11.10.2007

Hulan tapoja...

Olen pitkään miettinyt kirjoittaa koirieni persoonallisista tavoista, mitä kullakin ilmenee vain "koirakohtaisesti". Niitä ei aina muista, pitäisi varmaan alkaa kirjata muistiin, mutta jos nyt Hulasta aloittaisi kuitenkin ja jatkaisin sitten aina sitämukaa, kun muistin sopukoista löytyy pidempi "taparimpsu" kirjoitettavaksi.
Ideana siis kuitenkin se, että laumastani vain yksi koira tekee ja toimii näin;
Hula jättää ruoastansa aina jämät. Annan koirilleni siis vain kerran päivässä ruoan, toki saavat välissä jotain naksua ja pientä naposteltavaa, mutta pääruoka tarjoillaan n. klo 16-18.00 välillä.Hulalta jää joka kerran ruokaa kipon pohjalle noin muutamia ruokalusikallisia. Aamulla sitten hän ilmoittaa joskus kiivaallakin vinkumisella, että "NYT voisin syödä ne eilen jääneet kiponpohjalliset".
Lenkillä tuo valloittava sinibrindle harrastaa kylkimyyryä; sateen jälkeen/aikana hän ei kertakaikkiaan VOI kävellä liki metsänpiennarta, vaan on vedettävä kuin hengenhädässä mahdollisimman kauas pientareesta ja mahdollisimman lähelle ajotietä. Kaikista parasta on kakistaa ajotielle ja pissiä myös liki ajotietä. Ehdottomasti.
Hula ei harrasta merkkausta. Hän pissaa koooooko pissan kerralla, ehkä säästäen muutamia tippoja matkan varrelle, mutta merkkaus lienee hänestä "turhanpäiväistä", hän ilmoittaa kerralla ja kunnolla "kävelleensä tästä".
Kotona, aamiaisen jälkeen siirryttyäni sängylleni lukemaan Hesaria, hän tulee säännönmukaisesti mahani päälle makaamaan; työntäen kuononsa lehden alta ja paistatellen siinä päivää.
Yöllä nukkumaan mennessä, tai kesken makoisien rem-unieni, herään/aktivoidun siihen, kun Hula vaatii peiton alle. Hänellä on aivan omanlaisensa taktiikka. Vieno vinkaisu ja hyppäys peiton alle ja peiton alle päästyä siellä seistään ja pitkään kuin tuumien, että mennäkö makuulle vasempaan vai oikeaan, kiepille vai kyljelleen. Seisoskelua voi kestää pitkäänkin ja hetkellinen makuuasento saattaa jo löytyä kunnes kaikki alkaa alusta... Hyppy takaisin lattialle, vienoa vinkunaa, seisoskelua peiton alla jne...
Aamun valjetessa, jollei aamuruokaa ala kuulua ja "kämpässä tapahtua", juuri Hula asettuu huoneeni lattialle haukahtamaan vaativasti kerran-pari. Mulkaistuani häntä; "mikä hätänä" -tyyliin, hän näyttää aina hyvin tyytyväiseltä saamastaan huomiosta ja saadessaan minut hereille ja liikkeelle ottaa välittömästi unipaikan sängystä ja jatkaa unia "kuin ei mitään", eli haukahdus-kaksi ei siis välttämättä ilmaise hänen haluaan saada liikettä niveliini vaan halua päästä sängyssä mieluisalle ja "leveälle" paikalle.
Hula on hyvin ihastunut rullaluihin. Jopa siinä määrin, että välillä ruokailu tahtoo unohtua, jos luita on juuri päivällä ostettu koirien lelulaatikko täyteen. Häntä ei silloin välttämättä näy eikä kuulu keittiössä... Jos hän nyt kuitenkin vaivautuu luunsyönniltään paikalle, hän syö muutamia suullisia ja kirmaa takaisin sohvalle nakertamaan luuta... Syönnin päälle meillä mennään aina iltalenkille. Ei suinkaan revittelemään, vaan leppoisalle iltakävelylle. Noh, Hula tosin ei aina vaivaudu eteiseenkään "remmitettäväksi" jos luunsyönti on pahasti kesken.Ruokailu on oma shownsa. Hula syö suullisen ja ravaa rouskuttamaan kenties olohuoneen puolelle, kenties minun huoneeseeni ja suu on kohti taivasta. Hupi -joka on syönyt oman ruokansa aikaa sitten- ravaa yleensä perässä, koska yleensä Hulan suusta tipahtaa naksu tai kaksi ja niitähän "pudokkaita" Hupi kärkkyy.
Tässä siis joitain Hulan persoonallisimpia tapoja!

Ei kommentteja: