri menee koiran lanteeseen asti, jossa se muuttuu ruskeaksi...", "Selässä karva on kolme senttiä pitkää, hännässä n. kuusi ja housuissa n. seitsemän senttimetriä pitkää".

Miksette nähneet ilmiselviä asioita?
Tai sitten - mitä voin omalta kohdaltani sanoa - tyydyin liiaksi peruskuvailuun, enkä esimerkiksi jostain syystä (!) kuvannut pointterin ilmiselvää voimakasta otsapengertä?


Pölisin toki päästä yhtä ja toista, mutta ohi otsapenkereen? Epäonnekseni huomasin myös jättäneeni rintakehät melkolailla huomiotta, etuasentoiset lavat olivat menneet "ohi" ja suurimpana järkytyksenä pidän sitä, että sain tiibetinterrierin kuvailusta kaikki 0 pistettä!

Paljon oli kuulema annettu anteeksi.
Jos kuvasi edes sinne päin; griffonin todella kapean alaleuan edes jotenkin huomioiden, sai pisteen. Jollei alaleuasta sanonut yhtään mitään - oli lähellä sokeaa. Miten skotin ylälinjasta on saanut suoran? Jollei ylälinjaa näe kaarevana, silmälasit lienee aika uusia.
Rotujen tunnistamattomuutta ihmeteltiin kovin. Aika perusrotuja esillä oli, melkoista hilpeyttä lienee tarkistavat tuomarit keskenään kokeneet, kun sileäkarvainen collie oli ollut joissain papereissa "vinttikoira" - oliko muuten pointteriakin vinttikoiraksi luultu?!  Beagle oli sanottu dreeveriksi ja niin edelleen. Erikseen tuotiinkin esiin sitä, että yksi näkökulma tuomariksi pyrkivällä - jota on syytä kehittää ja tuoda esiin - on se, ettei tunnista vain omaa rotuaan tai rotuja omasta roturyhmästään. Viesti, jonka antaa tietämättömyydellä tässä tapauksessa on se, ettei "muut kuin oma rotu kiinnosta".

Peruskuvailu ei siis riitä.
On osattava nähdä kunkin koirayksilön erityispiirteet. Onko sillä esim. litteä ja kevyt luusto, käyrät etujalat, nosteleeko se jalkojaan liikkeessä, liikkuuko leveästi, onko se lihava, onko sillä pieni pää tai erityisen vaaleat silmät.
Karkeasti ottaen voisi sanoa, että ei kannata kuvailla koiraa niillä kolmella karvanpituus/värilauseella ja sitten neliömäinen, keskivahvaluustoinen, keskipitkäkaulainen, pitkä lanne ja lyhyt lantio. Mieluummin keskittyy niihin ilmeisiin pääpointteihin, ehkäpä tähän tapaan: Erittäin pitkäkarvainen, neliöstä ulkona (korkeuttaan pidempi), pieni pää ja erittäin lyhyt kuono-osa, olematon alaleuka, voimakas alapurenta, litteä- ja kevytluinen, lyhyt rintalasta, nostelee etujalkojaan liikkeessä.
Tämä siis karkea esimerkki.
Jokatapauksessa on syytä tietää/muistaa, että kaikissa yksilöissä on omat erityispiirteensä ja juuri NE tulee huomata!

Miinusta ei pitkistä kuvailuista tullut.
"Takahuonetta" kuulema informoitiin aina kaikesta mahdollisesta tapahtuneesta ja tapahtuvasta. Oli kerrottu, että eräällä kokelaalla loppui tila kesken (minä!), ja hänelle oli sanottu, että voi jatkaa paperin taakse.

Kun kaikki eri koirayksilöt oli käyty ensin kertaalleen kalvoilla läpi - ja keskusteltu mitä pitää tai olisi pitänyt sanoa, mentiin erikseen dalmatialaisiin. Saimme nähdä tuomarien tekemän rivin kuvana - ja kuulla erään koiran kohdalla "synninpäästön" siitä, että sille hyväksyttiin kaikki arvosanat välillä ERI-HYL. Itselläni ko. koira sai H:n. Kaikki dalmisten malliarvostelut käytiin myös kalvoilla erikseen läpi.
Jälleen saimme kuulla, että esim. pigmenttipuutoksia PITI huomata (huomasin!), huono karva tuli huomata, peitsaaminen jne. Tässä karttakeppiä sormille; huomasin eräällä koiralla karvapuutoksen tassuissa - en kirjoittanut sitä.
Painotus silmätesti- ja dalmispäivien välillä oli 50-50.
Silmätestin keskiarvopisteet olivat olleet melko alhaiset, 20. Itselläni tuo ylittyi 6,5 pisteellä, eli lauantain saaliini oli 26,5 pistettä.

Mennäänpä seuraavaksi pisteisiin lauantain osalta.
Collien maksimipisteet 9 - omat pisteeni 5
Pointteri 7,5 - 6
Beagle 7,5 - 4,5
Borderi 9 - 4
Griffon 10 - 7
Tiibetinterrieri 7 - 0 (häpeä!!)

Kokelaiden saamat keskiarvopisteet koirille menivät seuraavasti:
Collie 4,3, pointteri 2,9, beagle 4,5, tibbe 1,6 (oli siis ollut selvästi vaikea muillekin!), borderi 3,1 ja griffoni 4,1. Olin kuitenkin hienosti (!?) keskiarvojen yläpuolella. Ainakin joidenkin koirien kohdalla.

Ihan en äkkiä käsitä, kuinka tibbe nyt noin meni. Mutta nähty mikä nähty - ei siis oikein yhtikäs mitään. Tai juu, olihan paperissa tarinaa, mutta nollan edestä.
Sain sentään Karekselta kaurakeksin, koska olin nähnyt pointterin lyhyen rintalastan! Muutamassa kohtaa omia kuvailuja lukiessani hihkuin liki nyrkkiä pöytään takoen JES ja JES - ja sitten taas tibben kuvailua lukiessani pyyhin melkein kyyneleitä.

Dalmiksista sai kaikista 10 pistettä kustakin. Minulla koirat menivät sunnuntaina seuraavasti pisteiden osalta:
Dalmis 1 maksimi 10 - omat pisteet 5
Dalmis 2 10 - 5,5
Dalmis 3 10 - 5
Dalmis 4 10 - 6,5
Dalmis 5 10 - 7,5

Tarkistuslaskenta toi minulle yhden lisäpisteen - kokonaispistemäärä 56, mutta vähennyksiä esim. tuli, jollei handlereita älynnyt kiittää, kaikkia koiria nostaa pöydälle, dalmisten järjestys oli eri kuin tuomareilla. Miinus yksi piste sieltä ja toinen täältä. En kyllä ole edes ihan varma, -muistaakseni kiitin, mutta en ehkä kaikkia? Lisäksi tibbe ja beagle jäivät minulta nostamatta pöydälle.
Kannattaa miettiä, miksi ne pöydät kehissä on?

Pisteiden osalta - itselleni hieman yllättäen - olin ollut sunnuntaina parempi, yhteissaalis 29,5 pistettä. 
Jos ja jos. Jos olisin nähnyt tibben karvojen alle edes neljän pisteen verran, nostanut sen ja beaglen pöydälle, kiittänyt handlereita (kaikkia) ja pannut dalmikset oikeaan riviin - niin....

Lopuksi saimme kaikki käydä omat vastauksemme läpi ja kolmen tunnin korvien kuumottamisen jälkeen lähdimme kaikki kurvailemaan kotiin.

Palautepalaveri oli todella hienosti vedetty ja järjestetty. 
Hieman - ihan inan - hampaankoloon jäi, koska "varvasahdas" -sanaa ei saa käyttää. Hö. Pitää sanoa leveä edestä (jos koira sitä on) ja kenties "koira kääntää tassujaan sisäänpäin". Tunnelma oli tiivis, hyviä kysymyksiä esitettiin ja niihin myös perusteellisesti vastattiin.

Jäin sitten vain miettimään sitä, että kuinka moni testiin menee luullen tietävänsä ja osaavansa enemmän kuin tietää ja osaa? Asiahan on kovin inhimillinen, enkä tätä tuo mitenkään sormella osoittaen esiin, koska jos sormella nyt lähtee ketään osoittelemaankaan, niin kolme sormea osoittaa aina itseen. Olen joka ikisestä pisteestäni liki liikuttavan iloinen ja häpeän syvästi tehtyjä mokia. Koskaan ei ole valmis - vaikka edessä olisi dalmis. Leikin nyt Cheekiä. Hymiö.

Parhaani varmasti ihan jokainen teki oman osaamisensa rajoissa, jotkut ne jopa ylittäen ja osa liikkuen niillä rajoilla - kiikunkaakun. On oltava nöyrä, katsottava peiliin ja opeteltava keskittymään olennaiseen ja näkemään jokaisen koirayksilön erityispiirteet - ne silmiinpistävät, jotka silmätestissä PITÄÄ nähdä.

Kuvailu on periaatteessa yksinkertaista, "kerrot vain, mitä näet", mutta näetkö SEN tai NE asiat, jotka sinun silmätesti läpi päästäksesi tulee nähdä? Itsekin luulin, että kuvailupäivä menee ja meni paremmin. No eipäs mennytkään, vaan dalmispäivä!

Syvästi kiitollisena ja iloisena siitä, että olin osallisena tässä "ruljanssissa" ja uskallanpa vielä lopuksi kehua itseäni - kuka sen kissan hännän nostaa, jollei kissa itse - hävetä ei tarvitse, päinvastoin, iloitsen omasta osaamisestani, joka ei tällä kertaa ihan riittänyt. Väitän kuitenkin sitkeästi olevani realisti. Tiesin omat rajani ainakin jossain määrin, harjoitellut ja opiskellut olin, mutta:

Mikään ei lopu, opiskelu ja SILMÄILY jatkukoon, toivottavasti opittu syvenee, aukenee lisää ja tulee uusia oivalluksia - paljon!


Kuvituskuvat:
Allekirjoittanut kuvattuna Messukeskuksen kehän laidalla - samalla ilmeellä olin varmasti silmätestissäkin
Pointterin pää - ja otsapenger - Googlen kuvahaku Tunturisuden koiralinkit


Ei kommentteja: