Lenkillä 10.5.2015

Äitienpäivän kunniaksi lähdimme jo ysiksi lenkkipolulle. 
Kuvittelin pienessä mielessäni, että perheissä nautitaan vielä aamukahvia ja baakkelssia siihen aikaan. Vielä mitä. Porukkaa oli melkeinpä enemmän liikkeellä kuin mihin kuunaan olen joenvarsireiteillä törmännyt! Fleksit naksuivat ja paukkuivat ja fillaristit soittivat kelloa millin päässä korvastani, pariskunnat juoksivat kimppalenkkejä ja jänikset, fasaanit ja lokit venyttelivät ja aamujumppailivat heinikoissa.

Ihan hauskinta oli pysäyttää vetreä kahdeksankymppinen rouva polkupyörällään ja kysyä "minne tuo tie vie". 
Siinä tuli kuultua miehen kuolema, vaimon lonkkaleikkaus ja se että pariskunta ehti asua Tikkurilassa 60 vuotta! Sain hyvät ohjeet matkaan, mutta tiet menivät sittenkin miten sattuu. Kävelin varmaan jo ensimmäisessä risteyksessä harhaan ja pian olivat Tikkuritiet ja Tikkurilantiet päässäni sekaisin. Karttahahmotus ei vain onnistu - varsinkin, kun tiet ovat outoja ja ne risteävät "miten sattuu".

Suunniteltu kahden tunnin lenkki muuttui kolmeksi tunniksi ja vartiksi. Loistavasta lenkkiseurasta huolehtivat tällä kertaa Hupi, Huima ja Bali. Reipas kolmikko, jotka tutustuivat lenkin aikana kauniin ympäröivän luonnon lisäksi erilaisiin eläimiin; bongatuksi tuli niin lokki, rottweiler, jänis, fasaani kuin kuollut päästäinenkin.

Pidemmittä puheitta itse kuviin - myös Canon lenkkeili reippaasti mukana:

Joen varressa, aivan kävelytietä liki, on lokki sisustanut itselleen ja lapsilleen pesän kuolleen puun katkaistulle rungolle.

 Siinä se tyynesti hautoi ja katseli ympärilleen.

 Kaunista. Kuin postikortti.

 Ollaan päästy jo näin pitkälle. TÄNNE ja TÄÄLLÄ meni tietä sinne, tänne ja tuonne...

 ja kauaa ei voinut miettiä, koska pysähtyminen oli näin ankarasti kielletty.

Mielestäni menin vasemmalle, TIKKURILAN suuntaan. Tätä - kuten varmasti miljoonaa muutakin opastetolppaa - oli kyllä pyöritelty!

Ystävämme jänis odotti kärsivällisesti, että ensin Hupi havaitsi sen ja myöhemmin myös Bali otti ilmavainua..

kuvan otto ei olisi nimittäin onnistunut Balin pomppiessa vierellä kärrynpyörää. Tässä vaiheessa se ei vielä ollut havainnut pitkäkorvaa. Tämä tie on muuten Tikkurilantie, eikä tullut katsastettua, mihin se "päättyy", koska vastaan tuli tuttuja taloja ja kurvasin takaisin joenvarteen.

 Tässä taloyhtiössä säästetään ikkunalaseissa.

 Hyvin näyttävä fasaaniherra.

 Lapset tähystävät.

Tämän kuvan myötä vielä kaunista ja sinivalkoista äitienpäivää - oli mukava piipahtaa eilen kylässä!

Aamun lenkkidata: 9,5 km.