Elämäni koirat.

Facebookissa pyörii jälleen yksi haaste - Elämäni koirat. Se on siinä suhteessa hieman ikävähkö haaste, että siinä tulisi kertoa omin sanoin viidestä "elämäni koirasta" - mutta entäpä jos kaikki koirani ovat olleet elämäni koiria?

Onneksi on Blogger, jonne voi tulla melskaamaan sivu- ja kuvatolkulla. Ja sitten linkin voi laittaa Facebookiin. Että kertokaa te viidestä, minä kerron viidestätoista.
Tämä asia on nimittäin ihan painanut minua. On verkkokalvo paukkunut, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja hoitaa tämä ja tuo asia - ja kertoa viidestä - vain viidestä - elämäni koirasta. Oikein on ahdistanut, että eihän sitä lukemaa nyt viiteen millään saa. Jos kerron siitä koirasta, täytyyhän minun mainita sekin.

Jokainen koirani on koskettanut minua omalla, persoonallisella tavallaan ja tehnyt minua aina vähä kerrallaan paremmaksi ihmiseksi. Ymmärrän nyt, pikkuhiljaa koiria ja niiden maailmaa paljon syvemmin, kuin mitä edes uskalsin ajatella koirataipaleeni alussa. Koiriani ymmärtämällä ymmärrän paremmin myös itseäni. Minä annan ja saan, koirani antavat ja saavat. Upein tunne ja elämys, minkä olen saanut heidän kanssaan kokea, on luottamus. Kun voi päästää koko lauman jalkapallokentällä irti ja olla aivan varma siitä, että kukaan ei lähde omille teilleen - paitsi Luxi, mutta sen tietää ennalta - ja Frolicilla ne nelistävät alta aikayksikön kiinni pantaviksi. Miksen älynnyt ja osannut tätä heti...

Minullakin on ollut harjoituskappaleita ja minäkin olen mennyt metsään - ihan konkreettisesti - koirineni. Metsään JA metsään. Koirani ovat joutuneet kestämään hölmöyksiäni siinä missä minä niiden. Vaikeuksien kautta on välillä menty voittoon, mutta myös suohon.
Summa summarum: minua ei tällaisena olisi ilman koiriani, eikä tietenkään koiriani ilman minua. Anita = Viri, Hupi, Luxi, Huima ja Bali ja Viri, Hupi, Luxi, Huima ja Bali = Anita. 

Elämäni dalmatiankoira Prinssi, Eevariitan Fiery Poseidon:

Prinssiä ei pitänyt tulla minulle, tai meille. Haaveilin jo tuolloin basenjista, mutta Prinssin jäätyä vaille kotia se vain muutti meille. Siihen aikaan olin vasta pieni lapsi, 20-vuotias. Mutta mikä koira Prinssi olikaan! Leppoisa, syvällinen, sielukas, huumorintajuinen, kekseliäs, kova vetämään, iloinen, hauska ja persoonallinen. Kiitos, että sulostutit elämääni pienen hetken ja olit niin fiksu ja järkevä koira. Ihana.

Elämäni basenji Kimu, Ch Kenzongo's Kisumu:

Prinssin kaverina eleli Kimu-basenji, rotu, josta olin haaveillut pikkutytöstä, Kimu oli ensimmäinen basenjini ja hyvin merkityksellinen koira. Älykäs, itsetietoinen ja kiltti. Kaikkea samassa paketissa. Sellainen PIENI, suuri koira.

Elämäni basenji, Niki, Azenda Karabos:

Sain omistaa Nikin yhdessä Anneli Pukkilan kanssa vain vähän aikaa. Sekä Kimu, että Niki menehtyivät vuonna 1990 penikkatautiin. Mutta mikä iloinen ja persoonallinen veijari Niki olikaan. Olisinpa saanut pitää sinut pidempään...

Elämäni whippet, Jaki, Jakias Charmiga Filemon:

Saatuani Jakin mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Elämäni muutti täysin suuntaa ja sillä tiellä olen edelleen. Tässä oli totisesti koira kuin ajatus. En edes uskalla toivoa saavani joskus vielä hänen kaltaistaan koiraa, niin Sielunkumppanien Sielunkumppani Jaki oli. Se ulkoili 99%:sti ilman hihnaa ja sen luonteen nyanssit olivat vertaansa vailla. Mikä viisaus, harmonia ja sielukkuus tässä koirassa asuikaan. Olen paljosta velkaa sinulle, Jaki. Ihanaa, että ilostutit ja sulostutit elämääni melkein 13 vuotta.

Elämäni basenji, Kino, Ch Kenzongo's Kinongo:

Tämä se oli basenjien basenji. Kehään kun mentiin, kasvoi säkäkorkeus 5 senttiä ja asenne oli kohdillaan. Mutta minne vain menimme; radalle, maastoon - you name it - Kino liihotti joka paikassa kuin kotonaan. Asenteella, rennosti, kaiken heti omaksuen. Uskomaton koira se oli tämäkin, monipuolinen, älykäs, nokkela - Kinon menehdyttyä 13-vuotiaana se oli viimeinen basenji, joka minulla oli ilo omistaa. En enää uskonut löytäväni Kinon kaltaista basenjia.

Elämäni basenji, Jimi, Ch Ridderen's Alex:

Tämä ihana tricolor käväisi minulla vain lainassa. Jimi oli oman tien kulkija, Camel-bootseissa tömpsötti menemään ja ulvoi töissä ollessani niin, että piti parhaimmillaan kahta kerrostaloa hereillä. Luonnollisesti sen saatua uuden kodin uudet omistajat ihmettelivät suureen ääneen, että "ei se meillä ulvo". Niinpäniin. Semmoinen se Jimi-poika oli, veijarien veijari ja seestyi maalle päästyään kodissa, jossa oltiin aina kotona.

Elämäni greyhound, Poppanen, Taikatassun Noppa:

Kävelin koiranäyttelyyn, näin Nopan ja pian Poppanen pomppi laumassani. Tämä koira vei minut syvälle greyn sielunmaisemaan ja kaikista yrityksistäni huolimatta Poppanen vaelsi maan päällä vain vajaa kaksi vuotta... Poppanen oli upea, hieno koira, jonka elämä oli aivan liian lyhyt.

Elämäni whippet, Jamo, Ch Zootsuits Lonely Hearts

pic by Pirjo Muhonen

Eräänä päivänä vain satuin lukemaan Helsingin Sanomia ja päähäni pätkähti haluta fawn-whippet. No kas, Hesarissa oli pentueilmoitus ja sinne sitten soittamaan, että "päivää, onko fawnia". Miten minulle siunaantuikaan näin ihana, hieno ja kaikinpuolin viisas koira joka ilahdutti minua seesteisellä ja niin rakastettavalla olemuksellaan melkein 10 vuotta. Mikään Jamon näyttelytulos tai mikään sertti tai cacib ei riitä kuvaamaan tätä hienoa persoonallisuutta, upeaa koiraa, jonka elämän päätti traaginen halvaantuminen vain 9-vuotiaana.

Elämäni whippet, Lelu, Zootsuits Night Flights:

Tiedättekö koiratyypin, joka on fiksu, nokkela, harmiton ja aina iloinen. Lelu oli kaikkea tätä ja vielä enemmän, 13 vuotta. Peruspositiivinen ja äärimmäisen kekseliäs. Sirkus Finlandia olisi vetänyt täysiä telttoja Lelu köörissään. Lelulla oli sydämen sivuääntä ja epilepsiaa, mutta se porskutti positiivisella asenteellaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen aina iloisena ja kaikelle avoimena. Lelulla oli hyvä itsetunto ja se kulki myös omia polkujaan. Persoonaa tästä koirasta ei puuttunut!

Elämäni greyhound, Pupu, Kaksoisvalio - FI MVA & FI KVA-m Misakan Barthez Chris:

pic by Kirsi Aalto

Tämä menee ihan legendaariseksi. Nyt päähän pätkähti haluta punainen grey. Kimmon avulla löytyi iki-ihana, persoonallinen, omantienkulkija, piippaava punainen paholainen, Pupu. Uljas, upea ja vieheelle syttyvä sähäkkä viljankatkaisija. Rento, rauhallinen ja lupsakka ja toisaalta hömppä, rasittava ja puupää. Pupu halusi määrittää ympäristöään ja asioita kulkemaan ja menemään oman mielensä mukaan ja eräänä päivänä raja ylittyi niin, ettei paluuta enää ollut. Pupu sykähdytti ja rikastutti elämääni kauniit kuusi vuotta.

Elämäni whippet, Juku, Strippoker's Forbidden Love:

Huomaan, että mitä tuoreempiin elämäni koiriin mennään, sitä enemmän joudun nieleskelemään. Juku on näitä elämäni koiria, joiden menetys oli kuin minulta olisi revitty raaja irti. Jukun menettämisen jälkeen en kestänyt nähdä yhtään Jukun pantaa, hihnaa, lelua tai mitään muutakaan hänestä muistuttavaa. Olin niin pettynyt itseeni. Kävin syvissä vesissä ja syövereissä manaten osaamattomuuttani ja taitamattomuuttani. Juku oli myös oman tiensä kulkija - näyttäisi, että aika moni koirani on ollut sitä. Hänen ajatusmaailmansa oli alusta asti melko terävä, haastava ja haasteellinen. Jukun elämä päättyi aivan liian varhain ja kannan siitä syyllisyyttä lopun elämääni. Olen kuitenkin kiitollinen, että Juku annettiin minulle haastamaan minua ja annoin sille varmasti jotain takaisin - vaikka olisin halunnut pystyä antamaan paljon enemmän. Olisin ennenkaikkea halunnut voida ja osata auttaa Jukua. Joskus on vain myönnettävä itselleen, että rakkaus ei riitä, se ei yksin korjaa, ehjää ja muuta. Joskus vaikeudet lähentävät, mutta joskus ne loitontavat. Olen pahoillani, Juku, etten voinut auttaa sinua. Ikuisesti kuitenkin sinulle kiitollinen siitä, että olit hetken minun.

Elämäni whippet, Hula, Ch Carry On Ramblin'Man:

pic by Janne Ahokas

Täysin käsittämätön koira. Siis niin uskomaton Koirien Koira, että oksat pois ja havuja perkele! Sielukas, sympaattinen, ihmisen mieli, rauhallinen, seesteinen, oman tien kulkija (!), itsepäinen, aurinkoa palvova, ruohoa nikertävä, Me Myself and I -henkinen ja samalla kuitenkin fiksusti väistävä, oman tilan ottava ja sen pitävä Äidin Pikku Hyttipytti. Jos Jukun menetys oli raajan irroitushenkinen niin Hulan menetys oli kuin sydäntä olisi revitty rinnasta.
Miten joku koira osaakin olla niin Suuri tekemättä itsestään numeroa kuitenkaan? Ja miten se osaa viilata linssiin niin tyylikkäästi; En se minä ollut, minä en tee pahaa. Ja eräänä aamuna Hulan tassut olivat yltäpäältä mullassa ja pihalla oli kukkasipuleita varmaan 60 kpl sikinsokin. Sellainen oli Hyttipytti; kilttiäkin kiltimpi mutta myös ovelaakin ovelampi. Ihan liian varhain jouduin luopumaan sinusta, antamaan sinut syövälle.

Elämäni whippet, Viri, Ch Scheik's Comando:

pic by Kirsi Aalto

Voi taivahan talikynttilät mikä tärykalvoja ja tajuntaa tutisuttava poika meillä on tässä! Tällä kertaa keksin haluta Kipinän. Ch Leyendas Spongebonsquarepantsin pojan ja olin katsonut valmiiksi jo pennun, mutta se ei ollut available, joten Pirre-poika ui sydämeeni siltä seisomalta kun sen näin. Legendaarista Pirren hankinnassa oli se, että Jarmon luona kylässä ollut kasvattaja totesi minulle på svenska Pirreä plaseeratessaan, että "Förstår du att han skall bli starkare än Hyla" - u-kirjain tuntuu olevan ruotsalaisille vaikea lausua. Toki minä förstår asian ja minkä uskomattoman persoonallisen kaverin jälleen kerran sainkaan laumaani!! Tämä ihanan sielukas, sympaattinen ja pinkkiin pukeutuva poika on opettanut paljon koirien vieteistä, vaistoista, rauhoittavista eleistä ja vaikka mistä. Tämä haliva, pusiva ja kaikkien korvat "hoitava" otus omaa ehkä maailman isoimman ja pehmoimman sydämen. Pysy aina tuollaisena, Viri, ja mielellään vielä ainakin 10 vuotta! Love you to bits!

Elämäni whippet, Hupi, Ch Twyborn Philadelphia:

pic by Kirsi Aalto

Sanat voivat joskus loppua kesken; tämän koiran kohdalla helposti: voi hyvät hyssykät, mikä koiras! Uskomaton, persoonallistakin persoonallisempi, aina iloinen, positiivinen, leppoisa, lehmänhermo, kiltti, säyseä, pehmeä, sanoinko mä jo kiltti, lapsellinen, leikkisä, kultainen, aina halimassa ja venyttelemässä vasten, tunkemassa liki; josko saisi korvan rapsutuksia, halia, huomiota. Tarvittaessa hivuttautuu hyvin vaivihkaa mahan päälle kun yrität katsoa telkkaria, JUURI peittämään tekstipalkin. Katsele siinä sitten, kun on hellyttävä Hupi masin päällä... Jos joku koira voi kasvaa, kehittyä, hienostua, parantua - you name it -iän ja ajan oloon, niin Hupi. Hupi on ehdottomasti Once in a lifetime -koira ja nimenomaan sen persoonallisuus tekee siitä Erityislaatuisen. Puhumattakaan Hupin lapsista ja lapsenlapsista, jotka isänsä tapaan kantavat lenkillä sandaaleita, lippiksiä, halkoja ja laulaa luikauttavat aarioitaan siellä ja täällä. Voi mahoton, mikä koira. Upeata, megalomaanisen hienoa, että Tuula Plathan auttoi minut saamaan tämän jewelin Suomen kamaralle. Puupilli surely rocks!

Elämäni whippet, Luxi, Monetblue:

pic by Antti Ruotsalo

Joko olen kertonut koirista, jonka tai joiden EI pitänyt tulla minulle? Niinpäniin. Luxi on Pirren poika ja sen ei todellakaan pitänyt muuttaa Kenzolaan. Mutta minkäs teet, kun poika HALUAA muuttaa Kenzolaan?! Puksi se vasta onkin omantien kulkija! Mistä näitä muuten siunaantuu Kenzolaan näitä itsenäisiä, omien polkujen tallaajia? Päästäpä Luxi pellolla irti ja katso, kun neljä muuta nelistää keskenään ympyrää ja Luxi ottaa vainun ja juoksee viereiselle pellolle ja SEN viereiselle pellolle ja lopulta metsään; siellä on oksennus, siellä on ihmisen uloste, siellä on raato. Sinne Puksin mieli halajaa, sinne on päästävä. Huudapa nyt koiraa luokse ja katsele kaukaa, kun se jauhaa kuollutta, mätää rottaa, sitä hitaasti imien ja kaikki madot, suolet ja muun elimistön hartaasti niellen kuin jotain hienoa teetä nauttisi. 

Luxi myös vaistoaa viiksikarvoillaan äärimmäisen herkästi lähestyvän kynsienleikkuuhetken ja tietää kyllä pienestäkin eleestä kun sitä yritetään huijata.. Luxia EI voi huijata. Luxi on omanlaisensa helppo, huoleton ja herkkävaistoinen kaveri josta ei juurikaan ole mitään "harmia" jollei ota lukuun sen mieltymystä ihmisen ulosteeseen, oksennukseen, raatoihin ja serlapaperiin, joita se myös mieluusti imee ja nielee lenkkipoluilla. 

Elämäni whippet, Huima, Ch Nerejde Helter Skelter:

Tämä se on Puupin poika, lupsakka, kiltti, helppo, hassu, hölmö, huoleton, kaikkien kaveri, isäänsä alati niityillä jahtaava, Balin kanssa spiidaileva, allergiseen yskään sairastunut suloinen Puima. Puiman erikoisuus on ottaa lenkillä - ja välillä kehässä - omia tanssiaskelia ja pompsahdella menemään mitenkutensattuu. Hauska ja harmiton on tämä kaveri, joka juuri tällä hetkellä sairastaa kiviontumaa. Minulle tuli Huiman anturaa kaivellessa heti tunne, että "tämä ei helpolla mene". Toivotaan, että kivi lähtisi puskemaan ylöspäin, joskus kaivelin jotain Hulankin tassua kyllä useamman kerran... Nyt on Huimaa kaiveltu vasta kolmasti. Mutta niin kiltisti antaa Huima hoitaa - kuten kaikki poikani. Huimaakin huimempi on tämä Huima-poika, kaikinpuolin. Kunpa kortisoni pitäisi Huiman pitkään "toimintakuntoisena"!

Elämäni whippet, Bali, JWW-14 Pendahr Fred Perry:

pic by Antti Ruotsalo

Koira, joka oli pakko saada ja onneksi sen myös sain. AHAA-, JIHUU- ja JAHUU-elämys tuli pienenpienen Balin 4,5-viikkoiskuvaa katsellessa ja loppu onkin sitten historiaa. Kuva tältä päivältä Messarista. Ruotsalon Antti oli oikeassa kohdassa, oikealla hetkellä ja oikealla kalustolla ja Pia pakotettiin ottamaan Bali haltuun. Sen Pia tekikin, kuten kuvasta näkyy. Tämä kurvikas whippetmiehen alku on vienyt totaalisesti sydämeni - ja nyt en puhu Antista - vaikka Balikin hieman haasteli minua alkuun omalla persoonallisella elämäntyylillään... Sitten kun aloin ymmärtää Balin puhumaa norjaa ja sen luonteen nyansseja, alkoi synkronia. Ja euforia. En tule koskaan unohtamaan erästä Helsingissä pidettyä Maailman Voittaja -näyttelyä jossa Balitsukki kiisi voitosta voittoon. 

Kiitos ihan jokaiselle koiralleni, menneille ja nykyisille, olen äärettömän kiitollinen kaikesta yhdessä eletystä ja koetusta. Jokainen omistamani rotu ja koira on rikastuttanut elämääni siinä hetkessä, nyt ja tulevaisuudessa. Kiitos myös Allergiasairaalan lääkärille, joka sanoi, "Pidä niitä koiria niin kauan kun niistä on enemmän iloa, kuin haittaa". Näin teen, kiitos.