Kun luet juttua, muuta kouluikäinen ja lapsi jne. sanojen kohdalle sana KOIRA; niin hyvin tämä juttu toimii myös puhuttaessa koirista:
Voiko alle kouluikäinen stressaantua? Voi.
Esimerkiksi päiväkodissa lasta stressaa periaatteessa kaikki, mikä valpastuttaa ja saa lapsen reagoimaan. - Päiväkodissa on paljon tilanteita, jotka käynnistävät stressireaktion: uudet ja ennen kokemattomat asiat, omien taitojen ylärajoilla toimiminen, tilanteiden nopeat vaihtelut, pettymykset, turhautumiset, sivuutetuksi tuleminen, ulkopuolisuuden kokeminen, vertaissuhderistiriidat ja ilman leikkikaveria jääminen.
Lapsi itse ei kuitenkaan pysty säätelemään stressin tasoaan tai palautumaan voimakkaasta kiihtymistilasta kuten aikuinen. Kun stressi aktivoituu, se aiheuttaa tarpeen reagoida.
- Stressin säätelemätön reagointi kumpuaa syvistä aivojen osista. Sen tavoitteena on toimia suojana ulkoista uhkaa vastaan. Käytännössä tämä näkyy eriasteisena taistelevana, pakenevana tai jähmettyvänä reagointina, Sajaniemi kuvaa.
Stressi tulkitaan usein väärin, koska ei nähdä lapsen käyttäytymisen takana olevaa biologista pakkoa.
- Lapsen uhmakkuus, koppavuus, aggressiivisuus, syrjään vetäytyminen ja pelokkuus ovat kaikki merkkejä säätelemättömästä stressistä. Näissä tilanteissa lapsi tarvitsee kanssasäätelyä, eli aikuisen sensitiivistä ohjausta jonka tavoitteena on houkutella lapsi takaisin yhteyteen.
Lapset ovat vastaanottavaisia ainoastaan ollessaan yhteydessä aikuiseen tai toiseen lapseen, ja säätelemätön stressi merkitsee yhteyden häviämistä.
Täysin stressitön arki - tai päiväkoti - ei ole mahdollinen eikä Sajaniemen mukaan edes toivottava.
- Stressijärjestelmä on biologinen valpastumisjärjestelmämme, joka on välttämätön kaiken toiminnan käynnistämisessä.
- Lasta on autettava käyttämään stressiaktivoitumista voimavarana ja opetettava häntä säätelemään stressijärjestelmäänsä sillä ainoastaan säätelemätön stressi on pahasta.
----------------------------------------------------
Kuvituskuvassa Luxi koirapuistossa juoksentelun jälkeen. Kuva on omasta arkistosta ja se on otettu vuonna 2008.
Koiravuosieni aikana olen kokenut ja nähnyt koiran stressaamista. En ole ehkä osannut sitä aina tapahtumahetkellä tunnistaa enkä toimia tilanteissa välttämättä oikein. Varsinkaan koiran näkökulmasta katsottuna. Tämä artikkeli sai minut kuitenkin hyvin mietteliääksi. Tunnistammeko stressin koirassa? Näemmekö sen oikein ja osaammeko tukea koiraamme sen stressatessa?
Esimerkiksi juokseminen on vinttikoiralle varmasti eräänlaista terapiaa ja ehkäpä jopa elinehto - jollei se pääse suorittamaan sitä, mitä silmälläpitäen se on jalostettu; jotain varmasti patoutuu sen päässä ja kropassa - ja stressireaktio voi olla kypsymässä.
Aikoinaan eräs koiristani alkoi harrastaa karkailua stressitilanteissa. Se ei suinkaan karannut "omille teilleen", vaan juoksi rivitaloa ympäri purkaakseen voimakkaan ja erittäin kuormittavan stressireaktion. Myös koiralla on sisäsyntyinen tarve "järjestellä palikoita päässään". Yksi karkaa ja juoksee, toinen menee pöydän alle ja kolmas vetäytyy. Koiran täytyy tietenkin antaa tehdä "se"; purkaa stressi parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta koiraa voi myös yrittää tukea ja tulkita ennaltaehkäisevästi ja pyrkiä estämään sen joutumista stressaavaan tilaan tai tilanteeseen.
Tunnista stressi koirassasi ja hae apua tilanteessa, jossa ette selviä yhdessä yrittäen. Koira ei koskaan hyökkää saati pure niin, että voisit sanoa sen toimineen "ilman syytä". Aina löytyy syy, joskus näkyvä joskus näkymättömämpi. Stressi voi olla yksi niistä.
Boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti