Koiran silittelyllähän on rauhoittava ja jopa verenpainetta laskeva vaikutus. Nyt saisi kyllä sitten ehtiä silitellä koiria useita tunteja päivässä, sillä stressikäyrä on ollut pahasti nousussa.
Uusi osa-aikatyöni on mukavaa ja antoisaa, joskin haastavaa ja niin fyysisesti kuin henkisestikin kuormittavaa.
Koko joulukuulle on nyt tupannut ohjelmaa jos jonkinmoista ja etukäteisstressaajana murehdin miten aika riittää kaikkeen? Onneksi kämppä on sen verran tuore, ettei tarvitse ruveta mihinkään hirvittäviin siivousmanöövereihin ja tuskastuttaviin jynssäyksiin.
Koirien kanssa ulkoileminen on aina ollut minulle tärkeä henkireikä ja pitkillä tepastelulenkeillä on saanut aivot aina sen verran happea, että jopa luovuus on ruvennut parin kilometrin jälkeen kukkimaan! Mutta nyt ovat koirat päättäneet sitten koetella minua tässäkin asiassa.
Eilen lähdin poikia vartavasten juoksuttamaan isolle jalkapallokentälle ja matkaahan kentälle on kaikki puolisen kilometriä. Siinä sitten riuhdon 80 kiloa perässäni, kun joka ainut asia mikä maassa oli piti nuuhkia ja nuolla/syödä. Viiden koiran voimin. Kun yksi pojista väänsi kikkareita, neljä muuta syventyivät siksiaikaa maan analysoimiseen kielet kolme metriä suusta ulkona. Luxi riipii kaikki jo mädäntyneet ja puoliksi korppien nokkimat ruusunmarjat suuhunsa ja siinä ohessa myös kaikki kadulta löytyvät purkat ja nenäliinat.
Kun vihdoin pääsemme kentälle, sen ympärillä onkin juoksemista kiinnostavampia pikku pökäleitä. Hupi ja Hula kunnostautuivat pakastekakan syönnissä. Siinä sitten taiteilen kakkaa syövien koirieni kanssa, pidän tassuvaivaista Lelua hihnassa, yritän ottaa vielä valokuviakin ja silmäni valuvat kylmässä vastatuulessa solkenaan vettä joten aika-ajoin en edes näe mitään.
Kotiintultua olen kuitenkin iloinen, että on pikkupakkasta eikä tassuja tarvitse pyyhkiä. Kun vihdoin rauhoitun lukemaan ja koirani tulevat yksi toisensa jälkeen kylkeeni kiinni tuhisten, on äskeinen koettelemus jo painunut unholaan. Ja verenpaine alkaa hiljaksiin madaltua.
2 kommenttia:
Voi, kuulostaa niin tutulta! Meillä syödään (onneksi) vain kahden whippetin voimin purkkaa, tänä aamuna salmiakkia, pakastekakkaa ja mätiä omenoita.
Blogiasi on mukavaa lukea, teksti on hyvin kirjoitettu ja aiheet arkipäiväisyydessään mielenkiintoisia. Mielestäni on mahtavaa, että on ihmisiä jotka kertovat avoimesti elämästään koirien kanssa. Esim. Lelun jalkavamma opettaa varmasti monia muitakin kuin sinua, koska kirjoitit siitä täällä. Kiitos!
Juu tuttua täälläkin. Nyt osaan eläytyä tuohon purukumin mässäys-ketutukseen kun tämä meidän kolmas vipukka sitä harrastaa..Miten ihmeessä sen suu voi käydä ihan koko ajan!!?Ja kaksi muuta vetää sit sitä kakkaa..pakasteena tai ei..ja ne ruusunmarjat..täytyis ruveta nostelee puntteja et saa nuo puskien ohi siihen tahtiin kun haluais..huoh, mutta niin totta tuokin kun ne käpertyy kylkeen kiinni niin kaikki muu unohtuu! On ne vaan ihania otuksia <3 Pojille rapsut!-Tiina
Lähetä kommentti