23.2.2016

Uusi kamera. Uusia kuvia.

Minua todella paljon harmittaa, että elämä Canonistina on ohi. 
Minua harmittaa erityisesti siksi, kun tiedättekö TUNSIN, minä vaan tunsin ja tiesin, että kun muutaman kuukauden ikäinen Canon hajoaa, tästä ei hyvää seuraa. Eikä seurannutkaan. Aikaa kului ja osa kerrallaan Canon PowerShot SX20IS hajosi. Kameraa korjattiin kolmeen otteeseen (!) ja tuupattiin minulle aina takaisin.

Kameraa ei ole voinut enää käyttää pienimmässäkään pakkasessa; "Häiriö. Yritä uudelleen", kunnes edestakaisin suriseva objektiivi on jämähtänyt, eikä kamera enää aukea ollenkaan.
Objektiivin ympärillä oleva "rengas" myös vain putosi eräänä päivänä. Toki kamera jälleen "kertoi"; Häiriö, yritä uudelleen. Sain renkaan ujutettua paikoilleen, mutta Häiriö, yritä uudelleen - vei kuvaushalut.

Kamera ja tarjous kerrallaan pähkin, mitä seuraavaksi. 
Jännittävien käänteiden jälkeen Verkkokauppa.com:ista lähti mukaan Panasonic LUMIX FZ200. Canonia en enää edes harkinnut. Meidät erotti 100-200 euron ero Panasoniciin sekä Häiriö, yritä uudelleen. (olenko sanonut tämän nyt riittävän monta kertaa?)

Äitini on sen sijaan saanut pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen kaupungilta taksiseteleitä. Niinpä hän lähtikin hurjastelemaan niistä kahdella (meno-paluu; toki kumpaankin matkaan kuluu yksi seteli!!) uuteen Kenzolaan, Hakunilaan.

Bali se on hauska koira. Kun vieraita tulee, he tulevat tietenkin HÄNTÄ varten. 
Muut koirat tyytyvät pötköttelemään sohvilla, tassut ristissä, tauluja katsellen, Balin tunkiessa päälle, kainaloon ja viekkuun. Sitä pitää tietysti silittää, halia ja rutistaa. Bali on silloin elementissään. Se alkaa aivan loistaa, kun sen turkkia sukii ja sen naama on yhtä hymyä kun se rutistetaan ja likistetään kulloisenkin vierailijan kainaloon.

Siispä LUMIX-kuviin:

 Soulmates.

 Ahh, tätä auvoa, voisin kuvitella Balille ajatuskuplaksi.

 Muut koirat makoilivat sohvilla kun Balia paapottiin. Kuvassa Huima tummine silmineen.

Ja Hupi, jolla eittämättä on tulevan kevään ja kesän muotisilmämeikki; Lumene For Men. Miten tämä koira voikin olla näin eteerinen, ja paranee kuin viini vanhetessaan. En voi a) ensinnäkään käsittää, että se on minun ja b) käsittää sitäkään, että se on jo melkein 11,5 vee.

 Tämähän on aivan kuin koirien Mona Lisa!!??

 Huokaus. Lumene For Men -moistured eyes ja olemisen sietämätön keveys.

 Luxi pohtii, koska on ruoka-aika. Johan siitä on neljä tuntia kun syötiin.

Yksityiskohta Kenzolasta. Tästä esineistöstä, muuten, taitaa vain kolme kappaletta olla itseni hankkimia. Muut ovat äitini kokoelmista. Onneksi nyt hän toi vain kolme taulua. LOL

Se on sitten lumitilanne tässä 21.2. Kuva on otettu yläkerran aulan ikkunasta (ei, kun seinän läpi - sori, oli pakko vitsailla hiukan).
Luntahan on tuprunnut nyt taas siihen malliin, että alkaisi riittää. Ensin tulee KAUHEA läjä, sitten sulaa, sitten jäätyy - ainaista pukemista ja pähkimistä mitkä kengät, mikä takki. Koirista puhumattakaan; laitetaanko fleeceä vai t-paitaa ja paksumpaa takkia? Onneksi kohta on kevät ja kesä ja KAIKKI MUUTTUU VIHREÄKSI. Se on minun lempivärikin.

Pojat viihtyvät takapihallamme aiempaa enemmän. Piha on kieltämättä hyvin suojaisa ja runsaan kasvuston johdosta hyvin mielenkiintoinen tutkittava.

Tässä tosin Bali vielä miettii mennäkö vai ei.


Ei kommentteja: