16.5.2016

Pikainen katsaus menneeseen viikkoon.

Flunssa häiritsi mennyttä viikkoa voimakkaasti. Onneksi se on nyt selätetty. Tarvittiin kuitenkin apteekin ihmeainetta, eli nenäinhalaattoria, jotta turvonneet nenän limakalvot saatiin asettumaan ja hapetus kulkemaan.

Muutama asia viimeviikossa kuitenkin pisti auts silmään.
Helsingin Sanomat oli haastatellut Kämp Collection Hotels - yhtiön johtajaa, Laura Tarkkaa, joka lausui niin hyviä johtamiseen liittyviä kommentteja, että ne on kopioitava tänne. Niitä lukiessa mielessä kävi sekä koirayhdistykset (!!) että koiran koulutus (!!). Niin paljon voimme tosiaan oppia ja poimia ympäriltämme, soveltaen.

- Et saa strategiaa ikinä toteutettua, jos ihmiset eivät ole mukana.

Anita: Kuinka moni on istunut palavereissa, joissa "vain" todetaan asioita ja päätetään ikäänkuin kaikkien puolesta, että "tästä eteenpäin toimimme näin". Palaverin jälkeen käy kahvihuoneessa kova kuhina, kun työntekijät päivittelevät johtajiston sanelemia sääntöjä. Johtajien, jotka eivät välttämättä ole tekemisissä esim. asiakkaan kanssa lainkaan.

- Työntekijän saa mukaan vain silloin, kun he sitoutuvat tunnetasolla.

Anita: En voisi olla enempää samaa mieltä.

- Johtamisen ydin on luottamus: anna vastuuta.

Anita: Loistavasti kiteytetty. Koiran kanssa luottamus on kaiken a ja o. Otetaanpa esimerkki omasta laumasta. Minun nuorin koira Bali kun vaikutti täysin kuurolta pentu- ja junnuaikana, ehkä jopa osin aikuisuuden kynnykselläkin. Irtipidettäessä se ei kertakaikkiaan kuullut, eikä tietenkään siten totellut. Sen juoksu katkesi vain, kun enemmän ahne juoksukaveri, Huima, totteli ja tuli hakemaan namia. Bali jolkotti perässä. Moni vetää tällaisessa tilanteessa koviakin johto(ja johtamis-)päätöksiä; koiraa ei enää pidetä irti, koska siihen ei voida luottaa.
Pidin Balia kuitenkin irti useita kertoja, uudelleen ja uudelleen. Itseasiassa tässä yksi päivä sitä niityltä huudellessa hämmästyin itsekin, se oli täysin ehdollistunut namiin ja tuli kiireenvilkkaa. Olisikin silkkaa hölmöyttä tuomita nuori koira ikuisiksi ajoiksi hihnaan siksi, että se ei tullut luokse ensimmäiset 20 tai 50 kertaa. Koska ennenpitkää se kuitenkin tulee, ja silloin juuri SITÄ käytöstä on vahvistettava.

- Tänä päivänä et voi käskeä ketään, uskon itsestä johtautuviin tiimeihin. Kun ihmiset kokevat tekemisensä merkitykselliseksi, he tekevät parasta tulosta.

Ei lisättävää.

Sensijaan lauantaina sinä pientä tummaa henkilöautoa ajanut nuori, vaalea nainen. Häpeä. 
Kävelin Hevoshaantietä lauantaiaamuna. Tiellä on 30 kilometrin nopeusrajoitus. Olin koirineni Hevoshaan koulun kohdalla, kun siili ylitti (yritti ylittää) tietä, korotetulla suojatiellä. Naiskuski näkee siilin, tietenkin. Pysähtyy ennen töyssyä, hetkeksi, mutta sitten tekee jotain outoa (?!), kaasuttaa ja ajaa siilin päälle!

Sinulla olisi ollut vaihtoehtoja. 
Tyhjällä tiellä ei ollut muuta liikennettä, kuin minä. Olisit voinut avata ikkunan ja huudahtaa, että "saatko siilen pois tieltä" (olisin ilomielin ottanut siilen kätösiin ja siirtänyt sen, minun olisi vain pitänyt sitoa ensin koirat tolppaan, no problem) TAI olisit voinut mennä vilkulla tien sivuun ja odottaa, että siili pääsee yli.
Mutta ei. PUMPS, ja siili oli kuollut. Seuraava auto ajoi vielä varmistukseksi samaisen siilin päälle. Onneksi kolmannessa autossa istui nuori mies ja hän ajoi vilkulla tien sivuun sekä siirsi kuolleen siilin läheiselle nurmialueelle. Kiitin tätä nuorta miestä vielä erikseen tästä hienosta eleestä.

Olen saanut taas kiviyhteydenottoja.
Selvästi kiviasiaa pitäisi taas päivitellä. Kunpa saisin aikaiseksi tehdä kivenpoistovideon. Kaksi pientä kiveä poistin juuri Virin anturasta, naps vain.
Lupaan palata kiviasiaan lähiaikoina.

Lähiviikkoina pitäisi päivittää myös pakastesperma-asioita. Toivottavasti minulla olisi positiivisia uutisia ja positiivisia päivityksiä aiheeseen liittyen. Tämä on jatkuvaa oppimista, ihanaa, että koirani suovat siihen mahdollisuuden. Upeata.

Viimeviikolla voimia veivät niistämisen lisäksi äitini Lenovo-asiat. 
Jaksan hämmästellä, kuinka kuluttajille myydään "siedettävillä osilla" olevia koneita, jotka ovat solmussa kun kerran ne avaat ja klikkaat "väärään kohtaan". Sitten kaikki yhdessä ja erikseen "yrittää auttaa" ja kone menee enemmän solmuun - kun ei siitä saa mitään tolkkua. Kukaan ei ymmärrä eikä puhu Lenovoa.
Lopulta kenenkään aika eikä kärsivällisyys riitä koneen tuhansien ja taas tuhansien solmujen selvittämiseen.
Jaksamista Facebookin Tietokoneapua -ryhmästä löytämälleni Mikolle koneen kanssa. Vaikutat rauhalliselta ja kärsivälliseltä. Sellaiselta ihmiseltä, jota nyt äitini ja hänen Lenovo tarvitsevat.

Kuvituskuvana Bali ja Luxi. Ovat oivaltaneet oikein elämän syvimmän olemuksen. Ole rento. Älä stressaa. Koskee muuten Anita, sinuakin. Stay calm.

Ei kommentteja: