28.9.2013

Kenzolassa HauHaukutaan ja pientä mörökölliäkin liikenteessä.

Saimme iloksemme kuulla noin kaksi viikkoa sitten pääsevämme HauHau Super
Premium -uutuuskuivamuonan testiryhmään. Olin jo aiemmin pistänyt ko. uutuusruokien mainokset merkille ja nyt koiristani Hupi ja Bali pääsivät natustamaan näitä uusia Kana & Peruna- ja Lohi & Peruna -ruokia.
Todella tervetullut uutuus päivittäistavarakauppojen valikoimiin!

Valitettavasti S- ja K-ryhmän hyllyillä ei ole juurikaan ostettavaa, ei, vaikka ns. hätä olisi suuri. ( = nappulat pääsevät yllättäen loppumaan) Pääsääntöisesti lähimarketruokien sisällysluettelot alkavat "viljaa, lihaa ja eläinperäisiä tuotteita" - listauksella ja lihan osuus on usein häviävän pieni... Hyvä, jos 10-15 % on peräisin esim. kanasta. Proteiinitkin ovat usein säälittävän alhaiset, 15 %:n luokkaa ja rasvaa voi olla reilusti alle 10 %:n. Joskus näitä basic-marketruokia eksyy kuitenkin Kenzolaan ja voi sitä sonnan määrää! Nappulat ovat melkolailla "harmaita", kuivaakin kuivempia ja tulevat tehokkaasti ainakin LÄPI. Hajuhaittoineen.


Laumastani Hupi on syönyt junnuikäisestä omaa lammasriisi-ruokaa, mitä milloinkin, mikä vain lammasriisi käy mainiosti. Vanhemmiten kuitenkin hänellekin esim. Brit Adult 25/15 sopii. Tiedä sitten, mikä "nuorenkoiran mahasyndrooma" joskus koirillani on, koska nyt Balilla alkoi mennä lörinäksi sananmukaisesti ulosteen kanssa. Olen siitä hiukan "huono" kuivamuonien kanssa, että en ihan niitä merkkiuskollisimpia ole. Ostan sitä, mitä milloinkin tarjouksessa on tai mitä Mustikan ja Mirrin hyllyltä sattuu ensimmäisenä silmään. Käyn myös jonkin verran M&M:n Outleteissä. Näin on ollut meillä aina, kuivamuonamerkit vaihtuvat joskus tiuhaan ja niitä myös miksataan. Kuitenkin esim. Brit on ollut meillä viimeaikoina suosikkimerkki ja sitä tulee hyvin usein ostettua muulle laumalle.
Onneksi Balin masu on jo pitkään ollut asettumaan päin. Voihan se olla, että masu ei ihan jatkuvaa ruokien kanssa vaihtamista sulattanut - ja taas sananmukaisesti. Viimeiset pentupöperöt kun syötettiin hyvän aikaa sitten ja sitten tovi haettiin sitä comboa, joka Balille sopii. Balille ei myöskään näyttäisi sopivan ISO päivittäisannos kerralla, vaan sen ruoka jaetaan yhä kahteen ateriaan.
Bali söi tässä välissä HauHau lammasriisiä ja sen myötä masu myös asettui. Lisäksi ruoka jaettiin kahteen kattaukseen ja seKIN tuntuu Balilla pelittävän.

Naapurimme Janan avustuksella (kiitos, Jana!!) pääsin Tikkurilan postiin keskiviikkona, 25.9. ja aloin heti samana päivänä syöttää ilman sen kummempia kommervenkkejä Hupille KanaPerunaa, 26/16 ja Balille LohiPerunaa, 24/14.

Huomatkaa Super Premium -ruoan kantokahvainnovaatio! 

Nyt täytyy kyllä sanoa, että jössessendo, nimittäin nappula on erittäin tummaa, hyvän näköistä (!) ja selvästi koirien mieleen. Ruoka ei myöskään haise, kuten jotkut merkit.. Bali on aiemmin hiukan ronglannut nappuloittensa kanssa: Ai enkö mä muuta saa -ilmeellä, mutta NYT menee innokkaalla rouskeella! Niin liotettuna kuin kuivana; ihan yhtä suurella innolla.
Kirjoitan jatkossa lisää tästä ruokakokeilusta, mutta näin neljän päivän jälkeen voi jo sanoa, hyvältä näyttää ja kuulostaa; rouske siis käy!
Sisällysluettelot kummassakin ruoassa alkavat kuten niiden pitääkin: Kananliha, kananlihajauho, maissi.. jne & Lohijauho, lohiproteiini, maissi.. jne. Kanaperunassa luvataan olevan kanaa peräti 60% ja lohiperunassa lohta 40%.
Ulosteet ovat niin Hupilla kuin Balillakin tummaa ja tiukkaa sikaria, hienoa!

Päivä sai sitten kuitenkin hieman ikävän käänteen.
Iltalenkin jälkeen Hupi nukkui sohvalla ja oksensi yht'äkkiä ns. pitkää sylkeä; ihan kesken unien lensi limaista oksennusta niin sohvalle kuin sohvatyynyillekin ja koira hyppäsi ylös kuin hengen hädässä kakoen. En osannut tässä vaiheessa vielä epäillä mitään PAHAA vaan asetuimme kotvan kuluttua lauman kanssa alakertaan töllöä tuijottamaan. Kiinnitin kuitenkin vajaan tunnin päästä huomiota siihen, että Hupi hengitti erittäin nopeasti. Se oli myös levoton ja jotenkin kipuisan tuntuinen. Olin melkolailla heti huolissani, ikenetkin näyttivät normaalia vaaleammilta kun niitä vertailin muiden koirien ikenien väreihin. Aavistin jotain olevan pahasti vialla. Pikainen puhelinsoitto ja eikun samantien Viikin päivystykseen. Tässä yhteydessä esitän suuren ja lämpimän kiitokseni ell Jenni Rankille, joka pystyi meitä tilanteessa nopeasti auttamaan.
Pahalta näytti, mutta onneksi tarina sai hyvän päätöksen; ehdittiin epäillä niin rotanmyrkkyä kuin ilmarintaakin, lopulta diagnoosi oli aspiraatiopneumonia; Hupi oli saanut oksennusta keuhkoihinsa. Tila voi kehittyä hengenvaaralliseksi, onneksi Hupi sai nopean avun. Se oli Viikin keikan jäljiltä erittäin väsynyt, mutta jo seuraavana päivänä lähes normaali. Tänään lauantaina jo oma itsensä, kuten kuvasta näkyy:


Selvisimme siis säikähdyksellä, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Onneksi saimme nopean avun.
Jospa Kenzola tästä nyt toviksi jos toiseksikin rauhoittuu ja narskuttelemme jatkossa tyytyväisinä makoisaa HauHauta -testaten. Hyvältä näyttää niin ruoan kuin Hupinkin osalta!

Rouskuttelemisiin - tarkkailkaa koirianne!

Ei kommentteja: