Toukokuun alkupuolella, ihan ohimennen ja vahingossa huomasin, että Luxin toinen kives oli omituisesti surkastunut toisen kiveksen ollessa "normaali". Enpä ollut moista koskaan nähnyt saati kuullut, mistä voisi olla kyse.
Aina niin muodikas ja ajankohtainen Googlailu ei tuottanut suoranaisia osumia aiheeseen liittyen, joten kilautus kaverille oli agendassa heti toisena. Kiveskasvain.
Sitten alkoi kova äimistely ja ihmettely, että "eikö kasvain yleensä suurenna jotain tai tee jonkun lisäulokkeen"? Näin olin asian mieltänyt.
Testosteronin tuotanto kuulema tällaisessa kasvaincasessa "sekoaa" ja saa sitten kaverin surkastumaan. Näky oli Luxin tapauksessa tällainen:
Se hyvä puoli näissä kiveskasvaimissa on, että eivät yleensä lähetä mitään etäispesäkkeitä. Nyt kun Luxi on kastroitu ja kivekset pois niin elon pitäisi sujua ja jatkua ihan entiseen malliin. Ehkäpä jopa hieman rennommin rantein.
Sittemmin sain kuulla, että kiveskasvaimet vanhemmalla koiralla ovat "verrattain yleisiä", tai mikä nyt on yleistä ja mikä ei, mutta mistään kovin eksoottisesta ja harvinaisesta asiasta ei ollut kyse. Jotenkin "hauskaa", että tämä nyt sattui Luxille, joka esim. astutuksissa täällä kotona on kiekunut oven takana hengen hädässä ja pullauttanut silmät päästään ja kielen lattiaan. Luxin kohdalla olen siis aiempina vuosina kastraatiota miettinyt em. tilanteista johtuen: olisi koiralle elo helpompaa, ei tarvitsisi stressailla kaverien astutuksia tai muutenkaan naisasioita.
Kastraatio tehtiin 15.5. Karvakamuissa ja samalla rapsuteltiin hammaskivet pois.
Leikkaushaavaan laitettiin sulavat tikit ja kaulurikehoite tuli kahdeksi viikoksi. Luxi on niin kiltti ja säyseä poika, että kauluria ei tarvittu päiväksikään. Sensijaan Huima rakastui Luxin leikkaustuoksuihin niin kovin, että sekosi useammaksi päiväksi!! Jo samana päivänä, vartioinnin petettyä, se pääsi tutkailemaan Luxin leikkaushaavaa likeltä; tutkailun tarkoittaessa tässä yhteydessä lähinnä nuolemista. Leikkaushaava oli yhdessä vaiheessa pinkkiäkin pinkimpi, mutta huolellisella Bepanthen-voitelulla pippeli saatiin taas pelittämään!
Leikkaukseen liittyen urokselta joudutaan melkoisesti karvoja ajelemaan ja jokainen voi kuvitella kuinka arkaa ja herkkää iho on genitaalialueella. Taisi yhdessä vaiheessa jäljelle jääneet kivespussit olla ihan ruvellakin.
Mitä kastraation jälkeen?
Karvakamujen saatesanoissa tuodaan esiin seuraavaa: huomioi, että hedelmöittämiskyvyn katoamiseen kuluu noin pari viikkoa kastraatiosta. Kastrointi aiheuttaa myös muutoksia koiran aineenvaihduntaan. Leikkauksen jälkeen koiran energiantarve vähenee kun taas ruokahalun tiedetään lisääntyvän.
Mitään erityistä "muutosta" Luxissa en ole (vielä) huomannut, ihan oma helppo ja kiltti itsensä vaikuttaa olevan.
Enpä voisi taas olla kiitollisempi Susanille ja Ollille, jotka tulivat apuun leikkauksen järjestämisessä, kiitos kaunis.
Ihanaa, kun Luxi sai nopean avun ja pääsee nauttimaan eläkepäivistään - hieman keventyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti