18.10.2009

Ne nukkumatavat.


No niitähän täällä riittää, erilaisia.

Luxi ei ole aiemmin niinkään viihtynyt peiton alla, mutta silloin tällöin haluaa lämpimään kuitenkin pujahtaa. Hänen tapanaan on ennemminkin "lakanan kiristäminen" ja silloin alkaa allekirjoittanutta ahdistaa. Luxi heittää maate mieluusti jalkopäähän ja siten, että lakana kiristyy äärimmilleen allekirjoittaneen pohkeeseen. Kun hätistän Luxin matkoihinsa lakanaa kiristämästä tepastelee hän pää-päähän ja kalauttaa sarvennaiset tai selkärangan luut -tai minkä tahansa mahdollisimman kovan päähäni. Luxin lempimakuupaikka on kuitenkin kämppiksen huoneessa, sinne se sitten häipyy viimeistään siinä vaiheessa kun on häädetty meikäläisen toimesta sekä kiristämästä peittoa että kalauttelemasta luitaan kallooni.

Lelu on varmaan ollut edellisessä elämässään pyöriäinen. Kun katselen huoneessani telkkua patsastelee hän tovin päämäärätiedottoman näköisenä suoraan kuvaruudun edessä. Sitten pedataan tuolilta niin tyyny kuin päiväpeitto mäkeen. Välillä maataan lattialla olevilla koiranpedeillä ja sitten taas telkun eteen seisomaan. Kun nostan peittoa, asettuu hän samantien "jysähtäen" kerälle ja tuhisee uneen vaipuen. Vihdoin! Joskin sama show alkaa kohta uudelleen...

Hula kuuluu myös teeveen edessä seisojiin -sekä kämppiksen huoneessa viihtyjiin. Tekstipalkin edessä hän miettii, ja miettii ja miettii. Eikä meinaa edes millään siirtyä paikalta seisoksimasta kun yritän häntä siirtää. Käsijarru on päällä ja ilme äärimmäisen syyllistävä; "kuinka kehtaat tuuppia mua takalistosta nainen"? Peittoa nostettaessa hän heiluu ja pyörii siellä alla kuin heinämies ja saa peiton tietenkin aivan ruttuun. Lopulta sitä ei ole meikäläisen päällä saati hänen itsensä. Kun vihdoin oikea asento ja paikka löytyy, nukkuu onneksi suhteellisen rauhallisesti. Joskin tapoihinsa kuuluu aamulla äänekkäästi haukkua kerran-pari, jolloin ryntään ylös avaamaan ulko-ovea, luullen hänellä olevan masun sekaisin tmv. Kun palaan alas, tuhisee hän tyynylläni silmiään lupsotellen ja suupieliään maiskutellen; "Got ya!"

Viri on pää-päässä viihtyvä ja nukkuu yönsä hyvin rauhallisesti. Sängyssäni onkin runsaasti tyynyjä, joiden väliin hän asettautuu ja tuutii huulet pullottaen hengityksen tahtiin. Virillä olikin pentuna unikoulu, joka kantaa aikuisiässäkin hyvin hedelmää. Yöt nukutaan, eikä ravata ja heiluta ympäriinsä äidin unta häiriten.

Hupi on oma lukunsa. Nykyisessä kontaktihakuisuudessaan asettaa alkuillasta päänsä ja tassunsa sievästi ristiin rintakehäni päälle ja tuijottaa pehmeällä katseellaan; "koska otat kaapista tv-namit"? Hupi tietää saavansa aina liitulakun tai kaksi! Ei onneksi tapaa seistä telkun edessä, mutta hiipii milloin mistäkin nurkasta peiton alle. Oheisessa kuvassa esimerkki hänen petaustaidoistaan. Kaivautumisen mestari ja saa peitot näyttäväksi turbaaniksi päälleen!

Ai miten minä nukun? Aamulla yleensä herään 160 cm leveästä sängystäni aivan reunalta, joskus ilman peittoa ja whippet tyynynä. Ja muut koirat makoilevat leveästi vieden sängystä arviolta 150 cm; tassut ojossa mustelmia kylkeeni tuuppien.

5 kommenttia:

Jaana&Eppu kirjoitti...

En ole enää uskoa silmiäni. Täälläkin yksi telkun edessä tuijottaja joka osaa veivata peiton mahd.huonosti sekä kaiken lisäksi osaa huijata tyynypaikan itselleen ja hää on Eppu The Hula's Son 8)

Anita kirjoitti...

No siis ei hyvää päivää! Kulkeeko nämä kaikki omituiset tavat näin hyvin geeneissä ja suvuissa? Vieläpä tuo tyynypaikan huijauskin, se on jo aika hyvin? ;D Siispä moshatkaamme Hulalle ja Epulle, ei kai tässä muutakaan voi?! ;)

Jaana ja Eppe kirjoitti...

Taitaa ne kulkea :D Ollaan Piian todettu jo Pessin&Snapin kohdalla että kaikkea ei voi opettaa/kouluttaa, ne tulee ihan geeneissä kuten varmaan tämäkin ;)

Suvi & Intohimo kirjoitti...

Inton tyyleihin kuuluu väkisin peiton alle änkeäminen. Vaikka kuuma olisi, sinne on mentävä. Kylmä märkä nenä tökkii kaulaan juuri kun on saamassa unta.. Ja koira aina "kielloista" huolimatta päätyy peiton alle kuin mato konsanaan..
Into laulaa ja puhuu ruoka-aikaan..On niin täpäkkänä odottamassa annosta. Nostaa jopa etutassuaan ilmaan, kertoakseen kuinka kiltti pienen pieni pipukka minä olen..
Näsä nuorimmainen ei puhu eikä pukahda.

Anita kirjoitti...

No tuo lauleluhan on sitten taas niin yksiyhteen Hupi-isin kanssa. Hupi kun nimittäin myös intoutuu juurikin ruoka-aikaan kovaankin uuu-uu-uu -lauluun!
Nauratti kun eräänä iltana kämppis kotiutui ison koiraruokasäkin kanssa ja kas; Hupi tunnisti heti säkin koiranruoaksi ja lauloi iloisesti; laa-la-laa, saatiin uutta koiranruokaa laa-la-laa! ;D