27.9.2011

HVK:n 50-vuotisjuhlamaastot 25.9.2011

Tällä kertaa matkaan lähti vain Hupi, on se vaan helpompaa olla yhden koiran kanssa liikenteessä. Näin jälkikäteen oiva ratkaisu, vaikka "lähikisoista" olikin kyse. Aamulla herätys 05.00 ja kotona 19.30.
a.
Hupi se on mainio koira. Kuin viini; paranee vanhetessaan. Kaikin puolin. Helppo koira pitää matkassa mukana, mitä nyt oli nakertanut autossa ollessaan aikansa kuluksi yhden huoltoasemilla pesun yhteydessä jaettavan liinan. On lungi ja iisi, mitä nyt väliin hyökkii ja vetää pontevasti radalle.

Tämä oli Hupin yhdeksäs kilpailu ja hieno olikin.
Hienot olivat myös HVK:n puitteet. Koiria oli sunnuntaina lähemmäs 200 (!!!) ja vilske, meteli ja säpinä oli melkoinen. Ratoja oli kaksi ja alkuerä juostiin radalla yksi -kuulema kestävyyttä testaava, "helpohko" mutta raskas rata ja finaali juostiin radalla kaksi, joka oli taas ns. tekniikkarata.
Kertakaikkiaan upeasti vedetty kisa, kaksine ratoineen ja kera massiivisen henkilöstömäärän!
a.
Ylikorkeita veteraaneja oli kilpailuun ilmoittautunut kolme kappaletta ja Hupin parina alkuerässä oli Hitline´s Twister. Tämä ratakilpuri juoksi suoraan lähtöpaikalta kohti metsänreunaa, kuin piipahtaen katsomassa "onko kantarelleja". Sai kyllä pian taas juonesta kiinni, mutta Hupi juoksi kiltisti ja hienosti viehettä tarkkaan seuraten. Rata oli pitkä ja vaativa ja melkoisen savinenkin, ja loppupuolella näytti siltä, kuin väkivahva Hupi uppoisi saveen.... Kuitenkin hienosti ykkösenä maalissa ja kaikkensa antaen. Saimme palkintojenjaon yhteydessä myös arvostelukaavakkeet ja tässä yhteydessä alkueräanalyysi niiden pohjalta:
Huippusuorituslaatikossa pisteytys on 18-20, valiolaatikossa 14-17 ja hyväksytty 10-13. Pisteitä on toki hyväksytty-laatikon allakin; aina ykkösestä ysiin.
Ensimmäinen tuomari oli antanut Hupille nopeudesta 15, innokkuudesta ja seuraamisesta 14, älykkyydestä ja ketteryydestä 15 ja kestävyydestä 14, yhteensä 73 pistettä (kaverin pisteet 63), kakkostuomari kaikesta muusta 14 pojoa paitsi ketteryydestä 12, yhteensä 68 (kaverin pisteet 54) ja kolmas tuomari nopeudesta, ketteryydestä ja kestävyydestä 14 ja innokkuudesta ja seuraamisesta 13, älykkyydestä 12, yhteensä 67 (kaverin pisteet 42 ja kaverille myös maininta kommenttilaatikossa; "ei edes katsonut viehettä"). Alkuerästä Hupille ropisi mukavat 208 pistettä ja finaaliin sijalta kaksi. Ketteryydestä ja älykkyydestä siis hieman sanomista, mutta huihai, pääasia että tanner tömisee ja maaliin tullaan hienosti -ja vieläpä ensimmäisenä. Ihan rinta rottingilla sai tepastaa rata ykköseltä kaivamaan savea Hupin tassuista.
a.
Finaaliin osuikin sitten tykkitasoinen Weikotin BB-King of Hanka, sekin ratakilpuri. Sen verran taisi nyt mammaa jänskättää, että annoin Hupille huonon lähdön. Sitten sitä mentiin eikä meinattiin ja siksakit taidettiin selvittää sen verran uhrautuen ja uskollisesti nuollen, että sain suorituksen jälkeen sangen kivaa kisapalautetta. Paljoakaan suorituksesta en itse nähnyt, mutta iloitsin taas siitä, että Hupi tuli ensimmäisenä maaliin. Kyllä se osaa, ja se on minulle pääasia!
Ykköstuomarilta nopeudesta 15, innokkuudesta ja seuraamisesta 17 (!!), muut kategoriat 16 pistettä, yhteensä 80 (kaverille 73), kakkostuomarilta kaikki rastit kohdassa 17 pistettä, yhteensä 85 (kaverille 88), kolmannelta innokkuudesta ja seuraamisesta 16, kestävyydestä 14 ja muut 15 pojoa kukin, yhteensä 75 pistettä (kaverille 78 ja myös kommenttilaatikossa sille lause: seuraaminen olisi voinut olla tarkempaa.)
Finaalista Hupille uusi henkilökohtainen piste-ennätys; 240 pistettä! Kokonaispistemäärä 448, sijoitus toinen, SA ja Helsingin seudun kennelpiirin veteraanimaastomestaruustitteli; HSKP-1.
a.
Muu maastokisastatistiikka: Cola-Grandia oli mukana 12 kpl, 11 meni. Aamiainen, kello 06.30, 2 voileipää ja seuraavan kerran pizza naamariin kello 19.45. Seitsemän kiloa on karissut lenkkipoluille ja pakki on tottunut älyttömiin ruokailuväleihin; vatsa toki kurni palkintojenjaossa, mutta ei sitä kukaan kuullut, sen verran siellä viehehullut whippetit huusi...
Kun kisa oli pulkassa alkoi nimittäin hirmuinen mönkijöiden ja päältä ajettavien ruohonleikkureiden esiinmarssi. Niitä meni ja tuli ja pörisi ja Kuvakirja Whippeteille -idea sai jatkoa. Muistattehan jutun pahkasta, jota koirani luulivat oravaksi? Ai ette? No, ei se mitään. Jokatapauksessa eräs kilpailuttaja kertoi koiransa luulleen tiemerkkikartiota eläimeksi (sehän muistuttaa paljolti laamaa) ja näinollen uskon, että pentupaketin mukana voisi vallan mainiosti jakaa myös Kuvakirjaa Whippeteille. Jokaisella aukeamalla olisi kaksi värikuvaa, toisella aukeamalla pahka, toisella orava, toisella aukeamalla päältä ajettava nurmikonleikkuri, toisella viehe jne. Iltasella, kun rauhoitutte pennun kanssa katselemaan televisiota olisi aika ottaa kuvakirja esiin. Sitä sitten pläräisitte yhdessä, laatuaikaa viettäen, ja osoittaisitte pennullenne kuvia; "Katso Riksu, tämä tässä on tiemerkkikartio, se on oranssi ja kolmion mallinen. Ja katso, tässä vieressä on kuva laamasta, sillä on neljä jalkaa".
Uskoisin, että tällaista opusta yhdessä opiskellen saisitte koiran omaksumaan esimerkiksi vieheen ja nurmikonleikkurin ERON tai eroT. Samaan tapaan kuin lehdissä on Etsi seitsemän eroavaisuutta -kuvapareja! Näin pentu oppii uusia sanoja ja tulee älykkäämmäksi. Luultavasti. Tai toivottavasti.
Kämppäkaverini toki ilmoitti, että hän voi tuoda minulle työpaikaltaan kuulosuojaimet, niitä olisi kyllä palkintojenjaossa tarvittu...
a.
Hupi voitti upean HVK 50-vuotta juhlapokaalin sekä HSKP:n mitalin, Royal Canin lahjakortin sekä hienon SA-ruusukkeen. Mahtava päätöskisa meidän tiimille tältä kaudelta ja ensi vuosi onkin Hupin viimeinen kisakausi; Hupi kun täyttää vuoden lopussa kahdeksan. Jestas, kuinka aika menee, ja varsinkin sellaisen koiran kohdalla, jonka kilpailuttaminen alkoi sen ollessa 6-vuotias. Yhdeksän kisaa, yksi sertti, kaksi SA:ta. Kartanon radat ja profiilit sopivat tällä kertaa Hupille kuin kirsu kuononpäähän ja odotamme mielenkiinnolla mitä ensi vuosi tuo tullessaan.
Kiitos kanssamme länkättäneille hauskasta kisaseurasta!

Upea kuva: Antti Ruotsalo

Ei kommentteja: