Älkää ottako lemmikkiä.

Mikäli ette ole valmiita maksamaan sen hoidoista.

Näin kirjoitettiin tällä viikolla sosiaalisessa mediassa. Kirjoitettiin siellä paljon muutakin, mutta yhtälailla kun monen ihmisen järkeen ei käy, että "ostetaan golfmaila ja laitetaan ripset samalla kuin rutistaan eläinlääkäreiden hinnoista" ei taas monen ihmisen järkeen käy se, että eläinlääkäreiden hinnat tuntuvat nousevan huimaa vauhtia. Yleinen lausahdus koiranomistajien keskuudessa on, että parhailla ja välineistöltään runsaimmilla klinikoilla pelkkä päivää maksaa 100 euroa. Kaukana ovat ne päivät, kun päivään sanominen oli "vain" 25 euroa.

Golfmailan hinta näyttäisi Sportamoren mukaan vaihtelevan n. 130 eurosta 320 euroon. 
Ripsien laittaminen taas maksaa n. 80 euroa. Keskustelussa kirjoitettiin mm. em. tuotteisiin viitaten, että mies tuskin rutisee golfmailaa ostaessaan saati vaimo kampaajalla, väriä päähän laittaessaan. Ihminen, joka kehtaa nostaa ell-asemien hinnoittelun esiin ja puheisiin, kivitetään tänä päivänä. Ihminen nähdään perinjuurin itsekkäänä ollessaan valmis uusimaan golfmailaa ja laittaessaan ripsiä, mutta eläin jätetään hoidotta. En muuten tunne yhtään tällaista ihmistä.

Nyt olisikin mielenkiintoista alkaa seurata golfmailojen ja hiusten värjäysten ynnä ripsien taivuttelun hinnoittelua esim. 5-10 vuoden ajanjaksolla. 
Minulla ei ole edellämainituista hyödykkeistä nimittäin omakohtaista kokemusta, mutta voisin alkaa seurata niiden hinnoittelua, jotta pääsisimme vertaamaan niitä suhteessa eläinklinikoiden hinnoitteluun esimerkiksi kymmenen vuoden seurantajaksolla.

Keskustelussa kirjoittaja nimittäin nosti jopa esiin voimakkaan vastakkainasettelun; kumpi on tärkeämpää, uudet ripset vai lemmikin hoito? Hän tähdensi, että eläinlääkäriasemilla työskentelevät koulutetut ihmiset, joilla on käytössään kalliita laitteita ja viimeisintä lääketietoutta.

Luin keskustelun hetki sitten uudelleen läpi, enkä löytänyt siitä minkäänlaista dissauskohtaa, jossa eläinlääkärien koulutusta tai klinikoiden laitteita olisi kyseenalaistettu. En nähnyt yhtään lausetta, jossa "köyhät" lemmikinomistajat olisivat vaatineet laskemaan hinnoittelua tai luopumaan kalliista ultralaitteesta tai jättämään digitaalisen röntgenlaitteen ostamatta, jotta "mun musti saisi kastraation halvemmalla".

Ei, ei ja ei. Ei kyse ole siitä.
Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että klinikat ketjuuntuvat ja ketjujen omistajat haluavat maksimoida voitot. Toki kaikki haluavat voittoa, Valio ja Lidlikin. Ehkä jopa se itsekäs lemmikin omistaja etsiessään edullisinta klinikkaa?

Omakohtainen esimerkki sydänkuunteluista. Mennään muistini mukaan vuoteen 2013. Kaksi virallista sydänkuuntelua maksoi n. 60 euroa. Puolen vuoden päästä hinta oli kahdelle kuuntelulle välillä 85-100 euroa. Siis 40%:n hinnannousu reilussa puolessa vuodessa jos laskee alimman hinnan mukaan; 60 -> 85 euroa. 130 euron golfmailassa se tekisi 52 euron hinnannousun; uusi hinta olisi 182 euroa. Ripsien taivuttelu olisi 32 euroa kalliimpaa, nyt 112 euroa.

Sentään soittaessani erääseen aiemmin edukkaaseen paikkaan - jossa kaksi kuuntelua olisi ollut 100 euroa - sain kuulla hoitajan selityksen siitä, että "olemme muuttaneet isompaan paikkaan ja meidän vuokra on noussut".

Keskustelussa ihmeteltiin, että pitäisikö ruokakauppiaan antaa kuukauden ruoat ilmaiseksi? Lemmikin hoidosta golfmailaan, ripsiin, hiusten värjäykseen - ja nyt ruokakauppaan.
En odota saavani lähikaupastani mitään ilmaiseksi, mutta tervehdin aina ilolla kauppiaan myyntiin ottamia poistoeria. Viimeksi kaupasta sai eurolla purkitettua kananfileetä. Ruokakaupassa ihminen ostaa varojensa mukaan joko antiloopin filettä tai sitten tarjousjauhelihaa.

Kyllä, lemmikin omistajalla on myös vaihtoehtoja. 
Koiran - tai muun lemmikin - voi viedä kunnalliselle, yksityiselle, ketjulääkäriin tai pienelle praktiikalle. Vaihtoehtoja löytyy. Eri klinikoilla on omaa erityisosaamista ja myös yleensä oma, persoonallinen ja itsenäinen hinnoittelu. Joka ei aina ihan aukene kuluttajalle, minkä asian taas hyvin ymmärrän. Toimenpiteitä voi olla vaikea hinnoitella ennalta.

Vitsailin - tosissani - heittämällä ilmaan idean KIE-klinikasta (Köyhän Ihmisen Eläinlääkäri).
 Tästä älähdettiin heti sanomalla, että ei voi olla yksityisten klinikoiden velvollisuus avata tällaista. He eivät saa asiaan mitään tukia, pitäisikö niiden tehdä hommat tappiolla?
Jäin sitten vain miettimään, että missä minä tällaista ehdotin?
Ei. Eläinlääkärin eikä hoitohenkilökunnan ei kuulu tehdä työtään tappiolla, mutta pelkään tulevaisuutta; onko tulevaisuudessa lemmikin omistaminen vain rikkaan ihmisen etuoikeus? Kunnilla ilmeisesti on velvollisuus järjestää kunnallista eläinlääkäripalvelua, miksei tähän voisi panostaa?

Vuonna 2007 100 eurolla sai kolme silmätarkkia joukkotarkastuksessa. 2011 100 eurolla sai kaksi silmätarkkia. Nyt sillä saa yhden. Ja minulta kysyttiin mm. olenko oikeasti sitä mieltä, että Stockmannin palvelu pitää saada Tokmannilta. En tietenkään. Joskus, kun luen somekirjoittelua, jossa olen ollut osallisena, tuntuu kuin näkisin pahaa unta. Miten väärin ihminen - myös minä - voi tulkita lukemaansa ja kuinka voimakkaita tunteita toisen kirjoittelu - ja miksi - saa lukijassaan aikaan. Alkaa tuntea itsensä idiootiksi, köyhäksi valittajaksi, eikun rutisijaksi, joka mieluummin kähertää ripsensä kuin hankkii koiralleen hoitoa.

Jotta minua ei nyt profiloitaisi ihan huonoksi lemmikin omistajaksi niin kerron lähes koko elämäni perustuneen lemmikeille, lemmikinpidolle ja niiden käytöksen ja ulkomuodon opiskelulle.
Olen omistanut koiria reilut 30 vuotta, joten kai minun on täytynyt jotain osata tehdä oikeinkin, koska minulle koiria myydään (en tiedä myydäänkö enää, jos profiloidun köyhäksi) ja olen niiden kanssa kilpaillut menestyksekkäästi. Kaikki liikenevä raha menee koirien öljyihin, pateisiin, lihoihin, kuivamuonaan, ravinteisiin, luihin ja snäkseihin. Unohtamatta kilpailuja, kilpamatkoja ja niitä eläinlääkärireissuja.
Olen saanut pääosin erinomaista palvelua eri eläinlääkäriasemilla, koirani ovat olleet osaavissa käsissä. Minua on kuunneltu ja koiriani on hoidettu hyvin. Toki mukaan mahtuu harrastusvuosieni varrelle myös niitä ikäviä eläinlääkärikokemuksia, mutta onneksi ne ovat vähemmistössä.

Toivoisin keskustelun jatkuvan hedelmällisenä ilman syyttelyä ja vähättelyä. Keskustelussa täytyy olla aina sijaa eriäville mielipiteille ilman, että eriävän mielipiteen esittäjä kokee lopulta olevansa kuin ilman ääntä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää vastaa esitettyihin kysymyksiin (miksi hinnat ovat nousseet niin paljon) vaan piipittäjän ympärille kerääntyy kuin kuoro heristämään sormea; "oletkos siinä, etkö arvosta eläinlääkäreitä ja hoitajia, mitä"!? 
Yksi vielä hyvin yleinen keskustelunaihe puhuttaessa eläinlääkärihinnoittelusta on muuten sekin, että kun vakuutukset yleistyivät koiraväen keskuudessa, hinnat nousivat jo tuolloin voimakkaasti.


Kauniiksi - ja vitsikkääksi -  lopuksi. Minulla meni nyt golfmailojen hinnat tarkkailuun. 

Tämä juttu poikkeuksellisesti ilman kuvituskuvaa aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.