Tällainen kaunis näky osui silmiini taannoisella lenkillä.
Ja elokuista viljaa; tämän tunnen; se on kauraa!
Kukkaispläjäys.
Ja tässä on Kenzolan poikien juoksutusaluetta, kotitönö häämöttää taustalla. Lähdimme eräänä iltana sangen myöhään koirien kanssa ko. kentälle ja ennen kuin olin kissaa ehtinyt sanoa, olivat pojat jänisjahdissa. Tarkemmin sanoen Luxi ja Hula ja hetken päästä myös Viri ja Hupi hihnat perässään... Toinen jäniksistä lähti heti rajusti kääntäen oikeaan ja pojat jahtasivat sitä, joka lähti alueelta suoraan alas.
Mutta sitten sitä seistiinkin takajaloilla tähystäen, koska jänis pakeni tämän kentän alaosassa olevaan tiheään pusikkoon ja ilmeisesti myös sinne jäi iltahämärässä hipihiljaa istumaan, koska (onneksi) mitään "jatkoajoa" ei sitten tapahtunut.
Tuloksettomasta ajosta turhautuneena Viri sitten suuttumaan Lelulle ja tarvittiin vähän erotuomaria sanomaan viisaita ja kovia sanoja. Tilanne onneksi laukesi pian ja jänisjahti on enää muisto vain. Tosin ko. alueella aamu- tai iltahämärässä tallustellessa pojat kyllä nuuskivat ilmaa korvat hörössä, josko "siellä tänään taas olisi jahdattavaa". Voi Psyko sentään! Vai pitäisikö sanoa Hitskokin Linnut, eikun jänikset.
Mutta ei tässä vielä kaikki.
TOISELLA kookkaammanpuoleisella kentällä tapahtuikin sitten tiistaina, 11.8., seuraavaa:
Lelu oli jälleen turvallisuussyistä kiinni kun neljä muuta Kenzolalaista spiidaili laajoja ympyröitä. Vaan Hupi päätti oikaista ja tällä kertaa ennen kuin ehdin piisamia sanoa, kuului KOPPPS ja Hupin ja Lelun päät olivat kopsahtaneet yhteen. Tilanteesta seurasi Lelun välitön epilepsiakohtaus ja makasimme yhdessä Laukkasen kanssa kanveesissa pitkän tovin.
Ihmettelin siinä sitten, kun ei poika meinaa nousta ylös ollenkaan vaikka silmät olivat jo ihan orientoituneet ja muutenkin kohtaus selvästi ohi. Ilmeisesti neljän kilometrin lenkki ja äskeinen kohtaus olivat uuvuttaneet poikaa sen verran, että halusi jäädä nurmelle pötköttämään. Aloin sitä sitten nostaa varovasti ylös, niin kohtaus uusi heti perään. Tovin kuluttua Lelu oli onneksi kävelykunnossa ja köpöttelimme muutamien satojen metrien matkan kotiin.
Näinollen Lelun epilepsiakohtaussaldo tälle vuodelle on 6 kpl, kun aiemmin kohtauksia on ollut kolme/vuosi.
Kannattaa siis epileptikon kanssa varoa myös näitä törmäyksiä; siis vaikka koira on hihnassa, niin aina voi kaveri oikaista liki ja kopsauksia sattua.
Siinä sitä onkin ollut hitskokkia taas kerrakseen.
Päätän elokuisen raporttini tähän ja totean; Be careful out there! Vai pitäisikö laittaa vielä kuitenkin yksi loppukevennys?
Romanimies nojaili kiiluvaan Toyotaansa tuossa uimahallilla tänään. Ohi mennessämme hän hihkaisi; "Kyllä on hyväkuntoisen näköisiä koiria, käytkö niiden kanssa kilpailemassa"? Tovin siinä höpöttelimme ja mies; "Ei kyllä hevoset pärjää noille". Niinpäniin, ravimies. ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti