Canon S5 IS yllättää (mm. mahtava lähikuvaustoiminto + videokuvaus), se on näppärä yleiskamera ja arpoo auto-toiminnolla sangen hyvin! "Pahimmillaan" on tulkittu, että "se on mitä on, hanki järkkäri" ja parhaimmillaan on sanottu, että "se on parempi, kun sun kaikki pokkarit yhteensä". No niinpä, niitä on erinäisiä ollutkin.
Muistan aina, kun voitin RAY:n pelistä femmalla satasen ja päätin seuraavana päivänä sijoittaa voittamani summan "lasten pokkariin"; näppärään ja idioottivarmaan satasen Canoniin. Se oli kamera, jolla ei voinut epäonnistua. Tai jos epäonnistuikin, sitä ei enää muista, kun aika kultaa muistot. ;D
Seuraavaksi kämppis hankki Samsoniten, näppärän Samsungin, jolla kuvaaminen oli aikansa kivaa, kunnes alkoi ahdistaa, kun ei vissiin tajunnut valikoita tai jotain. Sisäkuvauksessa tarkennus oli järjestään pielessä -tai sitä ei ollut ollenkaan.
Kirpparilta ostettiin sittemmin uusi Canuunan pokkari, jolla en tainnut ottaa kuin 50 kuvaa. Ei ollut mun pala kakkua, ei.
Seuraavaksi suunnattiin Hobby Halliin ja mukaan tarttui näppärä uusi Canuunan pokkari. Sen kanssa tultiin melko mukavasti juttuun, kunnes "kasvontunnistustoiminto" alkoi ahdistaa. Varsinkin kun siitä asetuksesta poispääseminen oli sangen vaikeaa. Ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli Voimiksen kirpparilta pistänyt silmään uusi ja ehta -vähän käytetty- Canon S5 IS. Ja ei kun sitä ostamaan!
Sadan euron "lastenpokkarista" oltiin tultu kirpparin 260 euron vermeeseen, johon olen ollut hyvin tyytyväinen. Toki lumisateessa ja tammikuisessa kelissä kuvat ovat olleet Irfanin sharpen-toiminnonkin jälkeen suttua, mutta no hätä, kivaa on ollut niin kuvatessa kuin kuvia koneelle ladatessakin -ja sehän on pääasia!
Parhaimmillaan säpoon on tullut meiliä; "Katsoin viimeisimmät kuvasi blogistasi. Ei voi sanoa muuta kuin että olet koiraystävä 'viimeisen päälle', niin hienoja otoksia olet onnistunut saamaan. Kuviasi on kiva katsella, koska ne ovat ilmeikkäitä ja hyvin onnistuneita kaikin tavoin." :)
Ammattilaiset ja kameroiden asetukset vimosen päälle tuntevat puhuvat ISOista, valkotasapainosta, kohinasta ja aukoista. Ihanaa -tavallaan- kun niistä ei stressaa, vaan antaa räpsyä vaan. Vaikka sitä tietääkin, että skarppi kuva on kuvaajan/valon/tilanteen/aukon jne summa, niin vähemmälläkin tietämyksellä voi pitää lystiä, antaa palaa ja JULKAISTA kuvat omassa web-kansiossaan tyytyväisenä; tietäen, että on vanginnut kortille jotain itselle merkityksellistä ja tietäen, että koiraharrastajissa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka heittävät aaltoja suttuisemmillekin kuville!
Ohessa esimerkkikuva Canon S5 IS:n iloittelusta. Toinen kuvattavista aloillaan, toinen liikkeessä. Salama kytketty tietoisesti pois ja tarkennus toimii loistavasti vähemmälläkin valolla aloillaan olevaan koiraan. Kaveri on sitten ihan suttua vauhdikkaasta liikkeestä johtuen, mutta siinä se kuvan "puhuttelevuus" ja "juttu siinä onkin". Jotain -itselle- herkkää ja puhuttelevaa tuossa kuvassa on. Kamera on vanginnut ohikiitävän hetken -jonkun mielestä päin p*ttä, allekirjoittaneen mielestä herkästi.
Omalta osaltani haluan rohkaista kaikkia amatöörikuvaajia rohkeaan kuvaukseen ja ennenkaikkea julkaisemaan ne "mönkään menneet" kuvat. Niissä on usein sitä jotain ja sellaista, mitä ISOja ja herkkyyksiä ja valkotasapainoja säätävät kuvaajat eivät näe -tai halua nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti