Balin ja Emmin kanssa köröteltiin Järvenpäähän lauantaina, 28.5. Joku vielä kysyi, että lähdenkö nyt, kun oli tuomarimuutos.
Miksi oikein käyn näyttelyissä? Minulle se on ensisijaisesti kiva ja antoisa harrastus, mukava tapa viettää yhdessä aikaa koiran kanssa. Ajella, seurustella ja ihmetellä. Kun kohdalle osuu vielä koira, jota on mukava "esitellä" niin mikäs sen mukavampaa. Mukavuutta kerrakseen.
Voi olla, että korviini on vain viimeaikoina osunut runsasta tuomareiden ruodintaa - tuntuu, kuin heiltä odotettaisi suorastaan "ihmetekoja".
Olen asiaa kuitenkin hieman ihmetellyt siitä näkökulmasta, että kulloinkin kyseessä on (vain) hänen henkilökohtainen mielipiteensä sinä kyseisenä päivänä. Miksi siis saada hepuleja ja raivareita - makuja on monia ja ne vieläpä varioivat voimakkaasti.
Sitä voisi miettiä, että arvostaako tuomaria vain, jos hänen makunsa on sama kuin omani?
Yksi asia, joka nousee esiin vuosi toisensa jälkeen on kehänlaidan halu nähdä "tasainen PU/PN-luokka"; koirien pitäisi olla samantyyppisiä mittasuhteiltaan, kooltaan ja joskus jopa väriltään. Mielestäni on oivaltavaa ja avartavaa hoksata, että tuomari tyypin lisäksi etsiikin ja arvostaa yksilöissä monia eri nyansseja, joita hän haluaa palkita. Sekin voi olla oivaltavaa ja avartavaa, että linjaa ei ole. Junioriluokan voittaa lyhyt ja raajakas, avoimen pitkä ja raskas ja valiot joku siltä väliltä. Mainiota. Tuomari osaa pitää kehänlaidan varpaillaan.
Tuomarit ovat sittenkin vain ihmisiä, eivätkä jostain kumman syystä ilmennäkään jumalallista virheettömyyttä kuten moni luulee, ajattelee ja toivoo.
On loppujen lopuksi hyvinkin vaikeata laittaa koiria riviin ja järjestykseen. Usein uroksista/nartuista nousee heti tuomarille kulloinenkin ykkössuosikki silmään, mutta siitä eteenpäin voi olla ja onkin hankalaa.
Tuntuu, että ihmisillä on kova halu päästä tuomarin päähän, olla samaa mieltä, ymmärtää ja jakaa mielipide hänen kanssaan. Usein kuulee, että "tää tekee ihan mitä sattuu, en ymmärrä yhtään". Tai "tällä tuomarilla on hyvä linja" - kun se omantyyppinen ja omaa silmää miellyttävä rotutyyppi pärjää.
Kasvattajatuomarilla on tietenkin laajempi rotutuntemus ja -tietämys ja allrounderilta sitä on turha odottaakaan. Kuitenkin allroundereita arvostelee paljon, yhdistyksille on edullisempaa ottaa tuomari, jolla on usean rodun - ja roturyhmän - arvosteluoikeuksia. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että olisihan se mielekkäämpää viedä koiraansa jatkuvasti rodun erikoistuomareille mutta kun niitä nyt vaan on harvoin tarjolla, mennään sitten rahatilanteen ja kilometrien mukaan - minun suurimmat valintakriteerini.
Painottakaa siis tuomarityöskentelyn arvostelussa mitä painotatte - mutta antakaa ja suokaa tuomarin tehdä sama. Painottaa mitä painottaa.
Pohdinnan ja pähkinnän päälle itse kehätunnelmiin.
Ihana herrasmies Neil Kay Etelä-Afrikasta oli saapunut arvostelemaan koiriamme. Elegantti ja tyylikäs mies, joka sanaili ja kommentoi hauskasti pitkin päivää. Tosin hiukan särähti korvaan, kun minulle huudettiin - jälleen - että "Anita, älä juokse kiinni". Jäin sitten paikalleni seisomaan hetkeksi, suoden edellä vikuroivalle koiralle aikaa ja tilaa stabiloitua. Mitä tekee tuomari? Hän loihe lausuu naureskellen, että "Your Whippets are fit and can run, but owners not". Liekö siis tulkitsi, että voimani loppuivat, hehheh.
Tätä olisi hauska pohtia, mistä tuo ajatus tulee, että takanaoleva juoksee jotenkin tarkoituksellisesti kiinni? Jokainen kai keskittyy siihen omaan koiraansa ja kehänarujen sisällä pysymiseen. Katsoo, ettei se oma koira mene laukalle tai tee joitain muita epäsopivia manööverejä vierellä - keskittyen vain ja ainoastaan omaan suoritukseensa. Minun pitäisi siis jarrutella ja huonontaa oman koirani suoritusta, jotta sen toisen näyttäisi paremmalta? Ymmärrän toki, että tämä on haastava tilanne. Mutta se on sitä kaikkien kannalta. Ehkäpä meillä on jatkossa isommat kehät ja kehäsihteeri antamassa käsimerkin, kun aina seuraava saa lähteä juoksemaan.
Jokatapauksessa mukava tuomari. Leppoisa ja kivasti sanaileva ja toi pitkin päivää esiin rotutietämystään kommentoiden koirien esittäjille mm. häntiä, etuosia ja tassuja. Balin tassut saivat häneltä erityismaininnan. Hauskaa.
Bali's critique: "Very high quality exhibit.Very correct, long crested neck. Good shoulders and good depth of brisket. Good rise over loin, well angulated rear. Well arched feet."
Ihana päivä, jälleen. Kiitos taas Emmi, sitkeä ja reipas assistenttini.
Kiitos myös kuvista: Kirsi Aalto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti