Koskakohan Vantaan kaupunki lähestyy minua stipendin kanssa kun näin ahkerasti esittelen kotiseutuani?

Pavin mainoksia. Siellä sitä on laulajaa ja bändiä tarjolla tanssiville!
Ystävämme Ohittaja. Neito ja koiransa tepsuttivat perässämme ensin verkkaiseen ja ajattelin ehtiväni alta pois. Vielä mitä. Tämä terrieri päätti varmistaa näkyvyytensä ja kuuluvuutensa ja intoutui fleksissään hyppimään ja haukkumaan kuin sarjakuvakoira konsanaan. Päätimme mennä reilusti tien sivuun; itseasiassa kiipesimme valtaisan rinteen päälle. Pidin vielä varmuudeksi Viriä pehmeästi kuonosta kiinni, ettei se ala "huutaa". Mitä tekee tämä järjen jättiläinen? Päästää koiransa koko fleksin pituudelta ylös rinnettä ja liki omien koirieni kirsuja!!!! Nyt aloin minä huutaa; "Ei sitten minkäänlaisia hoksottimia. Kelaa se fleksi ja koirasi ja marsmars eteenpäin!" tjsp. Neiti ei vastannut mitään, kelasi fleksin verkkaiseen ja jatkoi sanaakaan sanomatta raahustustaan. Hohhoijakkaa.

Kuivaa on. Nurmikko on näin vehmaisaa...

ja kallion heinikko heilimöi.

Hiljaista on terassillakin.

Kukkapaljoutta erään kerrostalon seinässä. Jos haluaa kurkistaa parvekkeelta ns. ulos, kumahtelevat varmasti amppelit ohimoihin ja viikatteellakin saa varmaan vähän huitoa?
2 kommenttia:
Hih! Tunnistan ton sullotun pihan :) Me asuttiin aikaisemmin Vaunukujalla ja tuosta kovin usein kuljettiin ohi... Tuo kompostori on varmaan näillä helteillä varsin kiva tuossa sohvan nurkalla :D No ehkä sekin on hyvässä hoidossa eikä tuota mitään hajuhaittaa...
...niin ja muistaakseni terrieri-tyyppi puhuu vaan venäjää... >;( Nää on Minnin kans kiva pari... Uuuuh!
Lähetä kommentti