Sattumuksia lenkillä!

Kaikenlaista sitä taas sattuu, kun Kenzolassa tehdään tässä kuussa uutta lenkkiennätystä! Vielä on pari päivää heinäkuuta jäljellä, mutta tällä hetkellä mennään 120 kilometrissä/kk.

Viime sunnuntaina "hevosiin reagoimattomat koirani" tekivät jotain hyvin epätavallista. Koirani olivat aamutuimaan kaikki irti, kun ei sunnuntaisin aamukahdeksalta juuri liikennettä ole. Hevoset söivät tapansa mukaan aitauksissaan heinää sen minkä ehtivät ja me marssimme ohi. Näin sivusilmällä jonkin mustan möntin aitausten välisellä tiellä ja sinnekös koko laumani lähti huimaa laukkaa! Kyseessä lieni tallikissa, ja neljä koiristani luopui onneksi takaa-ajosta kuultuaan koirankeksintäyteisen kutsuhuudon.

Liekö sitten viereisessä aitauksessa yksin ollut kimo reagoinut koirieni ryysäämiseen ja tehnyt jonkin Viriä kiihottavan eleen? Viri nimittäin paineli suoraan kulkematta lähtöruudun kautta aitaukseen! Siellä se heilui hevosen edessä tyyliin; "eikös tämä olekaan koirapuisto ja sinä tavallistakin isompi pyreneitten mastiffi" tjsp. Hevonen oli selvästi ihmeissään ja teki mm. Viriä kohti puskueleen; häntä ja kaula kaarella ja kohtisuoraan hämmentynyttä Viriä! Vihdoin Viri reagoi kutsuuni ja poistui häiritsemästä hevosta. Nyt oli tallilta tullut kolmihenkinen yleisö paikalle, kädet puuskassa. Sinne sitten pyytelemään anteeksi ja pahoittelemaan tapahtunutta.

Täytynee jatkossa olla varovaisempi aitausten läheisyydessä irtipidon suhteen ja lopettaa Virin kutsuminen poniksi. Whippethän se kuitenkin on!

Tänään sitten tepastelimme kolmen kilometrin kaupunkilenkkiä ja päätin tällä kertaa oikaista Suitsikujan puolelta kotiin. Jalkakäytävällä makasi koira! Omistajaa ei näkynyt ja koira vain makoili paikallaan! Hädissäni soitin ensin RTK-huoltoon ja kysyin, olisiko heillä tietoa, kenen koirasta on kyse tai jotain kikkakolmosta, mitä tässä voisi äkkiseltään tehdä. Kotiin oli kuitenkin vielä sen verran matkaa, että en halunnut päästää yhtään omaa koiraani irti -Jakin kanssa tämä olisi onnistunutkin- eikä ylimääräistä hihnaa ollut. RTK:n vinkki oli soittaa suoraan poliisille.

Hetki siinä arvuuteltiin poliisipäivystäjän kanssa rotuakin, terrieristä tiesin olevan kyse, mutta vehnäterrieri veikkaus meni metsään. Ilmeisesti poliiseilla ei ollut kiireisempiä tehtäviä ja niinpä Tikkurilasta lähti partio paikalle. Pian tulivatkin farkulla ja kaksi nuorta salskeaa poliisia pähkäili kanssani hetken, olisiko koira loukkaantunut, sillä nyt se oli maannut asvaltilla auringossa jo varmaan vartin verran paikallaan. Lähti kuitenkin liikkeelle, kun sille vettä tarjottiin. Minulla oli kuppi ja poliiseilla vettä. Koira lähti haahuilemaan läheisille kerrostalon pihoille ja poliisit meinasivat, että "kyllä se kotiin löytää". Hmm. Olin huolissani, koska oli niin kuuma, eikä omistajaa näy. Siinä tuli sitten liki käskytettyä poliiseja, että "ettekö voi viedä sitä turvaan, sehän voi vaikka jäädä auton alle". Koiraihmisenä en haluaisi, että oma koirani jätettäisi haahuilemaan ties minne... Poliisi iski nahkahanskat käteen ja lähti retuuttamaan koiraa niskavilloista. Nyt jo huudahdin, että "ota se syliin, ei se pure" ja niin poliisi nosti rekun kainaloista roikottaen poliisiauton kyytiin.

Kotipihalle saavuttaessa tuli joku etiäinen, ja lähdin soittamaan yhtä ovikelloa. No, heidän tiibetinterrierinsä se oli! Omistajat olivat aivan äimänkäkenä, että "mikä Suitsikuja, missä"? Lähtivät sitten soittamaan Viikkiin, josko koira olisi jo saapunut sinne. Kotona soitin vielä poliisille ja tiedustelin, missä koira mahtaa tällä hetkellä kulkea, että "koti löytyi"!

Onneksi tällä tarinalla oli hyvä loppu! :)