Nälkä ei Pirjo-Travelin reissulla pääse yllättämään missään vaiheessa; ruoka-ajat ovat joustavia ja niitä on paljon.
Siispä pakkasin Balin matkaan ja vermeet kasseihin ja pakaaseihin ja suunnistimme Ruotsiin, Tånga Hediin, Pirjo-Travelin kyydillä. Lähtö oli torstai-iltana 23.6. ja paluu tiistaiaamuna 28.6. Tuohon aikaväliin mahtui erittäin paljon ruokaa; välipaloja, jäätelöä, juomaa, pastaa ja pizzaa. Hyvä kun nyt yllän vatsaltani näppäimille.
Ennen Turkua nakersimme sämpylät jälkkäreineen huoltoasemalla.
Sain vihdoin laskettua varmaksi myös tunnelit. Niitä on yhdeksän. Laivalla en ole ihan varma, mitä nakersimme, mutta varmasti jotain. Ainakin suklaata ja jotain muuta pientä hiukopalaa. Pyörittelin myös Gracen valikoimaan kuuluvaa Bacardi Pina coladaa käsissäni, mutta lähes 20 euron hinta piti pullot hyllyssä. Onneksi Amorellalla oli huomattavasti halvempaa (ja parempaa) pina coladaa!
Aamulla heti Ruotsin puolella kurvasimme minnepä muualle kuin syömään.
Mc Donaldsin aamiaisvalikoima oli verraton. Vaniljajogurtti myslin kera oli suussasulavaa. Ajellessamme kohti Vårgårdaa, tarkemmin Tånga Hediä, piipahtelimme reilun 400 kilometrin aikana aina välillä syömässä. Koiratkin toki ruokimme. Vatsat pinkeinä oli mukava matkustaa. Maisemat olivat aakeaa ja laakeaa, tuulimyllyjä paljon.
Jopa niin paljon, että luulisi lähitienoon olevan reiluun tuhanteen kilometriin asti omavarainen sähkön tuotannossa. Siinä missä Suomessa saadaan pystytettyä yksi tuulimylly kymmeneen vuoteen, koska pelkkään valitusruljanssiin menee niistä yhdeksän vuotta - on Ruotsissa verkkaan pyöriviä, jyhkeitä tuulimyllyjä rivikaupalla.
Ruotsissa myös tiet ovat leveitä. Pientareelle on helppo väistää, koska piennar on lähes auton levyinen.
Autotkin olivat sangen persoonallisia, tähän tapaan:
Saapuessamme Tånga Hedin entiselle kasarmialueelle majoituimme hetimiten, ahdimme eväät (!!) jääkaappiin ja vedimme hetken zetaa.
Pian oli aika autoilla Play A While-visiitille koirinemme. Mikä meitä odottikaan? RUOKAPA tietenkin. Ihanaa grillattua lihaa ja uunissa valmistettuja perunoita valkosipuli- ja sormisuolapedillä. ICA:sta oli vieläpä haettu kunnon sortimentti erilaisia majoneeseja joita sitten allekirjoittanut mätti lihan, salaatin ja perunoiden päälle. Ihme ja kumma en sentään paitani päälle kuten aina kotioloissa.
Jossain välissä kävimme vielä eläinlääkärinkin pakeilla hakemassa allekirjoitukset passeihin; matolääkkeet oli todistetusti annettu koirakolmikollemme.
Mukavan iltavisiitin jälkeen oli aika ajaa takaisin kämpille, meitä odotti aikainen aamuherätys. Aamulla aikaisin piti nimittäin pakata kylmälaukkuun eväät, mehut ja jugurtit. Lauantaina oli itseasiassa niin kuuma, että ruokaa ja juomaa meni tahtiin suolaista-makeaa-suolaista-makeaa. Juotavasta puhumattakaan.
Jännä ilmiö taas; heti aamusta hej hej -huudot raikasivat ja kysyipä muutama svenssoni ihan suoraan, että "mitä TE täällä teette"? Hullut suomalaiset, ajattelivat varmaan. Ajavat reilun 400 kilometriä, pystyttävät teltan väärin päin, pyörähtävät kehässä pari kertaa ja asuvat kälyisellä ja äänekkäällä camping-alueella. Koiria muuten oli, pilvin pimein. Irliksiä, schäfereitä, boksereita... ja haukku raikasi. Koirat olivat mitä ilmeisimmin jätetty pieneen kämppään siksi aikaa kun omistajat juhlivat juhannusta grillien äärellä.
Muutamia hassuja sattumuksia mainitakseni tässä yhteydessä; Pirjo kysymään lauantaina Mäkkärin myyjältä, että "Har ni nån frukost"? Myyjä; "Det är allt vi har". Minä taasen heräsin pe-la yönä käydäkseni toiletissa n. 02.00 aikaan; katsoin kelloa vasta huoneeseen takaisin tullessa. Ehdin siinä kuitenkin huikata hilpeällä juhlijalle; "God morgon, god morgon". Hullut suomalaiset. Heräävät 02.00 yöllä pakkaamaan eväskasseja ja valmistautumaan kehään...
Päivän mittaan tuli haettua kanttiinista hieman evästä ja syötyä myös omat eväät.
Ne, jotka aamulla laitoin. Välissä pidin teltasta kiinni, ettei se lähde lentoon ja pyörähdin myös Balin kanssa pokkaamassa ERI/4 SA-sijoituksen valioluokasta. Ja vastailin "Hej hej Anita" -huutoihin ja halailin ruotsalaisia. Ruotsissa on selkeästi voimakkaampi halauskulttuuri. Sitäpä tässä kuvassa varmasti ihmettelen, "ou dear" -ilmeineni.
Muuten pisti silmään muutamat erittäin pitkälinjaiset koirat suorine ylälinjoineen ja silmiinpistävän pronssinruskeat handlerit. Ou dear. Suomessahan ollaan alkukesästä lakananvalkoisia, keskikesällä ravunpunaisia ja kesän lopulla juostaan irronneet ihosuikaleet lepattaen kehässä.
Ehei, Ruotsissa kaikki on toisin. Siellä on leveät tiet, ainakin kahtakymmentä erilaista Frödinge-kakkua, maksapasteijassa vielä AITOA kermaa, tuulimyllyjä pellot väärällään ja ihmiset pronssinruskeita. Kauttaaltaan. Otsasta jalkapöytään. Mielestäni hiukan epäreilua, mutta maassa maan tavalla. Jollet itse kykene olemaan pronssinruskea - ihaile naapuriteltassa lymyilevää pronssinruskeaa ruotsalaista, joka vieläpä hymyilee spontaanisti ja estottomasti, halailee ja huutelee äänekkäitä tervehdyksiä.
Muistaakseni söimme kehän jälkeen eväitä - niitä oli lisää jääkaapissa ja söimme myös itsetehtyä makaronia, mausteisilla lihapullilla.
Lopuksi ahmin Balin kanssa jäätelöä ja sain vatsankin sekaisin. Onneksi käytävävessaan ei ollut kuin metri.
Seuraavana päivänä - joka oli siis jo sunnuntai, saimme osaksemme hieman epävakaisempaa säätä. Harmaita pilviä, hieman sadetta ja tuultakin.
Taas pideltiin teltannaruista ja telttakepeistä kiinni. Nyt tuleekin sitten ensimmäinen miinus ruotsalaisille. Näyttelyalueella myytiin hampurilaisia. Ne oli tehty kylmään, hajoilevaan pullasämpylään. Puraiset palan ja toinen puoli sämpylää putoaa pieninä palasina maahan, leipä hajoaa hahtuviksi. Pihvi maistui paahdetulta pellolta johon oli ripsaistu grillimaustetta. Ei hyvä. Melkoinen tekele.
Bali tepasti sunnuntaina kolmenkymmenenyhden uroksen joukosta viidenneksi ja sitten taas syötiin.
Tällä kertaa eksyimme paikalliseen pizzeriaan ja lätty olikin erinomainen, ainoastaan valkosipulia ja gorgonzolaa olisi saanut olla kolme kourallista enemmän. En ole aivan varma, mutta muistaakseni söimme vielä campingalueelle tullessa jotain pientä. Varmaan ainakin jälkiruoat.
Maanantaina matkasimme ensin aamiaisen ja eväiden teon jälkeen muutamiin kauppoihin ja hampurilaispaikkaan, joista ostimme mm. suklaata ja viimeksi mainitusta tietenkin hampurilaisia.
Michaelin luona söimme kokosbollar, inkiväärikeksejä ja mansikoita kermavaahdolla. Kaiken napostelun jälkeen ajoimme vielä Elisabethin luokse napostelemaan lisää, hän oli pyöräyttänyt suussasulavat suolaiset piirakat.
Jahka pääsimme laivalle oli aika hakea vitriinistä pullea kakkupala ja hieman jäätelöä.
Sanomattakin on selvää että jossain vaiheessa Tukholmaan ajomatkan aikana söin aamulla tekemiäni eväitä ja jälkiruoaksi vaniljajogurttia myslillä. Ei ollut kyllä niin hyvää kuin Mäkkärissä. Tässä tulee muuten matkan toinen miinus. Mäkkärissä OLISI yhden myyjän mukaan saanut jogurttia vielä aamiaisajan jälkeenkin, mutta toinen myyjä pysyi tiukkana. Mäkkärin sääntökirjassa sanotaan, että aamiaista tarjoillaan 06-10, joten jos kello on yli kymmenen, jugurttia ei tipu.
Suomeen tullessa tiistaiaamuna ajoimme heti huoltoasemalle aamiaiselle. Oli aika syödä karjalanpiirakka munavoilla.
Suosittelen lämpimästi kaikkia Pirjo-Travel -matkayhtiötä käyttäviä pakkaamaan reissuun mukaan joustavia vaatteita.
Päätän ruokaisan matkaraporttini tähän ja palaan vielä koiramaisien kuvien ja tarinoiden äärelle seuraavassa Ruotsi-postauksessa. Otan ensin vähän välipalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti