Miksi ihminen hankkii lemmikin?
Kysymystä voisi pohtia siitä näkökulmasta, miksi ihmiset ylipäätään solmivat uusia suhteita. Vastaus tähän voi löytyä hypoteesista, että ihmisen hyvinvointi edellyttää asioita, joita voi toteuttaa vain suhteissa. Sosiaalinen elämä vaatii ihmissuhteille ominaisia tekijöitä, joita Robert Weissin mukaan on kuusi kategoriaa:
- kiintymys
- liittyminen
- tilaisuus hoivaamiseen
- arvostus
- varaukseton tuki
- neuvojen saaminen
Harva suhde kattaa nämä kaikki tekijät ja siksi ihminen pitää yllä useita ihmissuhteita, jotta kaikki osa-alueet tulevat huomioiduiksi ja ihminen kokee voivansa hyvin.
Jos ihmissuhdeverkosto ei täytä kaikkia tarpeita, ihminen ohjautuu tämän näkemyksen mukaan hakemaan täydentäviä suhteita.
On hyvinkin mahdollista, että suhde lemmikkiin voi täydentää puutteellista suhdevalikoimaa ja huomioida laiminlyötyjä tarpeita. Silloin lemmikin arvo ja rooli voidaan nähdä riippuvaisena ihmisen tarpeista, iästä ja sukupuolesta ja se on parhaimmillaan joustava suhde.
Tätä hypoteesia koskeva tutkimus osoitti, että nykyisiin suhteisiin liittyvät negatiiviset arviot liittyivät aikomukseen hankkia koira ja siihen taas liittyi suuri määrä lemmikkiin liittyviä positiivisia odotuksia. Tämän pohjalta voidaan olettaa, että lemmikki hankitaan täydentämään suhteiden verkostoa.
Miksi keskinäinen kommunikaatio onnistuu?
Koirat ovat herkkiä tunnistamaan tunteet ihmisen äänessä, todettiin Current Biology-lehdessä vuoden 2014 alussa. Koirat ja ihmiset jakavat saman sosiaalisen ympäristön ja tutkimus antaa olettaa, että ne käyttävät samoja aivomekanismeja prosessoimaan sosiaalista informaatiota. Tämä voi selittää ääneen perustuvan keskinäisen kommunikaation onnistumisen.
Koirat ja ihmiset reagoivat vahvimmin oman lajinsa tuottamiin ääniin, mutta prosessoivat tunnepitoisia ääniä samalla tavalla: Molempien aivojen tietty alue aktivoitui eniten kuullessaan iloisia ääniä ja vähiten, kun oli kyse surullisista äänistä. Erona oli, että koirat reagoivat voimakkaammin ei-vokaalisiin ääniin ihmiseen verrattuna. Tämä tutkimus kertoo, miten koira kokee meidät ja navigoi sosiaalisessa ympäristössä.
---------------------------------------------------------------------------------------
Mielenkiintoinen ja pitkä juttu kaikkine tutkimustuloksineen.
Minusta oli hauskaa löytää tuo artikkeli päivä sen jälkeen, kun mies ostoskasseineen pysäytti minut ostoskeskuksen kupeessa:
- Oletko sä koskaan miettinyt, miksi sulla on noin monta koiraa. Miksi olet tullut hankkineeksi koiria ja noin monta?
Siinä minä sitten ensin hiukan tunnustelin, että millaisen selityksen annan tällä kertaa. Lopulta taisimme turista kokonaisen vartin, leppoisassa hengessä.
Tottakai olen miettinyt. Selitän asiaa usein harrastusnäkökulmasta, en lähde mihinkään syvällisiin
Välillä toki itsekseni muistelen entistä naapuriani, joka totesi jätekatoksen kulmalla kohdatessamme, että "oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että kuinka vaikeata sun on löytää miestä sen takia, kun sulla on noin monta koiraa"? Tai autoa tankkaamassa ollutta rouvaa, joka loihe lausui ohikulkiessamme, että "sun on varmaan vaikea päästä lomamatkoille, kun sulla on noin monta koiraa".
Onkin mielenkiintoista tai tätä tutkimusta mielenkiintoisempaa, ehkä, miksi ihmiset kokevat tarvetta järkiperäistää kaikkea? Ohikulkijatkin alkavat vaatia analyysejä ja selityksiä, useamman koiran kanssa tepastavilta. Ei siinä mitään, selitän mielelläni, mutta vastavuoroisesti pohdin, että miksi ihminen kokee tarpeelliseksi järkiperäistää ja selittää ihan kaiken? Onko lopulta missään mitään "järkeä"?
Mitä jos ei halua miestä tai lomamatkalle?
Ja kuka sen sanoo ja määrittää, missä kulkee järjellisyyden ja järjettömyyden raja? Vuosia sitten räkä poskella terassilla huudellut mies: "onko järkeä pitää viittä koiraa" jolle huusin takaisin, "onko järkeä juoda aamulla viidettä tuoppia"? Joskus hauskuutan aamulenkillä vastaantullutta sen seitsemättä kaljaveikkoa, joka ei taas ymmärrä "miksi jollain on viisi koiraa" ja jolle vastaan: "onhan joillain miehillä viisi tyttöystävääkin"? Sitä naurunremakkaa ja ymmärryksen määrää tässä kohtaa.
Selitäpä siinä sitten näille yksinkertaista ja järkevää elämää (?) haluaville ja eläville (?) että kuinka rikasta elämä koirien kanssa on. Se on niin rikasta, että meinaan välillä pakahtua. Enkä vähiten siinä kohtaa, kun Peten koiratarvikkeesta tulee 50 kiloa koiranruokaa eteisen matolle ja tyrä ryskyen siirrän niitä astioihin ja kaappiin.
Elämä olisi JÄRJETTÖMÄN köyhää ilman koiria. Mitäpä jos laitan seuraavan koirani kutsumanimeksi "Järki" ja sitten huutelen ohikulkijoiden iloksi; "Järki hoi, älä jätä"?!
Alkuperäinen juttu Koiramme-lehdessä sivuilla 8-10. Yllä pitkästä jutusta vain lyhyt tiivistelmä. Jutussa ei mainittu toimittajan nimeä.
kuvat: Kenzolan kuva-arkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti