Urhea, tyylikäs, kaunis, hieno, suloinen, sielukas, sympaattinen, herkkä koira on lähtenyt taivaan hattaralle, sateenkaarisillalle - sinne, missä ei enää satu eikä koske ja sinne, missä pappakoirien on hyvä olla.
Meillä on ihan järjetön ikävä sinua, Viri. Kun lähdimme seuraavana aamuna lenkille, tuntui kuin kulkisit vierellä. Kokoajan.
Aurinko paistoi ja tuntui, että se olit sinä siellä taivaalla, joka lämmitit meitä ja valaisit lenkkiämme. Eilen tuijotin iltalenkillä tähteä, ja kuvittelin, että se olet sinä.
Tänään sain vihdoin valittua kaikki kuvat tuleviin muistelupostauksiin ja kun selasin vuotta 2016 ja hymyilin ihanille kuville ja muistoille sinusta; minut valtasi yhtäkkiä suunnaton lämpö ja tieto siitä, että olet läsnä. Ajattelimme toinen toisiamme yhtäaikaa.
Tullessani kotiin 14.3. selailin netin värssyjä ja kun mikään ei oikein sanonut kaikkea, eikä mikään ollut oikein itsessään hyvä, yhdistin 4-5 värssyä muokkaamalla ne yhdeksi.
Kaipaa tuttu polku,
rakkaiden tassujen astuntaa.
Tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.
Nyt kuljet tähtipolkua,
vailla kipua ja huolta.
Me pyyhimme surun pisaroita,
tuskan kaivaessa rintaa.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.
Meitä rakasti sydän suuri,
jalompi kultaa.
Kiitos ell Jenni Ranki nopeasta avustasi ja siitä, että Virille tuttu eläinlääkäri saattoi hänet ikiuneen. Kiitos myös kaikista surunvalitteluista ja myötätunnon osoituksista. Kiitos Jarmo aivan ihanasta koirasta, jonka kanssa sain elää 13,5 vuotta herkkien sielujen sielunkumppanuutta.
Nuku hyvin, Viri.
Surullisina,
Anita, Hupi, Luxi, Huima ja Bali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti