Team Kenzongos Xmas!

Jouluaattoaamu alkoi perinteisellä koirapuistospiidailulla. Se alkoikin hieman, sanoisinko, mörököllimäisesti. Ajoin auton liki koirapuiston porttia, koska n. 500 metrin päässä sijainnut parkkis (minne ensin ajattelin ajaa) oli ns. lunta tulvillaan. No, koirapuiston vierus oli sillälailla hauskasti aurattu, että oli pätkä vasempaan ja pätkä oikeaan vedetty auralla, mutta niiden välissä oli hervoton lumimassa. Kas kun auto oli pakko pystyä kääntämään siinä. No, siinä ei sitten juuri kissaa ehtinyt sanoa, kun VW makasi jumissa ja juntturassa lumessa. Onneksi puistossa oli pirtsakka ja ponteva pariskunta, jotka olivat tuuppimassa vehicleä ennen kuin ehdin edes pyytää tai tuskailla juurikaan kuutta sekuntia kauempaa. Siinä sitten juntattiin edes sun taas ja saatiin kuin saatiinkin automobiilin nokka sinne, minne oli tarkoituskin. Ynnä tampattua lumimassat otollisiksi autoilulle.
Aamusää ei ollut sen pahempi kuin n. -7-asteinen, mutta tuuli oli tapansa mukaan VASTAINEN. Kyyneleet silmissä sitten tepastelin puistoa ympäri poikien viuhtoessa.

Kakat oli kiitettävästi keräilty puistosta ns. parempaan talteen, joten Hupin ja Hulan -Kenzola Teamin kakkapoikien- oli tyytyminen rouhimaan oksia ja lumikokkareita. Ne nyrpistelivätkin pettyneinä molemmat kun pakastekakka-ateriaa ei ollut tällä kertaa tarjolla.

Puistokeikan jälkeen oli edessä pienoinen ostosreissu ja TAAS oli auramies ollut lystikkäällä tuulella. Tie ostoskeskuksen parkkikeitaaseen oli aurattu tasan yhteen suuntaan ja reuna-alueet, siis MYÖS hyvin pitkälti ne, missä auton kanssa on PAKKO ajaa päästäkseen ensinnäkin a) parkkialueelle ja b) ajaakseen parkkialueelta TAKAISIN tielle, oli hassunhauskasti valkoista lumisohjokökköä kukkuroillaan.
Oli joltisenkin erikoinen tunne painaa kaasua ja yrittää ajaa, kun perä meni omia menojaan, keula samoin. Kai ne renkaat jonkin verran sitten otti itse tiehen, sillä hienoisen surffailun, kaartelun ja kiertelyn jälkeen auto oli suunnassa ja päästiin ITSE ajotielle.

Kotona odotti jouluaterian valmistus. Sainkin sen jollain ilveellä pöytään seitsemän tunnin väännön jälkeen (kinkku uuniin 08.00 ja pois n. 13.30), joskin meinasin nukahtaa noin kahdeksan kertaa. Selkä huusi hoosiannaa ja silmät näyttivät ei vain kaksoiskuvia vaan peräti viitoiskuvakkeita.
Seura oli mukavaa ja ruoka mehevää ja makoisaa. Kiitos Sandqvistin klaanille ja perheelle! Kukkia ja lahjuksia on nyt Kenzola tulvillaan ynnä sangen väsyneitä poikia, vai mitä sanotte näistä kuvista:


Luxi ja Hula makoilevat kinkkuaterian jälkeen ripirinnan.

Joskin Hula osaa makoilla myös näin nautinnollisen näköisenä.

Hupi päivystää keittiön ovella, josko jotain bonussnäkkediä olisi vielä tarjolla. Ainakin HÄN olisi eka, joka näkee/kuulee/haistaa sen!

Lelu Laukkanen pötköttelee näin sievästi.

Ja Luxi ottaa lepoa Herra Hirvaksen kanssa. (huom. kuvaa ei ole manipuloitu)

Luxin isipappa Viri makoilee Herra Hirvaksen kanssa näin. (tässäkään kuvassa ei mitään leluasetteluja)

Ja kun makoilut on riittäneet, tullaan esittelemään kameralle uutta D.A.P -pantsulia.

Ai mitä pojat sai joululahjaksi? Jokainen nakersi oman Dentinis-hammasharja (mikä sana) tangon, lisäksi upposi Markies-keksejä jokaiseen kirsuun, lautasten esitiskaus tehtiin poikien toimesta, lelulaatikko lastattiin Best Friend Bones-luilla, kongit sisustettiin pakastejauhelihalla ja yhdessätuumin katsoimme päivän Emmerdalen!