a.
Hupi juoksi ensin ja kävikin sillälailla hassusti tällä kertaa, että kaveri hukkasi vieheen ja lähti keskelle peltoa haahuilemaan ja taisi siinä Hupi katsahtaa puolen sekunnin verran kaveriin; "Miksi sä sinne lähdit" ja jatkoi sitten matkaansa maaliin oikein komian tappoloikan tehden.
Hienosti minusta veti, kun oli tuo edellisen illan jänisjahtikin alla.
a.
Vaikea aina sanoa, mitä kulloinkin tuomarit hakevat ja haluavat suoritukselta ja vetääkö tämä minun Puupilli Pattinen sitten kuinka "tuomarien haluamalla tavalla", mutta itse näin suorituksen "hyväksi perussuoritukseksi" ja arvoin mielessäni jotain päälle 200 pojoa.
Väliin kun toimittajahenkisenä utelen tuomarien toiveita kulloisessakin kisassa, niin olen saanut kuulla erilaisista painotuksista. Mikä on tietysti hyvä asia, ettei aina tuijoteta yhtä osa-aluetta. No, näitä painotuksia on sitten ollut mm. innokkuuden suhteen, kääntymiskyvyn osalta ja väliin "on haluttu" nähdä kunnon tappoloikkaakin.
Koska poikani ovat bruukanneet tulla toisina maaliin, niin ovat useimmin juosseet sitten vain vieheen ohi, kun siinä ykkösenä tullut kaveri jo "puuhastelee" muovisuikaleiden parissa. Nyt sitten salaa haaveilin, josko tappoloikasta tulisi oikein bonuksia mun pojille, mutta kyllä ne bonukset piti sitten kisan jälkeen hakea ABC-huoltamolta S-etukortin kanssa.
a.
Takaisin kisaan. Hupi hieman onnahteli pellolta tullessa ja ehdin käydä kahteenkin kertaan eläinlääkärin pakeilla luonnollisesti huolestuneena. Ontumista ei kuitenkaan enää esiintynyt, ja arveltiin koiran saaneen jonkin "hetkellisesti kipeää tehneen" osuman. Meikäläisen toivomat rapiat päälle 200 pistettä vaihtui tulostaulun osoittamaan 188:aan pisteeseen. Tuomarien antamat pisteet jakautuivat seuraavasti: 75-54-59. Aikamoista hajontaa, mutta kuten tunnettua, tuomarit painottavat eri asioita, eivätkä luonnollisesti kaikkea näe, kuten ei omistajakaan lähtöpaikalta katsottuna. Se mikä hetken näyttää väkivahvalta ja upealta, voi olla seuraavassa mutkassa onnetonta räpellystä.
Levon jälkeen Hupi jälleen ontui, joten finaali jäi tällä kertaa haaveksi.
a.
Luxi juoksi tasollaan ja sai alkuerästä 204 pistettä, finaalista 229, yhteispisteiden ollessa 433, Pojan uran 9:s SA ja 14:sta joukosta Luxi juoksi sijalle 8. Niin, ja teki myös näyttävän tappoloikan finaalissa, mutta myös Luxin bonukset saatiin ABC:n kahvilasta kisan jälkeen.
a.
Kisan keskellä saatiin roima sadekuuro, joka kesti melkoisen pitkän tovin, mutta aika kului rattoisasti kisakavereiden kanssa höpötellen ja sade onneksi lakkasi kokonaan vaihtuen auringonpaisteeseen. Pelto ei mennyt velliksi eikä pahempia havereita enää sattunut.
Huimalla oli hauskaa sen saadessa leikkiä Nopon, Hookoplan Hayabusa, kanssa.
Melkoisen "kisaviikon" veti myös tämä Pikku-Mato, viikkoon kun osui eläinlääkäriä, äitini vierailua, reissua Poriin (600 km!) ja tämä Mustikkalan maastokisa. Reippaasti veti mukana ja oli kuin kotonaan minne ikinä menimmekin. Useampi huoltoasema on tullut nähtyä viikon varrella ja lystiä oli ihan jokaisella!
a.
Kuvassa maastokisan hetkeksi keskeyttäneet Mustialan maatalousoppilaitoksen lehmät menossa iltalypsylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti