27.3.2010

Kakka tai kepponen.


Muistattehan vielä Voimakävelyn?

On aika hieman päivittää mukavaa yhteislenkkeilyä viiden whippetin kanssa otsikolla Kakka tai kepponen.

Tarvitaan siis viisi whippettiä ja oikein mukava ja lenkillemenoa odottava fiilis.

1. Heti alkuun huomaat, ettet pääse pihapolkua pidemmälle, sillä mäen alla pitää palaveria yleensä juurikin kaksi mustaa isoa koiraa ja heidän iloisesti keskenään rupattelevat emännät. Odottelet tovin rauhallisesti, mutta tässä vaiheessa jo koiristasi yksi on kakannut isot pökäleet pihapolulle. Kykkiessäsi niitä ylös huomaat, että palaveri senkun jatkuu. Alat hieman yskiä ja vihdoin ympäristöään havainnoivat emännät erkanevat ja pääset lenkin alkuun.

2. Otat suunnan lumen ahtaamalle lenkkiväylälle ja pian perässäsi tulee vanhempi pariskunta. Joudut jo hyvissäajoin aloittamaan ns. ryhmittymisen ja vetämään koiriasi tien sivuun. Pariskunta jää kuitenkin ihmettelemään ohilentävää lokkia ja tutkimaan routavauriota asvaltissa. Hässäkkää käyttää hyväksi taas yksi koiristasi ja kakkii tujun läjän kauniin valkoiselle lumelle. Kykkiessäsi läjää ylös saat huomata sivusilmällä emännän tuuppaisevan miestään ja osoittavan meitä sormella. Menisivätpä nyt ja kirjoittaisivat Vantaan Sanomiin; "Herttainen rouva viiden koiran kanssa korjasi ison kakan pussiin. Kiittäen Veijo & Selma".

3. Kakkapussi yhdessä kädessä ja viisi koiraa toisessa tajuat, että seuraavalle roskikselle on vielä matkaa reiluhkosti. Samassa vastaan tulee leveä kuljetus. Äiti, vaunut ja pari tepastelevaa tenavaa. Yrität taas ryhmittää koirasi, jotka eivät tajua tuon taivaallista väistämisvelvollisuudesta ja kakkapussin lätsähdellessä iloisesti takkiasi vasten yrität saada koiriasi kulkemaan sievästi, ripirinnan. Äidille tulee kuitenkin puhelu ja hän seisahtuu vaappuvien tenavien kanssa metrin päähän. Koirasi alkavat iloisesti säntäillä, sillä lapsosilla on päässään isokorvaiset nallepipot. Yrität nyt hillitä nallepipoista riemastuvaa laumaasi, joista yksi yrittää napsia päähinettä suuhunsa; "hei kivaa, metrisen lapsen päässä on nalle"!

4. Selviydyttyäsi nyt avonaisena ammottavalle väylälle huokaiset ensimmäisen kerran; "jaaha, tällainen lenkki taas". Yleensä silloin, kun väylä on niinsanotusti vapaa ja olisi mahdollisuus jolkotella reippaastikin, löytää Luxi maasta jonkun poisheittämän räkärätin ja alkaa imeskellä sitä nautinnollisesti. Luxin keppostellessa ja rääkyessäni; "pudota pois" käyttää taas toinen koira tilaisuuden hyväksi, yleensä Hupi, ja hymyilee sinulle hampaat ruskeina.

5. Ketään ei näy missään moneen sataan metriin. Kukaan koirista ei myöskään nyt kakkaa tai keppostele. Kakkimiseen sopivaa tienpiennarta olisi tarjolla ruhtinaallisesti, mutta pojat ovat päättäneet imeskellä keltaista lunta. Alaleuat väpättäen kävelemme peräti puolisen kilometriä.

6. Nuori matkalla kouluun tai koulusta, kaksi keskenään kihertävää pikkutyttöä, sauvakävelevä mummo, korvanapit korvissa hölkkäävä atleetti. Nämä kaikki odottavat seuraavan kulman takana ja nyt koiriin iskee ulostusvimma. Pikkutytöt ovat juuri kysymässä "saako niitä silittää" kun kaksi koirista alkaa kakkia yhtäaikaa. Kolmas nuolee neljännen pistoolia ja yksi on uppoutunut keltaiseen lumiläikkään. Tytöt nyrpistävät nenäänsä eivätkä halua enää paijata koiriani. Salskean atleetin osuessa kohdalle menee Viri kuin varmuudeksi vääntämään paksua ja mustaa pökälettä korkean lumikinoksen päälle. Sauvakävelevä mummo pysähtyy. "Kyllä on hyvin hoidettuja koiria" ja kuin salaman iskusta alkaa kaksi koirista nylpyttää toisiaan. Soperrat takaisin jotain kiitoksen tapaista ja komennat koirat takaisin ruotuun.

7. Lenkille lähdettäessä taskut pursuivat kakkapusseja ja huomaat, että niitä on mennyt kilometrin matkalla jo liki kaikki matkaan varatut. Alat alitajuisesti pelätä tulevia liikennevalo-ohjattuja suojateitä ja lukuisia bussipysäkkejä. Pitkähkön leppoisan ja tapahtumaköyhän taipaleen jälkeen saavut ensimmäiselle suojatielle. Samalla kun koirasi vääntää kakkaa suojatien reunaan porhaltaa paikalle yltiöystävällinen autoilija, joka painaa oikein tööttiä pysähtyessään näyttävästi suojatien eteen; olkaa hyvä. Hulan kakka ei tule, se kykkii kovasti ja yrittää ja minä yritän vetää sitä kevyesti; nyt pitäisi mennä, kun kerran tietäkin annetaan. Kakit sitten seuraavalle väylälle. Hula hyväksyy tilanteen ja piinaavien sekuntien jälkeen kävelemme pullean auton konepellin edestä.

8. Bussipysäkkikakka tulee vääjäämättä. Olemme kävelleet ohi n. neljän miehittämättömän pysäkin, mutta koirien mielestä kakkaaminen on silloin mukavinta, kun pysäkillä seisoo reilusti väkeä. Riivin jäätyneestä hangesta teelusikallisen ja heitän pussin pysäkin roskikseen, ihmisten katsellessa.

9. Loppumatkasta saavumme ison marketin edustalle. Koirat laittavat yleensä tällöin parastaan. Jos jään ohikulkijan kanssa toviksi suustani kiinni, ne alkavat takuuvarmasti astua toisiaan, nuolla toistensa pippeleitä ja syödä maan antimia, kuten purkkaa ja liiskaantuneita salmiakkeja. Tuntuu uskomattoman hienolta, kun ohikulkija tällaisessa tilanteessa sanoo; "Olen nähnyt teidät monesti lenkillä ja ihmetellyt, kuinka oikein pärjäät noin monen koiran kanssa. Mutta nehän käyttäytyvät todella hienosti ja ovat aivan ihania. Hienoja koiria sinulla."

10. Onneksi kaikki lenkit eivät kuitenkaan ole ihan tällaisia. Mutta suurin osa on. Kyllä elämä olisi tylsää ja tapahtumaköyhää ilman koiria. Huomenna pojat uudelleen; Kakka tai kepponen!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, jokin tässä kirjoituksessa herättää eston koiralauman haalimiseen... :D

Anita kirjoitti...

Noh, Anonyymi, pitänee vain katsoa, missä ja milloin steppailee! ;D

Jutta Parkkonen kirjoitti...

Tulipa mieleen kerran estoniassa (onneksi vain yksi hihnassa). Oltiin tehty hieno aamukierros puistossa, mutta kuinkas ollakkaan juuri se iso kakkihätä tuli aivankin siinä liikennevaloissa vihreätä odotellessa ja noin sata ihmistä vilkkaassa risteyksessä...Olisin tietysi mieluusti ajatellut että ihmiset ihastelivat tämän hienon rotukoiran desing-pantaa, mutta tod. taisi olla muuta ;-)))

Susanna Myllynen kirjoitti...

Huisin hauska kirjoitus jälleen! :D Näitä on aina yhtä hauska lukea. Kyllä kuulosti osittain erittäin tutulta, noin se homma meilläkin väliin menee!

Anna kirjoitti...

Niin tuttua.. :D. Ja jos vaikeus-astetta haluaa vielä nostaa, tai vastaan tulijoista vielä hauskempia ilmeitä irti, ainahan voi haalia itsellensä vielä sen laumallisen niitä temppuilevia lapsia siihen toiseen kylkeen :).

Suvi R. kirjoitti...

Kiitos, että piristit minun päivääni Anita!! :D

Anonyymi kirjoitti...

Ai hitto että repesin :D!!Huippua ja niin totta!..Ihania vipukoita...


Tiina ja lauma

Anonyymi kirjoitti...

Onpa monta tunnistettavaa tilannetta! Eri hauska kirjoitus.

Piu

Anonyymi kirjoitti...

Heh, nauroin vedet silmissä! Niin tuttuja tilanteita ja tunteita, sinä se vaan osaat pukea ne sanoiksi :)