Paulan luona kyläilemässä.

Tuntuu olevan koko huhtikuu rästissä - ja tarina jos toinenkin kerrottavana. Mutta mihin aika juoksee? Jos vain voisikin tuupata kuvia sinne ja tänne niks ja naks, mutta kun ei se niin mene. Paitsi ehkä Facebookissa. Lataaminen on helppoa ja kommenttikenttään voi laittaa pelkän hymiön. Tai sitten muotiin tulleen "valittelun kuvan laadusta" mikä todella alkaa nyppiä meikäläistä.
Kuvassa on mitä mukavin whippet puuhastelemassa vaikka frisbeen kanssa:
Kuvassa Nöpö, joo anteeksi, on se vähän lihava. Frisbeekin on kulunut, ei se oikeasti noin kulunut ole mitä kuvassa näyttää. Kuva on vähän heilahtanut kun mun putki ei pysy oikein kiinni rungossa ja kohinaa tulee kuviin vaikka kuinka muokkaan kuvankäsittelyssä. Anteeksi näistä kaikista asioista mutta tässä tämä kuva nyt on:

(kuva ei liity juttuun enkä myöskään pyydä anteeksi kuvan laatua)

Muutenkin taas meikäläisen kohinakäyrä on nousussa, kun kaiken pitää kokoajan olla niin priimaa. :D TästäKIN saisi oman juttunsa kevyesti aikaiseksi. Pannaan mietintämyssyyn - sen Koiramaailman tunteet -jutun kanssa joka myös yhä muhii.

Minulla oli kuitenkin ilo piipahtaa 5.4. Paulan luona - nelituntinen vierähti kuin siivillä koirista puhuen. Paulaan, joka kasvattaa villakoiria, tutustuin tuomarikurssin alkeiskurssilla. Paula meni läpi että heilahti kaikista kokeista ja testeistä ja valmistautuu nyt ensimmäisiin harjoitusarvosteluihinsa, tsemppiä!

Yksi ihan mahtavimpia sivuilmiöitä, mitä kurssista jäi käteen ja korvaan ja silmäänkin, on olla tekemisissä toisten rotujen ihmisten kanssa. On hyvin valaisevaa katsoa omaa rotuaan toisen rodun ihmisen silmin. Whippetin ylälinja on kuin onkin "shokki" suoraselkäiseen rotuun tottuneelle ja uskoisin Paulan myös nauttineen täysin siemauksin tutustuessaan "alastomaan" whippetlaumaani. Kaikki on heti nähtävillä.
Kiitän siis vielä tämän kirjoituksen myötä Paulaa vieraanvaraisuudesta ja näkemyksien jakamisesta, ihanaa & avaavaa!

Ohessa Paulan Cruftsin tuliainen minulle ja pojilleni, HIENO: