1.12.2012

Kenzolan lehdistökatsaus 1.12.2012

Taas on Kenzolassa luettu lehti poikineen.
Aloitetaanpa turkistarhauksesta.
Helsingin Sanomien mielipidesivulla Heikki Mäntylä ehdottaa kirjoituksessaan "Ehkäpä seuraavaksi kannattaisi harkita myös nahkakenkien käyttökieltoa ja sianlihan syönnin kieltoa".
--------------------------------
Haluaisin sanoa Heikki Mäntylälle ja muille hänen tavoin ajatteleville, että kävelisin mieluusti päivät pääksytysten muovisissa crocseissa (ollapa australialainen!). Itseasiassa suurin osa kengistäni ON keinomateriaaleja, taidan omistaa peräti kahdet nahkakengät. Toiset ovat n. 20 vuotta vanhat ja toiset n. kymmenvuotiaat. En osta myöskään kenkiä pröystäilläkseni tai osoittaakseni maksukykyäni. Ylipäätään kengät ovat pakollisia, enkä ihan ymmärrä tätä rinnastusta. Mielestäni ilman turkiksia pärjää, kun taas ilman kenkiä ei. Paitsi jos on pyörätuolissa?
Ilmanmuuta toivoisin myös, että tuotantoeläinten -tässä tapauksessa sikojen- elinoloja parannettaisiin rutkasti. Jälleen kuitenkin rinnastus ontuu, koska ihminen tarvitsee ravintoa elääkseen, sensijaan turkiksia ei kai (?) kukaan syö.
--------------------------------
Lukiolainen Oona Kaunisto kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipideosastolla 3.11.: "Peter Östmanin (kd) mukaan kielto lisäisi työttömyyttä, jolloin ihmiset kärsivät." Kaunisto jatkaa: "Iästäni huolimatta ymmärrän toki, että turkisalan lopettaminen veisi Suomesta suoraan ja välillisesti tuhansia työpaikkoja, mutta niitä häviää myös muita yrityksiä saneerattaessa. On kohtuutonta vedota alan lopettamisen ihmisille aiheuttamaan kärsimykseen. Eläinten kärsimys on kuitenkin asia, jota ei tulisi jättää kapitalistisen koneiston jalkoihin."
-------------------------------
Todentotta. Missä kansanedustajat ovat "huolineen" ja kommentteineen silloin, kun Nokia siirtää yksiköitään Indokiinaan ja jonkun toisen firman call center siirretään Kambodjaan?
Silloin he sanovat Kympin uutisissa "voivoi" ja ovat suut lurpallaan kovin osaaottavan näköisinä. Kansanedustajat seisovat mikrofonien edessä rivissä pahoittelemassa ja ymmärtämässä Nokian johtoa, kännykät kun eivät käy kaupaksi ja tuotantoa on pakko ajaa alas.
Kun posti toisensa jälkeen lakkautetaan, he seisovat myös rivissä ymmärtäen ja pahoitellen mummeleita, jotka joutuvat matkustamaan paketteineen onnikalla toisiin kaupunginosiin saadakseen lapsenlapselle jouluksi tumput.

Mutta kun turkistarhaus halutaan (turhana) tuotannonalana lopettaa he kilvan kehuvat miljoonia Suomeen tuomaa alaa ja sen työllistämisvaikutuksia.
Jos siis olet entinen salolainen Nokian tehtaalta he sanovat "kouluttaudu uudelleen", mutta kun olet Pohjanmaalainen tarhaaja, he sanovat "jatka vain minun puolestani". Mikseivät Pohjanmaalaiset voisi kouluttautua uudelleen siinä missä salolainen entinen Nokian insinööri?

Jos nyt joku haluaa (vielä) sitoa ketun kaulalleen, menköön ampumaan sen metsään.
Oona Kaunisto kysyykin ajatuksia herättävästi: "Sijoittaisitko oman lemmikkikoirasi häkkiin loppuelämän ajaksi?". Lisäksi hän aivan oikein esittää seuraavaa: "Tällä asenteellako poliitikot ja me muut ihmiset haluamme opettaa muita, myös lapsia ja nuoria, suhtautumaan välittämiseen ja elävästä elämästä huolehtimiseen sivistyneessä Suomessa? Sulkemalla silmät yhden luontokappaleen huonosta olosta hyväksymme asenteen hädän sivuuttamisesta ja lisäämme välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä yhteiskunnassamme."

Tästä olisinkin eniten huolissani. Välinpitämättömyys ja itsekkyys yhteiskunnassamme ON lisääntynyt. Eduskunnan viesti on monin paikoin vähintäänkin ristiriitainen. Ollaan huolissaan kansakunnan syrjäytymisestä, elinolojen huonontumisesta, köyhyydestä ja sen lieveilmiöistä. Media nostaa esiin jatkuvaa eliitin pröystäilyä ja silmäätekevät viilaavat yhteiskuntaa ja verottajaa kilvan linssiin. Kuka on fiksuin, kuka ei jää kiinni? Poliitikot ovat katuvaisina ja myötätuntoisina milloin minkäkin asian vuoksi patsastelemassa ja antamassa lausuntojaan, ja viesti yhteiskunnalle on; sanoja löytyy mutta harvoin tekoja. Suoraselkäisyys muutaman sekunnin uutislähetyksessä vaihtuu vartin päästä vetelyyteen kun kamerat ovat sammuneet. 

Poliitikko kyllä lähtee köyhien pariin, kun hän tarvitsee ääniä. Kun äänet on saatu, äänestysnappeja käydään painamassa työpaikalla kernaasti silloin, kun se on mahdollisimman helppoa ja äänestetään savuttomasta Suomesta, viinan hinnan  nostamisesta ja bensan hinnan korotuksista - kun eläkettä pitäisi nostaa, posteja pitää pitäjissä ja muuta ikävänpuoleista ei-mediaseksikästä, poliitikoilla on tähdellisempää tekemistä.

Suomi on ihan yhtä yhteisöllinen ja toisistaan huolta pitävä kuin rakas eduskuntamme.
Mielestäni olisikin jälleen korkea aika nostaa vuokria, sähkön hintaa, ruoan alveetä, bensan hintaa ja terveyskeskusmaksuja. Myös lääkkeiden omavastuuosuutta pitää nostaa. Samalla nuijankopautuksella kun kansanedustajat määräävät itselleen viidensadan euron palkankorotuksen ja kulukorvausten noston sekä 50 lisätaksimatkaa kuukaudessa olisi kiva, jos vähätuloiset saisivat päivärahoihinsa ja etuuksiinsa esim. sellaiset + 5 euroa/kk. Kyllä siitä riittää kaikkiin em. korotuksiin.

Pakko nyt kuitenkin uskoa, että myös suomalainen tomaatin- ja kurkunviljelijä elää ja pärjää? Ostin juuri suomalaisia tomaatteja á liki 5 eur/kg. Em. tuotteita onkin ollut ilahduttavasti myös talviaikaan saatavilla. Toivotan Pohjanmaalaisille luovuutta ja innovaatiokykyä - ja kaikkea mahdollista tukea - alan vaihtoon.

---------------------------------
Katri Utula siteeraa Ilta-Sanomissa Salkkarit-leffasta näppärästi näin:
Teinikauhuleffa on toki ajatuksena huvittava, ja sen tiesi ennalta myös ohjaaja Äijö, joka kommentoi elokuvan esitteessä asiaa näin:
- Tulee olemaan arvokasta olla nolo tai huippu, kuuma tai syvältä, ihana tai ihan paska - sen sijaan, että emme olisi uskaltaneet yrittää olla mitään.
---------------------------------
Loistavaa. Tiedättehän suomalaiset, jotka pelkäävät mokaamista yli kaiken. Kun puhumme kadulla puhelimeen, pelkäämme, että joku ohikulkija kuulee kärjekkäitä kannanottojamme. Kun puhumme omalla pihalla, pelkäämme, että naapuri kuulee -ja ymmärtää meidät väärin. Kun ajamme autoa huonosti, pelkäämme, että joku tuttu näkee onnettoman kaistanvaihtomme. Kun kysymme ohikulkijalta kelloa, mietimme kellonajan kuultuamme, mitähän se minusta ajatteli? Kun julkaisemme Facebookissa kuvan, muistamme aina pahoitella huonoa kuvanlaatua. Kun kuvassa on hienosti seisova koira, blurraamme hädissämme oman naamataulun kuvasta pois, koska kaksoisleuka näkyi. Ehkä emme enää edes kykene tulemaan koiramme kanssa koiranäyttelyyn, koska "Ei ole vaatteita. Vain vanhoja paskoja ja virttyneitä paitoja ja housuja. En pysty, en voi. En kestä". Kun joku kehuu ulkonäköäsi ja/tai sitä, kuinka freshiltä näytätkään tänään, kuuluu vastata: "Hyvä jos nukuin tunnin viimeyönä. Lisäksi olen ihan turvonnut, koska söin eilen kilon ruotsalaista silliä".

Lukekaa siis huolella tuo viimeinen lause; sen sijaan, että emme olisi uskaltaneet olla yhtään mitään.
Kunpa me kaikki uskaltaisimme olla omia itsejämme ja tavoitella liikuttamista, koskettamista ja ylipäätään näkymistä ja elämistä. Kuulumisesta puhumattakaan. Mielestäni elämisen kuuluu näkyä ja kuulua. Jos toinen on puolestasi nolo, ota se huomionosoituksena. Herätän aina mieluummin tunteita, kuin olen pelkkää ilmaa.

Vielä jäi yksi lehdistökatsausjuttu puitavaksi. Teen siitä oman juttunsa.

Kuvituskuvasta kiitos Mari Kääriäinen.


Ei kommentteja: