Olipahan löysän letkeä päästäinen. Toki riippuu miltä kantilta katsoo.

Miksi sun pitää aina Anita vääntää sanoja? Miksi et voi sanoa pääsiäinen niin kuin kaikki muutkin?

Päästäinen sujui aikalailla lenkkeilyn merkeissä. Mikähän aamu se oli, kun tarvoin vastatuuleen, viimassa ja sateessa kolmikon kanssa. Purin hammasta ja olin "nauttivinani" kun muita hulluhkoja ei ollut moisessa räntätihkussa rämpimässä. Mitä aurinkoisempi keli, sen enemmän (kävely)liikennettä. Hiphop auttoi taas. Vielä ei ole löytynyt sellaista sopivaa teknojytkettä kävelyä tahdittamaan, mutta erilaisia dance-comboja kyllä. Alkaa vaan juutuubi lykätä samoja biisejä. Rihannan Work -on kuultu jo aika monta kertaa.
Sunnuntainen lenkki taasen tihrustettiin Imatran tuloksia. Onpa älypuhelimesta moneen. Nakuttamaan kävelydataa, näyttämään nettiä ja soittamaan vielä musiikkiakin. Miten ihmeessä olen pärjännyt ilman?

Lisäksi imurointia (kahdessa eri osoitteessa), pyykkäystä, ikkunoiden pesua. Niistä oli Kenzolan päästäinen tehty.
Kuviakin piti siirtää 1geehen, mutta aikomisen asteelle jäi. Taas kerran.

Laitetaan nyt muutama maanantainen metsäilykuva tänne kuitenkin. Lumix oli matkassa ja metsä tarjosi tällä kertaa kaksi haastettakin. Olin JUURI päästänyt koirani irti, kun näin sivusilmällä rouvan seisahtuneen erittäin karvaisen pienen koiransa kanssa metsäpolulle. Onneksi Frolic toimi tällä kertaa. Lähdin tarpomaan syvemmälle metsään ja siellä se rouva iloisesti huuteli polulla meidän perään; "miten saat tottelemaan ne noin hyvin? Ihanat paidat niillä". Metsäilyspiidailun päätteeksi tuli vielä yksi hitskokkimainen momentti kun näkökenttään osui nyt kaksi irrallaan olevaa collieta. Frolic toimi tälläKIN kertaa. Sain kun sainkin nähdyksi ne ensin ja jäin sitten vain huvittuneena hymyilemään tämän rouvan loihe lausetta: "tällä toisella on juoksuaika".

Päästäisessä oli siis kuitenkin verrattain paljon ohjelmaa, vauhtia ja vilskettä:

Neljässä päivässä remmilenkkeilimme 31,1 km. Tämä kuva on eiliseltä, Vanhalta Lahdentieltä. Tuolta me tultiin. Itä-Hakkilaan ja takaisin, 7,1 km. Kevättä pukkaa!

 Ja tänne me taas mentiin. Pojat on irti!

 Eihän tähän voi taas muuta sanoa kuin JIIHAA!

 Me mentiin...

 ja sitten me taas tultiin. Hyvin on tarkentanut takimmaiseen koiraan.

 Lumi - tai mikä lie sohjo - se vain pöllyää kun pojat viuhtovat.

Lopuksi harjoittelimme muodostelmaluistelua. Kun spiidailut on spiidailtu on aika(a) nuuhkia mättäitä ja varpuja.

Kiitos taas pojat; maanantailukemaksi 8,9 km ja maaliskuun kokonaislenkkimäärä jo huimahko 181,9 km.
Uskomattoman upeasti kyllä jaksaa menossa mukana Hupi, 11 vuotta ja 5 kuukautta. Hyvin lenkkeilee kyllä vielä Virikin, 12 vuotta ja 5 kuukautta, mutta sitä en ota mukaan enää näille pidemmille lenkeille.

Lenkkeilemisiin!