Jostain syystä kesäkuun alussa oli melkoinen kivikaruselli.
Mahdotonta sanoa, miksi juuri silloin sain ihan kymmenkunta (!) yhteydenottoa! Yhteydenotoissa yhteistä oli se, että niin monella koiralla oli samaan aikaan kiviongelmia. Kasvoiko silloin lenkkeilymäärät, oliko asvaltin lämpötila optimaalinen, oliko anturan kunto kesän alussa kivien imuroimiseen sopivasti kehittynyt ja kaikki "kuun ja biorytmien yhteisvaikutukset" vain kiviin kallellaan? Mahdoton sanoa yhtä vastausta - vaikka tätä asiaa moni minulta kysyikin.
Kuvassa yllä tyypillinen anturasta kaivettu väritön kvartsikivi.
Kivet eivät siis imuroidu anturaan vain talvella, hiekoitushiekan kulta-aikaan.
Ehei, kiviä jää asvaltille pyörimään keväisen hiekanpoisto-operaation jäljiltä ja ylipäätään kiviä on asvaltilla aina. Tammikuusta joulukuuhun.
Muistattehan, kun vein Heurekaan tutkittavaksi anturasta kaivettuja kiviä? Kivet tunnistettiin kvartsiksi ja Heurekan kiviasiantuntija tiesi kertoa, että kvartsi jauhautuu erittäin teräväksi sitä kalliosta louhittaessa. Suomen maaperässä voi kuulema olla jopa n. 30% kvartsia - parhaimmillaan siis asvaltilla on hiekoitushiekan joukossa kvartsikiteitä tuo 30%. Se on paljon se. Kvartsi on kovaa, väritöntä, teräväreunaista. Mitä olen kiviä poikieni anturoista kaivellut (suuntaa-antava kaivelumääräarvio/koira; Jaki 0, Jamo 1, Lelu 0, Hula 20-25, Viri 3, Hupi 3, Juku 0, Luxi 4, Huima 6, Bali 10, Maui 0) - määrä on melkoinen - kivet ovat pääsääntöisesti, 95%:sti olleet värittömiä; kvartsikiviä.
Kivet on kohtuullisen helppo itse operoida.
Tarvitaan vain erinomainen lähinäkö (kivet voivat olla t o d e l l a pieniä), hyvä valaistus, terävä neula ja - tietysti toimenpiteeseen rauhallisesti suhtautuva koira.
Kiviontuma on aina on-off.
Koira voi lenkille lähtiessä ontua muutamaan kertaan, kävellä seuraavat 2 km "normaalisti" ja sitten alkaa taas ontua. Hyvin tyypillistä kiville. "Ensin tuntuu, sitten tottuu ja sitten taas loppumatkasta sattuu". Koira voi myös kävellä lenkin alussa asvaltilla onnahdellen, sitten nurmikolla ja hiekalla "ilman mitään" ja taas kotiin tullessa asvaltilla ontua kerran-pari.
Lisäksi koirien kipukynnykset ovat kovin varioivia.
Yksi ontuu sydäntäsärkevästi päivästä toiseen on-off, toinen onnahtaa kerran pari. Ota siitä sitten selvää. Voin kertoa, että itselleni on kehittynyt äärimmäisen tarkka kiviontuman tunnistava näkö ja vaisto. Jonka sitten rikkoo joku koiristani - ja huomaan ehkä kynsiä leikatessa, että "mikäs viilto se täällä on"? Ja kas, kiviä tursuaa, vaikka koira ei ole ontunut yhtään kertaa. Niin, että minä olisin nähnyt sen... joten. Vaikeasta asiasta voi olla joskus kyse mitä ontuman tunnistamisen ja näkemisen huomaamiseen tulee.
Kiviontuma jättää yleensä selkeän (tai minimaalisen ja vaikeasti havaittavan...) sisäänmenoreikä -jäljen anturan pintaan.
Se voi olla pieni viilto tai minimaalisen pieni reikä. Jos sisäänmeno on tapahtunut juuri hiljan, anturan pinnassa voi olla ikäänkuin "tumma pisara tai piste", joka on joko verta tai anturanestettä, joka on kuivunut tummaksi pisteeksi anturan pintaan. Näitä pisteitä on joku luullut mm. kuivuneeksi pihkaksi tai "ihan vaan joksikin likatahraksi" - mutta tahran ja pisteen alla onkin kivi/kiviä.
Pistettä/viiltoa neulalla "rapsutellessa" yleensä ihan pinnasta singahtaa kivi-pari-kolme ns. perässämenokiviä, ovat erittäin usein HYVIN pientä, minimaalista pikkukiveä. Niitä voi sieltä singota ihan otsaan NAKKS tai pudota reiästä niin, ettei niitä suurinpiirtein edes havaitse. Joskus olen yrittänyt niitä ottaa kiinni ja näyttää, että "katso, tällainen" ja koiranomistaja "ei edes näe mitään". Ovat siis todella pientä sirua.
Nyt on oltava tarkkana.
Pienen murskan alla, sisäänmenoaukkoa varovasti levittäessä, näkyy yleensä kuin "suonsilmäke" ja neulalla varovasti töpöttäessä neulan kärkeen tuntuu KOVA kivi/tai "silmäkkeessä" kiiluu usein anturan värinen (kvartsi)kivi.
Jos anturassa siis on lisää tavaraa, kuten usein on, niin tämä suonsilmäke tarkoittaa sitä "emokiveä", joka anturaan on ensimmäisenä tehnyt viillon ja työntynyt sisään. Kun anturaa varovasti levittää, kivi voi alkaa työntyä itsekseen ulos. Usein näin käykin, kivi nousee sieltä syvältä itsekseen ja työntyy ylös. Se on siitä helppo kaivaa pois - joskus kivi tarvitsee vain neulalla hieman apua; sitä kaivetaan hiljaksiin ylöspäin.
© Erica Ryysy
Kivien kaivelu on parhaimmillaan helppoa.
Siihen menee minulla keskimäärin ihan muutama minuutti tai maksimissaan kymmenen minuuttia. Homma tehdään koiran ehdoilla - tietenkin - ja hiljaksiin ja varoen. Kovin syvältä en edes kaiva.
Kvartsissa on se ikävä puoli, että se on väritöntä, lasimaista.
Usein kuulee, että sitä luullaankin lasiksi sen värittömyyden ja teräväreunaisuuden takia. Kyseessä on kuitenkin KIVI.
Minuun vuosien varrella yhteyttä ottaneet ihmiset kertovat usein (liian usein) eläinlääkäreistä, jotka väittävät, että "kivi tulee itsekseen ulos".
No, voin kertoa, että EI muuten tule. Jokainen meistä voi itse alkaa kävellä kivi jalkapohjassa ja kuvitella, että kun öiseen aikaan ulvoo, jalkaa liottaa Fairy-vedessä ja tekee kuusi kierrosta vastapäivään, kivi sieltä jalasta tipahtaa NAPPS lattialle itsekseen. Ei tipahda.
Hulalla oli aikoinaan useamman viikon ontuma, olisiko ollut 2 viikkoa.
Jo niin, että siitä sivullinen huomautti. Minä olin varmasti ajatellut siihen maailman aikaan, että "itsekseen juu menee ohi". Otin sitten tassun tarkempaan tarkasteluun ja anturasta löytyi vielä (onneksi) selkeä sisäänmenoaukko ja kivet oli helppo paikallistaa ja kaivaa ulos.
Kuitenkin jos kiviontuma kestää liian kauan - kivet voivat painua vain syvemmälle anturaan.
Silloin antura joudutaan avaamaan kirurgisesti anestesiassa ja operaatio on huomattavasti työläämpi ja anturan paraneminen kestää useamman viikon.
Kivi siis voi aiheuttaa pitkään anturassa ollessaan syvemmälle työntymisen - ja käsittääkseni myös corn-tyyppisen vaivan - jossa se muodostaa anturaan arpikudosta, kuin syylän tai känsän - joka sekin joudutaan kirurgisesti poistamaan.
On huomioitavaa, että pitkäkestoinen on-off ontuma luetaan hyvin usein väärin. Lihasperäiseksi revähtymäksi tai venähdykseksi, törmäyksen aiheuttamaksi kipuiluksi jnejne - ja sitä hoidetaan esim. pelkin särkylääkkein tai hieronnalla. HYVÄ NÄKÖ ON TARPEEN KIVEN AIHEUTTAMAA ONTUMAA ANTURASTA ETSIESSÄ!!!!
Kotikonstein kaivettu kivi, joka havaitaan heti, aiheuttaa vain pienen reiän anturaan, joka paranee muutamassa päivässä.
Pahimmillaan olen kuitenkin kuullut eläinlääkäristä, joka on antanut on-off ontumaan "vain" särkylääkekuurin. Seuraava eläinlääkäri on ehkä "suostunut" kuvaamaan anturan ja kivet/vierasesineet havaittuaan todennut, että "kyllä se siitä" ja "minä en suostu anturaa avaamaan". Kolmas eläinlääkäri on sitten antanut lisää särkylääkettä ja vihdoin minun kautta koira on löytänyt täällä pääkaupunkiseudulla kiviin erikoistuneet klinikat, joita löytyy ainakin Espoosta ja Vantaalta. Kyseessä on klinikat, joissa kiviä aletaan aktiivisesti poistaa, eikä neuvota esim. "uittamaan koiraa" kuten nyt viimeisessä yhteydenotossa mikkeliläisellä klinikalla tehtiin.
Vahva suositus täältä siis esim. Evidensia Tammistolle, jossa whippetien kivivaivojen kanssa on oltu paljon tekemisissä.
En ole aivan varma, miksi eläinlääkärit kivien poistoa pelkäävät tai eivät sitä halua tehdä, sillä "mitä aikaisemmin kivet anturasta kaivaa, sen parempi".
Toki, jos kivet ovat päässeet kaivautumaan anturaan kovin syvälle, ihan helposta toimenpiteestä ei ole kyse. Viimeisimpänä innovaationa olen kuullut leikkauksen aikaisesta rtg-kuvantamisesta, mikä onkin ihan huippua. Leikkauksessa voidaan hyödyntää jonkintyyppistä "kannettavaa rtg-laitetta", jolloin mitään turhaa ei tarvitse avata ja kaivaa, vaan kivien etsintä tehdään kohdennetusti.
Kauniiksi lopuksi.
Balin kohdalla aloin kirjata kiviontumia kalenteriin vuonna 2016. Tuolloin kiviä kaivettiin anturasta huhti-, touko-, kesä, elo- ja marraskuussa. Yhteensä 5 kertaa. 2017 testasimme vuoden verran Nutrolin-öljyä ja kiviä kaivettiin nyt maaliskuussa kahdesti, elo- ja marraskuussa kertaalleen, yhteensä 4 kertaa,
Tammikuussa 2018 aloimme testata PRO Balans ZINC Balans -tuotetta. Ja vuoden 2018 tilasto näyttää toistaiseksi hyvältä; kiviä on kaivettu 24.1. kerran (testaus oli vasta alkanut) ja kesäkuun alussa paristi; anturasta tuli ensimmäisellä kerralla TODELLA pientä kiviaineista ja erehdyin kaivamaan anturaa muutamaan otteeseen - mutta kiviä ei ollut, ei löytynyt.
Huimalla sensijaan oli kiviä myös kesäkuussa; ensin 14.6. ja heti perään 27.6. Balin osalta näyttää kuitenkin hyvältä. Sinkkijauhekokeilun aloituksen jälkeen vain YKSI kiviontuma kesäkuussa. Lupaavaa. Tuote on tulossa meillä jatkuvaan käyttöön.
Olisiko siis sinkissä pelastus ja apua ongelmaan?
Testausta tarvitaan lisää ja pidemmältä ajalta - vaikka alku onkin lupaavaa. Aiomme kuitenkin jatkaa - niin remmilenkkeilyä asvaltilla, kuin sinkkijauhekokeilua Balin osalta.
Löydät lisätietoa tuotteesta täältä: KLIK ja tuotetta edullisesti mm. täältä: KLIK (Verkkokauppa.com).
Vielä:
sinkkijauhe tuli Balille testaukseen tammikuun alussa. Bali on 16,5-kiloinen ja jauhetta menee sille 3 mittalusikallista päivässä. Purkissa on vielä n. 1/6 jäljellä, joten arvioisin sen kokonaisriittävyydeksi yhdellä koiralla n. ~ 9 kk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti