26.7.2018

Lenkillä 24.7.2018 - ja muita hellehorinoita.

Suomen päällä on nyt muuttumaton, kuuma ja kärvistävä hellerintama.
Onko hellepäiviä ollut tänä kesänä jo 37 vai 40 - en tiedä enkä muista - mutta paljon! Lenkkeilysysteemiä on ollut pakko muuttaa. Hupin takia, tietenkin, mutta jos totta puhutaan niin ei tuolla helteessä nyt kyllä lenkkeile erkkikään. Anitasta puhumattakaan.

Juoksuharrastus on vaihtunut portailla puurtamiseen - kuntoa on nostettava, vaikka väkisin. Eilen tehtiin uusi ennätys, 500 porrasta. Koitetaan tuplata mahdollisimman pian. Onneksi on keksitty piristävät ja virkistävät magnesium- ja kaliumlisät, joita ryystää aina sadan portaan välein.

Nuorisoketjunkin juoksuttaminen on nyt vähäistä.
Kartanolla emme ole käyneet viikkokausiin. Osin Liettuan reissun, osin maastokilpailemisen ja osin helteen takia. Kuitenkin whippetin rinnassa sykkii aina valmis juoksijansydän ja vapaana spiidailua on täytynyt sallia pojille sopivassa määrin, sopivaan aikaan.

Olemme pian kaksi viikkoa heränneet 07 ja lähteneet varjoisille metsäteille tepastamaan.
Mukava lenkki onkin tuossa liki kulman takana. Viidessäkymmenessä minuutissa pääsee kolme kilometriä, joista varmaan 2,5 km kulkee metsän siimeksessä, viileässä varjossa. Matkalle osuu vieläpä peltoaukea, jossa kolme koiristani saa juosta "löysät pois" ja Hupi-herran kanssa kierrämme samalla pikkupellon ympäri ja natustamme ruohoa ja juomme vettä.

Lähdetäänpä kuvien kera kesäiseen Hakunilaan:

 Aamulenkki kutsuu!

 Ihanaa varjoa ja viileyttä.

Nuorisoketjustani Bali on se, joka heti irtipäästyään lähtee pomppimaan, keulimaan ja laukalle. Tämä poika osaa pitää hauskaa ja kamera ei sen vauhdissa juuri pysy...

 kuten kuvasta näkyy.

Huima sensijaan yleensä ottaa ensin ilmavainua, josko pellolla olisi lupaavia mustuneita kikkareita, jollei, niin sitten hierotaan ruohon tuoksua itseensä. Saattaapa siellä kuollut kastematokin olla antamassa oman vivahteensa vihreän kesäiseen piehtarointihetkeen.

 Sitten mennään. Ensin juoksevat nämä kaksi tanner tömisten ja silminnähtävää intoa puhkuen.

Vasta kun Huima ja Bali ovat juosseet terävimmän laukkansa loivemmaksi, innostuu Maui mukaan. Huima on meillä jahtaaja - ja kirittää tässä Mauia kurvailuun. Tänään - kun minulla ei ollut kamera mukana ja saatoin keskittyä tuijottamiseen, oli huimaa katsottavaa, kuinka Maui "jallitti" Huimaa ja teki mahtavia, teräviä käännöksiä. Se todella teki hurjaa siksakkia, ja terävästi.

 Tämän verran pojilla on suurinpiirtein nopeuseroa.

 Vaan on se Huimakin hyvä kirimies. Muutamaan otteeseen pääsi jo reidenrouhausetäisyydelle.

 Mihin lie kamera tarkentanut - mutta kaunis kuva, kauniista pojista.

Hupi - joka tänään täyttää 13 vuotta ja 9 kk. Ihan(an) hurjaa. 
Ja kuinka reippaasti se vielä kiskoo rotvalliin tuoksujen perään, pakittaa ja jumittaa, oikein jääräpäisesti kuten pappakoiran kuuluu!
Rauhallisesti mennään lenkeillä, joskin Hupi yhä jaksaa ravatakin. Hupilla on oma, aivan erityinen, lenkkisäästöravi, jolla se jolkottaa menemään päämäärätietoisesti.
Ihana Hupi - kuvassa pitämässä vesitaukoa.

Lenkin jälkeen maataankin sitten reporankoina, yleensä lattiatasossa.

Kuvassa pötköttelee Maukkelsson - joka pari viikkoa sitten juoksi Tampereella toisen maastoserttinsä. Kävi vielä niinkin, että poika voitti oman sarjansa, ollen 20:n ylikorkean joukosta paras. Tää jäbä on ihan huikea. 

Muistetaan kaikki juoda ja ottaa rennosti näin helteillä. Tästä kesästä riittää upeita, helteisiä muistoja vielä pitkään! Nautitaan ja mennään koirien ehdoilla!

Ei kommentteja: