Pakkanen on hiipinyt Etelä-Suomeen. Sehän tarkoittaa sitä, että Hula muistaa oitis pakkaskauden tarjoamat ilot, nimittäin pakastepökäleet! Hula on koiristani nimittäin juuri se, joka narskuttaa lajitoveriensa pökäleitä nimenomaan talvisaikaan; ilmeisesti kakan pakastunut olomuoto luo juuri sille sen kimmokkeen OTTAA kakka suuhun! No, mitä todennäköisimmin ulosteen normi lötkö olomuoto ei nappaa Hienohelma-Hulaa, vaan pötkäleen pakastuminen tuo muossaan nautinnollisen narskeen ja mukavaa pinkeyttä pökäleeseen! Great!
Vaan metsä tarjoaa muutakin narskutettavaa ja iloa, nimittäin pakastettuja oravia! Tämä ilmiö koettiin pari päivää sitten lähimetsässä, kun Hupi iloisesti hymy -ja pakasteorava- suussa tuli luokseni laumaa vislattuani. Onneksi Hupi vaihtoi pakasteoravan oitis tarjolla olleeseen Pedigree-keksiin ja pääsin ripustamaan RIP-Kurren läheiseen puuhun pois koirieni ulottumattomista. Ikuistin oheen hieman todistemateriaalia, likistynyt ja pakastunut orava lepää oksalla.
Olimme tänään koirien kanssa Havukosken maisemissa. Sattui sitten seuraavaa; Havukosken koirapuiston takana on useita isoja viljelemättömiä peltoja. Nooh, spiidasimme yhdellä pelloista keskenämme, kunnes eräs nuori neito lähti kiertämään spiidauspeltoamme kahden pienehkön terrierin kanssa. Tihrustin hänen koirien olevan irti, joten annoin omieni lähteä luomaan heihin tuttavuutta. Terrierit saivat hjärtteslaagin ja toinen singahti menojaan omille teilleen toisen jäädessä kiljumaan omistajansa jalkoihin. Noo, ei siinä mitään, mutta omistaja päätti koppaista "hätää kärsivän" pienokaisensa syliin ja siitäkös laumani innostui entisestään. Kuin vakuudeksi omistaja potki omia koiriani kylkiin ja oma luoksetuloni kesti (liian) pitkän tovin; olimmehan pellon toisella laidalla. Saatuani omat koirani hallintaan, tyttö lähti sanaakaan sanomatta paikalta. Jäin sitten vain miettimään, mitä tilanteessa olisi itseasiassa pitänyt tehdä.... Tunnetustihan syliin nostaminen provosoi koiria; ja varsinkin laumaa. Käsittääkseni paras keino tilanteessa olisi asettua kyykkyyn ja sitäkautta rauhoittaa omaa koiraa samalla luoden sille tukea ja turvaa. Kun kiljuva ja hermostunut koira saadaan näin rauhoittumaan, rauhoittuvat myös koirat sen ympärillä. Näin uskoisin.
Kuitenkin ulkoilupäivämme oli em. episodista huolimatta sangen antoisa, ja tätä blogipostausta kirjoittaessa (21.52) koirani ovat yhä sangen väsyneitä ja lepäilevät omissa oloissaan. Kaikenkaikkiaan ulkoilimme tänään 2,5 tuntia ja kyllähän moinen ulkoilu "tekee tehtävänsä", eikä näinollen lelulaatikkoon lisäämäni luut edes ole kelvanneet. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti