Vantaan Sanomissa on hiljattain julkaistu kaksi sangen koiravastaista kannanottoa. Toisessa niistä oli ihan toimittaja lähtenyt paikanpäälle haastattelemaan "nimetöntä koiria kuollakseen pelkäävää kahden lapsen äitiä", joka hädintuskin uskalsi viedä lapsensa aamulla päiväkotiin, koska irtiolevat koirat juoksivat eessuntaas päiväkodin portin edessä. Paikalliset koirat olivat myös jutun mukaan kakkineet tienoon mustaksi ja käyttäytyivät muutenkin sangen sopimattomasti ja edesvastuuttomasti.
Kirjoitin jutun toimittaneelle toimittajalle sangen laajan vastineen toivomuksena, että MINUA olisi tultu haastattelemaan. Ko. toimittaja ei koskaan ottanut yhteyttä. Vastineessani toivoin uutta ajattelua koiravastaisuuteen. Uskalsin jopa toivoa, että "nimetön kahden lapsen äiti eksyisi, ja koirapartio löytäisi hänet hätääntyneenä kahdeksan tunnin sienimetsäilyn jälkeen".
Koirapelko on toki vakavasti otettava asia, mutta kun päiväkotilapset niputetaan järjestään koiria "kuollakseen pelkääviksi", nousevat niskakarvani pystyyn ja tuntosarveni ojoon. Hiljan ohitin laumani kanssa hakunilalaisen päiväkodin, jolloin aidan viereen ryhmittyi iso lauma lapsia huutamaan kilpaa; "Mä olenkin nähnyt noi koirat ainakin kaksi kertaa" ja vierustoveri; "Mä olen nähnyt ne ainakin viisi kertaa. Niillä on tosi lämmin turkki".
Minusta on sääli, että jos äiti pelkää, niin sitten oppivat lapsetkin pelkäämään. Lapsi kun ei luontaisesti pelkää koiria.
Viikolla äiti käveli takanamme noin nelivuotiaan lapsen kanssa ja lapsi kiiruhti silittämään koiriani. Koirani eivät reagoineet mitenkään siihen, että niitä ei tervehditty ensin, vaan pieni poika alkoi samantien läpsytellä koirieni takamuksia, vetää niitä hännästä ja korvista. Äiti toki yritti toppuutella poikaansa ja sanoi, että "ei saa vetää hännästä, koira voi suuttua". Tähän minun oli vain todettava yksikantaan, että "ei nämä välitä, ovat tottuneet lapsiin". Kaikki koirat eivät tietenkään ole, mutta uskallan sanoa, että suurin osa koirista osaa suhtautua lapsiin. Ja nimenomaan oikein. Harvassa ovat ne, jotka rupeavat murisemaan tai puremaan. Ja jos koira/koirat eivät lapsista pitäisi, eiköhän omistaja siitä kertoisi ja valistaisi lasta/äitiä?
Koskaanhan ei voi tietää, mitä tapahtuu ja mitä kulman takaa tulee eteen. Yhtälailla vastaantuleva ihminen voi olla aggressiivinen ja vihamielinen?
Mitä tulee siihen, että "kuollakseen koiria pelkäävä" äiti ei ollut saanut vastinetta "koira kiinni" -huudoilleen, niin väistämättä mietin, miten vastaava huuto toimisi vaikkapa bussikatosta rikkipotkivaan nuoreen? Sivullisen tuntemattomalle annetut elämänohjeet ja lainluku ei vain välttämättä toimi ja luulisi "koiria kuollakseen pelkäävän äidin" tämän ymmärtävän. Toisiakin tapoja kun on suhtautua ympäristöönsä ja esim. vaikkapa vihaamiinsa koiriin. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä ja ymmärtää, mutta jos pystyisi vaikka sen tosiasian hyväksymään, että monelle esim. lapsettomalle Se Koira on kaikki kaikessa; lapseen ainakin omistajansa mielessä verrannollinen, Kumppani, Rakas ja Tärkeä.
Uusin Vantaan Sanomat räväytti sitten Lukijan areena -kirjoituksellaan. Nyt nimimerkki "Farmissa asuja" oli sitä mieltä, että koirat häiritsevät kerrostaloissa ja syynä tähän on koiraveron poistaminen. Kirjoittajan mielestä koiria "hankitaan nyt jokaiselle perheenjäsenelle" ja vain veron palauttaminen hillitsisi tätä koirien hankintavimmaa. Koirat likaavat kirjoittajan mukaan niin KAIKKI kerrostalojen käytävät kuin matot ja piha-alueetkin. Kirjoittajan mielestä Euroopassa on maita, joissa koirien pito on kielletty kerrostaloissa. (mitkä nämä maat ovat?) Kirjoittajan mielestä koira on myös ylellisyyshankinta, jota ilman "tulee kyllä toimeen".
Niin. Omasta elämästäni on kyllä ylellisyys kaukana ja lukuisat ja taas lukuisat ovat ne kerrat, kun olen kerännyt pihamaaltamme limutölkkejä, nenäliinoja, tyhjiä karkkipusseja ja -kääreitä, tupakantumppeja ja tyhjiä kaljapulloja. Parhaimmillaan ihan puolen metrin päästä roskiksesta. Liekö vastuuttomat verovapaat koirat olleet asialla?
En ihan jaksa ymmärtää miten koiraveron palautus auttaisi kyseistä kerrostalossa asujaa. Hän ehdotti koiraveroksi sataa euroa ja ilmeisesti koiraverotulon ohjattavan suoraan oman taloyhtiönsä virkistykseen ja puunaukseen?
Siinä missä koirat -eittämättä- likaavat ympäristöämme, on mielestäni kuitenkin ihminen se ykkönen. Omalta piha-alueeltani korjaamistani jätteistä päätellen. Puoli vuotta asumisaikaa tässä, ja yhdet -jonkun toisen koiran kakat- olen korjannut ja tuota muuta moskaa senkin edestä.
Koiravastaisuus nostaa aina aika-ajoin päätään ja jossain määrin koen itse sen niin, että "paha olo on helpoin projisoida nelijalkaisiin". Joku ihan varmasti jossain kuvittelee ja ajattelee, että "jollei koiria olisi tässä talossa, olisi kaikki muutkin melu-, haju- ja roskahaitat historiaa"? Joku jossain oikeasti ajattelee, että elämä olisi yhtä auvoa, jollei se sekarotuinen rakki osuisi joka maanantaiaamu päiväkodin portille samaan aikaan kuin minä ja Miska?
Suotakoon se heille. Samalla heittäisin kuitenkin ajatuksen takaisin, että mitä jos maailma oikeasti olisi koiraton ja koirankakaton? Mikä olisi sitten target? Pihallaan tupakkaa tuprutteleva naapuri? Naapurin kissa? Naapurin karaokeharrastus? Yleensäkin naapurin tyyli tampata mattoja? Naapurin savua tuprutteleva vanha dieselauto? Naapurissa sijaitseva kapakka? Kaikki ne pihan koivut, jotka allergisoivat joka jumalankevät?
Ja jos nyt pureuduttaisiinkin vain niihin "pelkoa kuollakseen herättäviin asioihin", niin kuka meistä pelkää mitäkin? Yksi koiraa, yksi kissoja, yksi hämähäkkejä. Toinen kiljuvia lapsia, kolmas aggressiivisia teinejä ja neljäs kaikkia vastaantulevia?
Siinä missä koira kakkaa pientareelle ja haukkuu postiljoonille on yksi Silja Linen lauantaialus sotatantere. Ja joo, sieltä voi vapaaehtoisesti jäädä pois ja matkustaa vain maanantaivuoroilla, mutta naapurin koira on kirous ja rappu kakkagiljotiini, johon lasten saappaat uppoavat varsiaan myöten nielaisten ne kokonaan.
Koiraihmisen mielestä se koirien huonoin puoli? Nekin osaavat olla itsekkäitä. Kuten ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti