Ihan yksinkertaista tällaisen matkan suunnittelu ei ole, sen tietää Pirjo Travel, joka vastasi suurilta osin kaikesta. Laivapaikkojen varaamisesta, mökkien varaamisesta, koirien ilmoittamisesta ja niin edelleen. Vaaditaan pitkää pinnaa ja oikeaa otetta asioihin, jotta me muut saimme lähinnä vapaamatkustaa. Puhun lähinnä itsestäni. Mikäs siinä on mukana kulkiessa, perässä hiihtäessä ja kysyessä "mitä seuraavaksi" kun lähestulkoon kaikki muut mukanaolleet olivat näyttelymatkakonkareita. Harmittaa vähän näin jälkikäteen, että tuli lähdettyä matkaan univelkaisena ja vatsavaivaisena. Ei ihan kiva kombo oltaessa tien päällä...
Mökkejä oli Vilsta Campingissa meitä varten kolme ja jakauduimme niihin autokunnittain. Minä sain ilon matkustaa pulleassa, leveässä ja ilmavassa Volvossa, jota ohjasti sähäkkä kapteenimme, Sanna. Kolmas matkakumppani Volvossa oli astetta rauhallisempi Minna. Nelijalkaisia oli niinikään kolme; Vito Vitamiini, Nero Neilikka ja Bali Basilika. Mistä lie tullut ensimmäisenä tuo Viton lisänimi Vitamiini, mutta pitihän sitten muillekin keksiä "sukunimet". Miten hienosti nuo kolme poikaa tulivatkaan toimeen. Uskomatonta suorastaan. Ihan snadi väsymyspärähdys kuultiin Neilikan ja Basilikan suusta viimeisenä iltana, jolloin poikien on täytynyt olla jo yyberväsyneitä. Kumpi lie talloi toista pedillä ja pitihän siitä nyt sitten sanoa puolin ja toisin ärrinmurrin. Vartin päästä oltiin taas kavereita ja taisivat pojatKIN jo suunnitella uutta matkaa?
Aivan lähellä campingaluetta oli Coop-kauppa, joka meidän toimesta ostettiinkin liki tyhjiin.
Mikä määrä suussasulavia maksapasteijoita. Miten Ruotsi on maksapasteijamaanakin NIIN hyvä? Miten Suomi pakkaa vuodesta toiseen eri värisiin pakkauksiin SAMAA mautonta tuotetta? Toinen on vain "makkaraa" ja toinen "levittyvää". Maku on sama. Matkustakaa nyt herrantähden HK ja Snellman Ruotsiin, vaikka kimpassa ja tuokaa sieltä kiireenvilkkaa pasteijaosaamista tänne.
Siidereitäkin oli vaikka mitä makuja. Joukossa oli yksi hajuveden makuinen, mutta pääosin raparperi- sunmuut sidukat olivat ihanan raikkaita ja hedelmäisiä.
Ruotsalaisilla on yksi hauska piirre. Toki kaikkien muiden lisäksi. He tervehtivät iloisesti, myös tuntemattomia. Eräänä aamuna tepastimme Balin kanssa Vilstan lenkkipolkuja kun meitä vastaan reippaili vanhempi rouva, joka iloisesti luikautti God morgonin meille. Myös näyttelyalueella kaikasi hejsan, god morgon ja hej hej meille -vähän väliä. Välitöntä ja mutkatonta.
Itse näyttelyalue oli melkoisen hulppean Strömsholmin linnan viereisellä nurmialueella.
Wikipedia tietää kertoa, että Strömsholmin linna on yksi Ruotsin kuninkaallisista linnoista. Ensimmäinen linna oli Kustaa Vaasan rakennuttama 1550-luvulla ja se toimi pohjana nykyiselle linnalle. Linna rakennettiin vuosina 1669-1674 kuningatar Hedvig Eleonooralle. Sen lisäksi, että minua harmittaa etten hamstrannut kuuttatoista kiloa maksapasteijaa mukaani, minua harmittaa, etten käynyt tässä hienossa linnassa sisällä. Tosin ovessa oli kamera- ja koirakieltokyltit, joten yksin siellä olisi saanut taivaltaa eikä edes kuvia olisi saanut muistoksi.
Ensimmäisenä näyttelyaamuna, 24.7., ensimmäinen ajatukseni taisi olla, että "olisipa äkkiä maanantai, että saisi nukkua".
Heh. yllättävän hyvin sitten kuitenkin pääsi siihen kolmen päivän putki -moodiin ja sunnuntaina näyttelypaikalla oli jo ihan voittajafiilis; jee, mä suoriuduin! Kehät olivat valtavia ja sitten taas näyttelynumerot minikoossa. Siinä sitä tihrustettiin yksi jos toinenkin ja eihän niitä numeroita kukaan nähnyt. Luettelon täyttämisen kanssa oli vähän niin ja näin kun ei kokoajan viitsinyt hyppiä kehään numeroita tarkistamaan.
Päällimmäisenä ajatuksena ruotsalaisista koirista mieleen jäi meillä usein nähdyn tyyppiKIRJON puuttuminen. Toki Ruotsissakin oli pientä ja isoa, laihaa ja pulleaa, kuikeloa ja mörssäriä, mutta enemmän kuitenkin sellaista tasaisempaa ja yhtenevämpää.
Amerikkalainen Russell McFadden (Timbrel) arvosteli urokset perjantaina ja nartut lauantaina, 25.7. Hän teki kovasti merkintöjä itselleen ruutuvihkoon koirista, joista hän piti. Kun menimme Balin kanssa arvosteltaviksi näin heti hänen ilmeestään, että ei. Ilme oli lähinnä "next". Sijoitusta ei perjantaina meille tullut. Eikä tietenkään ruutuvihkomerkintääkään.
Balin arvostelu perjantailta:
Very typical. Nice head. Good under jaw. Nice balanced front. Pretty outline. Very nice rear. Nice movement, but a little loose in the front.
Urosten pentuluokassa 4-6 kk C'mere Rebel Yell otti hienon hopeasijan seitsemän pupsin joukossa. Sallan Snow Hill Full Sail oli junioriluokan neljäs KP:lla. Luokassa kilpaili 16 koiraa. Avoimen luokan voitti Pian C'mere Oz The Great ja se oli myös PU2. Avoimessa luokassa oli 21 koiraa. Siinäpä olikin perjantain suomalaisresultit.
Lauantaina oli narttujen vuoro. Juniorinartuissa Sonia, Softouch Ebony Eyes poimittiin jatkoon ja se oli "epävirallinen kahdeksas" tuomarin antaessa KP:n seitsemälle. Luokassa kilpaili 22 koiraa. Luettelossani ei ole muiden suomalaisnarttujen kohdalla merkintöjä, joten pahoitteluni, jos merkinnät ovat (kuten varmasti ovatkin) puutteellisia.
Sunnuntaina olikin sitten "virallisen" näyttelyn vuoro. Julie Meakin (Oakbark) otti urokset ja Jessie McLeod (Peperone) nartut.
Tästä olikin puhetta näyttelypaikalla; joistain tuomareista "vain näkee" pitävätkö he koirastasi vai eivät. Julie-täti oli kovin ilmeetön ja eleetön, mutta kyllä hän sen verran Balia tiiraili pää kenossa, että aavistelin meille tulevan jonkunmoisen sijoituksen. Olipa muuten hauskaa saada kehäsihteeriltäkin huomiota; värilätkiä heilutteleva hemmo heilautti punaista ja kysyi samassa; "Pratar du svenska". Kun mainostin että juu sitä ja sitten engelskaa ja finskaa kanssa, niin hän sanoi hyvin painokkaasti: "Din hund är jättesnygg". Tuntuipa muten kanonfiniltä kuulla tuo lausahdus, tack så mycket. Balille sunnuntaina 3s sija luokasta, jossa kilpaili 16 koiraa. Sobresalto Quann Staje C'me-re otti pykälää paremman sijoituksen, ERI/2 SA.
Balin arvostelu sunnuntailta:
Handsome dog. Very balanced. Good head and length of neck. Well laid shoulder. Deep body close to the ground. Good bend of stifle. Good tailset. Good bone. Moved true coming and going. Moved with drive around the ring. Well handled.
C'mere Oh My voitti hienosti nuortenluokan ja päätyi aina PU4:ksi asti! Softouch Diamond Dust oli valioluokan neljäs. Juniorinartuissa Softouch Ebony Eyes oli kolmas SA:lla!!! Narttuja kilpaili yhteensä 21. Nuortenluokan voitti C'mere Please Please Please ja se oli myös BIS-nuori!
Sitten onkin juostu bajamajassa, linnan kahvilassa ja hampurilaisostoksilla... pidelty sadetta, tihrustettu tuloksia, otettu kuvia ja juostu eessuntaas. Olisipa ollut hauskaa pitää askelmittaria matkassa näyttelypäivinä; kuinkakohan paljon sitä tuli hiihdeltyä per päivä?
Suomalaisleiriin tuli kuitenkin kosolti hienoja sijoituksia ja luokkavoittojakin; kiva, kun vähän kaikille jotakin!
Rahaa meni lähinnä syömiseen, juomiseen ja sitten syömiseen ja juomiseen.
Eläinlääkäri laskutti Milbemax-leimasta 100 kruunua ja läksytyksen sai kaupanpäälle. Kuulema Droncit on paras ja ainoa oikea. Ostin Balille yhden kaulapannan, siinäpä melkein ostokseni olivatkin. Laivalla piti tuhlata vielä hyllyn viimeiseen muotoilutuotteeseen, meinasin lentää selälleni kun kuulin hinnan, 13,50 eur. Onneksi Arja kannusti minua Pina Colada -hyllylle ja Pirjo - kukapa muu - hoiti pullojen verkottamisen. Olin pakannut fiksusti vaihtovaatteet autossa olevaan kassiin, joten muotoilutuotteen lisäksi ostin 13 euron t-paidan. Ei ihan kehdannut haisulina mennä Jyynin aamiaispöytään, joka olikin muuten sangen maukas!! Isot kiitokset vain sinnekin suunnalle.
Matka sujui todella sujuvasti -ainakin minun mielestäni - Sanna ja Minna olivat enemmän kuin mukavaa, leppoisaa, kärsivällistä ja hauskaa seuraa!!!!! Kuljetuksista, viemisistä ja tuomisista huolehti myös kovasti Pirjo, iso kiitos hänelle kaikesta tuesta, ymmärryksestä ja "kartalla pidosta". Unohtamatta tietenkään Pirjon mökkikumppania Arjaa, jonka kanssa tuli tallusteltua muutama lenkki. Uittamassa koiriakin käytiin; Cillaa, Soniaa ja no, kävi se Bali rantavedessä pärskimässä ja haukkumassa. Onneksi saatiin Arjallekin wifi pelittämään, niin päästiin ihan kaikki Facebookkaamaan. Mitäpä me muuta. Sen syömisen lisäksi. Iso kiitos Minna ja Pia jotka lainasivat wifiään!! ISO kiitos myös iloinen kolmikko Kirsi, Pia ja Anne jotka huolehtivat nesteytyksestäni! Taisi siinä mennä vähän suklaata, baakkelssia, keksiä ja kakkapussiakin...
Lupsakkaa, letkeää, sujuvaa. Siinäpä Pirjo Travelsin mainoslause. "Sinun tarvitsee vain tulla mukana" - siinä toinen.
Miten ihminen voi syödä niin paljon? Lähde Pirjo Travelsin matkaan, niin näet itse. Kyllä napa vetää juustokakkua ja pitsaa tunnin sisään mainiosti. Kun pitsa on saatu maksettua on aika syödä jäätelöannos, kolmen pallon.
Ruotsin kuvien käsittely on kesken. Teen jossain vaiheessa vielä kuvapostauksenkin, malttia. Tämän jutun kuvituskuvana Antti Ruotsalon otos SGY:n erkkarista. Se niin jotenkin sopii tähänkin juttuun; allekirjoittanut siinä ihmettelee. Ihmeitä on Anitan maailma täysi.
Kiitos matkaseurasta Pirjo, Arja, Sanna, Minna, Pia, Kirsi ja Anne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti