14.4.2009

Avainsana on luottamus.


Taas pitelen pientä siivoustaukoa. Nyt tuli koluttua hyllyllinen Koiramme-lehtiä. Silmiin osui mielenkiintoinen artikkeli toukokuulta 2005 otsikolla:

Avainsana elämisessä koiran kanssa on luottamus.

Artikkelin on kirjoittanut Elina Mälkiä ja siihen on haastateltu norjalaista susien ja koirien tuntijaa, Runar Naessia.

Kun pennut ovat noin kolmeviikkoisia, Naess aloittaa pentujen altistamisen pienelle määrälle stressiä. (sopivaa stimulaatiota voi olla mm. lämpötilan muutos, uusi haju, maku tai ääni) Tutkimuksissa on todettu, että mikäli pentu tietyssä ikävaiheessa altistuu pienelle määrälle stressiä, se pystyy myöhemmällä iällä todennäköisemmin selviytymään eteen tulevista ongelmista.

Naess korostaa, että mikään johtajuusteoria ei päde pentuihin. Susilaumassa pennut syövät ensin. Pentujen vanhemmat katsovat, että pennut ovat kylläisiä ja ovat saaneet kaiken tarvitsemansa ravinnon ennen kuin aikuiset itse syövät. Sudet opettavat pennut alistumaan jo pienenä. Ne eivät kuitenkaan pakota pentuja vaan opettavat pennut itse kierähtämään selälleen. Ihmistenkään ei tulisi pakottaa koiriaan alistumaan. Jos selätät koirasi väkisin, se vain heikentää sinun ja koirasi suhdetta. Avainsana on luottamus.

Koira tai susi voi mennä selälleen toisen eläimen tai ihmisen edessä ja paljastaa heikoimmat kohtansa, kun se luottaa toiseen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä arvojärjestyksen kanssa.

Naess korostaa, että lauman jäsenten tulee seurata johtajaansa vapaaehtoisesti. Jos koirasi ei halua seurata sinua, on jokin pielessä. Et saa koirasi kunnioitusta voimalla tai väkivallalla, vaan yhteys syntyy siitä, että teet asioita yhdessä koirasi kanssa!

Naess listaa koirilla neljä alkukantaista viettiä ja vaistoa. Järjestyksessä ensimmäinen ja tärkein on hengissä säilyminen, toisena tulee ruoan hankinta, kolmantena reviirin puolustaminen ja viimeisenä lisääntyminen ja sosiaalinen rakenne. Koiriamme kouluttaessamme -ja yrittäessämme ymmärtää niitä- nämä on hyvä pitää mielessä.

Mikäli koira pelkää ukkosta tai ampumista, sen vaisto käskee huolehtimaan hengissä säilymisestä, eikä se silloin voi oppia mitään uutta. Kaikki muu on koiralle toisarvoista, jos se joutuu pelkäämään hengissä säilymisen puolesta.

Meidän ihmisten tulisi antaa koiriemme tehdä sellaista, missä ne ovat hyviä. Kun jälkikoira seuraa hajuvanaa, se on johdossa. Emme kai kuvittele itse olevamme parempia jäljittäjiä? Jäljityksen jälkeen koira on kotona kuitenkin omalla paikallaan. Se on tyytyväinen, kun siihen luotettiin ja se sai tehdä sellaista, mitä se osaa parhaiten. Koira voi turhautua, mikäli sen vietit ja vaistot toistuvasti tukahdutetaan.

Pystymme kouluttamaan koiria ilman väkivaltaa, koska olemme viisaampia. Jos joudumme jatkuvasti tappelemaan koiramme kanssa, koira ei pidä meitä kovinkaan älykkäänä. Jokainen koira tarvitsee itselleen itsevarman, vahvan ja rauhallisen johtajan. Meidän tehtävämme on olla sellainen.

Ei kommentteja: