Esim. pennulla korvat voivat "seilata miten sattuu" ja sitten vanhemmiten asettuvat kauniiksi ruusuksi, oikeille paikoilleen. On paljon myös koiria - oma Hulani mukaanlukien - joiden korvat ovat pääsääntöisesti oikein ja kuten kuuluukin, mutta ulkoiltaessa niillä on taipumus olla höröllä - ja pystyssä.
(kuvassa Virin korvat)
Pystyyn nousemiseen vaikuttavat siis monet seikat. Juurikin mahdollinen näköetäisyydellä oleva riista, ilma (mm. kylmyys) ja korvan rakenne esim. kovuuden osalta. Useinkin pehmeä- ja isokorvaisella (mm. Hupi) korvilla ei ole mitään mahdollisuuttakaan nousta pystyyn, sensijaan pienempikorvaisilla ja sellaisilla, joilla korva on kauttaaltaan jäykempi ja ohuempikin, taipumus saada korvat pystyyn on olemassa.
Joskus näkee whippeteillä kovastikin pystyyn pyrkiviä korvia; ne voivat olla levossa juuri oikein taittuneet, mutta esim. lenkillä tähystettettäessä oravia tai jäniksiä saattavat korvat nousta pitkiksikin ajoiksi pystyyn sojottamaan. Tämä on melko yleistä.
(kuvassa Virin oikea-asentoiset ja whippetille ominaiset korvat)
Whippetille tyypilliset ruusukorvat.
(mannekiineina Viri ja Luxi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti