28.5.2011

Lenkillä 27.5.2011 - together ja hauskat?

Mitäpä muuta siellä lenkillä osui kameran kortille? Tiedättehän, päättömiä koiria ja tarkennuksia koiran pään edessä olevaan ruohonkorteen. Siis normikamaa. ~ 140 kuvaa, joista yli puolet meni mäkeen. Ai nämä se säästi, nauraa Ruotsalon Antti ja ihmettelee tykönään millaisia ne deletoidut kuvat olivat, kun näissäkin on kaikissa valkotasapaino, kontrastit ja kaikki mahdollinen pielessä.
Ei kuitenkaan hullumpi tuo automatiikka mielestäni tällaiselle lenkkikuvaajalle, joka haluaa lähinnä tallentaa tunnelmia. Hyvä, että Canon on ajatellut "meitäkin". :) Liikekuvaus on varmaan ainoa (??) missä SX20 IS on aika "jälkeenjäänyt" mitä whippetien spiidauskuvaamiseen tulee.
En silti voi olla muistelematta erästä ammattikuvaajaa, joka tuli kuvaajakseni Yhtyneiden juttukeikalle kuvaamaan ratakisoja Kaupissa. Oli moottoriperät ja viimeisen päälle vehkeet, asemapaikka oli tarkkaan mietitty ja kuinkas kävikään. Jutun kuvat jouduttiin ostamaan kuvatoimistosta.


Hulan ja Hupin synergiaa.


Ja sitten menevät Hula ja Viri yhes koos.


Hula huomaa tilaisuutensa koittaneen. Hupi nuuhkii hiekkaa pahaa-aavistamatta ja Hula on totisesti valmiudessa!


Hupi viipottaa pienine korvineen.


Tästä se on väännetty peistä muunmuassa foorumeilla.
Kuitenkin jos koiralla on yhtään laumaviettiä -toki monet muutkin koiran ominaisuudet asiassa auttavat- onnistuu whippetin irtipito parhaimmillaan lupsakasti. Asiaa auttaa n. miljoona eri asiaa -ja samat asiat voivat sotia toki vastaankin- mutta irti heti pienestä pennusta (siis 8-viikkoisesta), yksikään kohtaaminen ei saa olla "ihmeellinen", eikä siitä saa tehdä numeroa.
Koiraa ei nosteta syliin, ei säälitellä, eikä varota. Pieni pentu pannaan kohtaamaan maailma sellaisena kuin se on; sellainenhan se on sille aikuisenakin. Ohikulkijat ovat ohikulkijoita, ei sen enempää eikä ihmeellisempää. Ai helpommin sanottu kuin tehty, sitä se onkin. Tarvitaan paljon lahjontaa, palkkausta ja itsensä alttiiksi panemista. Eikä se siltikään aina onnistu. Hyvä lähtökohta harjoittelulle on kuitenkin se, että "pannaan onnistumaan", eikä lannistuta. Silmistä selässä ja takaraivossa on suuri apu ja ennakoinnista myös. Koirat ovat kuitenkin aina helppoja, me ihmiset monimutkaisia. Koira ajattelee simppelisti, me ihmiset monimutkaisesti; monesti ongelmien ennakoinnin sijaan niitä luoden. Vältä paniikkia; koirasikaan ei silloin panikoidu.


Kuoppa-analyysiä.


Canonissa on kätevä keinukytkin tarkennukseen. Se on kuitenkin hyvin usein väärässä moodissa, kuten kuvasta näkyy. Koiran moodissahan ei ole mitään vikaa!


Pojat pellolla - ja ihmisiä horisontissa. Pelto on kiinnostavampi.


Aina on aikaa ilahduttaa koirista pitäviä.

Ja sitten ollaan jo kotona. Olipa taas tapahtumarikas lenkki!

Ei kommentteja: