1.9.2011

Ajattelemisen aihetta: Kenzolan lehdistökatsaus.

Muutamia talteen otettuja tekstejä heinä- ja syyskuulta:
Vantaan Sanomat 6.7.2011; toimittaja Tiina Örn haastatteli Marko Hamiloa. Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
- Mietin miten oppikirjoissa voi olla sellaista roskaa.
Kiinnostus psykologiaan sai Hamilon pyrkimään yliopistoon. Opinnot eivät kuitenkaan vastanneet toiveita. - Yliopistossa opetus oli vielä suurempaa soopaa kuin ne lukion kirjat.
Hamilo kiinnostui evoluutiopsykologiasta. Se on Hamilon mukaan paluu syiden tarkasteluun. Evoluutiopsykologia kertoo, miksi käyttäydymme kuten käyttäydymme.
Hamilon mukaan evoluutiopsykologia osoittaa, että monet psykiatrisina häiriötiloina pitämämme asiat saattavat olla asioiden luonnollinen tila. Ne ovat aikojen saatossa varmistaneet ihmisen hengissä pysymisen ja lisääntymisen.
Masennukseenkin evoluutiopsykologia tarjoaa totutusta poikkeavan suhtautumistavan.
- Masentunut laskee tavoitetasoa elämässään ja sosiaalisessa statuskilpailussa. Jos on huonolla menestyksellä yrittänyt haastaa lauman johtajan, voi olla mielekästä, että masennus lannistaa yksilön palaamaan häntä koipien välissä kasvattamaan lihaksiaan, ennen kuin yrittää uudelleen.
-------------------------------------------------------
(omat kommenttini) Mielenkiintoista. Varsinkin sen valossa, että Helsingin Sanomien mielipidesivuilla oli taannoin useita kirjoituksia koskien masennuksen "hoitoa" Suomessa. Kussakin kirjoituksessa tuli esiin masennuksen hoidon olevan yhtäkuin sairasloma ja pilleripurkki.
Lääkintä on helppo ratkaisu. Liian helppo. Olisi löydettävä uusia tuulia ja kanavia stereotyyppiselle ajattelulle tässäkin asiassa. Lääkärien tulisi olla taitavampia kuuntelijoita ja taitavampia ohjaamaan potilaan ajattelua "uusille urille". "Otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja ylös ja ulos" -tyyppinen ajattelumalli on yhtä pystyyn kuollut kuin usein ikävä kyllä potilaskin. Lause tuskin "virkistää" masennukseen vajonnutta.
Mielenkiintoinen väittämä myös tuo "oppikirjat ja opetus on soopaa" -niin kouluissa kuin yliopistoissakin. Kirjasta oppimalla kuin yleensä tulee kirjanoppineita. Käytännössä toimijoita ja osaajia - miten niitä tehdään?
-------------------------------------------------------
Helsingin Sanomat 31.7.2011; toimittaja Katarina Baer haastatteli saksalaista lastenpsykiatri Michael Winterhoffia.
- Lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Heillä on käyttäytymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia, narsistisia persoonallisuushäiriöitä, ahdistuksia. Yhä useampi on kuriton, vastuuton, kyvytön empatiaan.
Kehitys on Winterhoffin mukaan seurausta siitä, että valta on siirtynyt vanhemmilta lapsille.
Winterhoff kuvaa kolme suhdehäiriötyyppiä: ensimmäinen on kumppanuussuhde, toinen on rakkauden kerjääminen lapselta ja kolmas on symbioosi, eli lapsen kokeminen osaksi omaa itseään.
- Rakkautta kerjäävä vanhempi tekee kaikkensa, ettei lapsi lakkaa rakastamasta häntä. Hän ei kiellä eikä komenna, kun pitäisi - ei siis tarjoa turvallisia rakenteita. Lapsi jää varhaislapsuuden fantasiaan, että hän voi ohjata ja hallita vanhempaansa.
- Yhteiskunta ei tarjoa enää arvostusta, turvallisuutta eikä suuntaa elämälle. Jos kukaan ei minua rakasta, oman lapsen täytyy.
Riittävän laajaan vanhempien muutokseen hän ei usko, mutta on valmis antamaan neuvon valaistuneille lukijoille.
- Lähde viiden tunnin yksinäiselle kävelylle, jonka aikana tyhjennät mielesi stressistä ja ajatuksista. Näin saat lapseesi etäisyyttä, ja voit nähdä hänet omana yksilönään. Et enää pingota, vaan annat lapsellesi rauhan. Kävelyretkiä pitää tietysti tehdä aina uudestaan.
--------------------------------------------------------
(omat kommenttini) Luin tätä laajaa artikkelia väkisinkin muuttamalla lapsi-sanan kohdalle koira:n. Juttu tuntui sitenkin luettuna sujuvalta.
Tänä päivänähän koiraongelmat ovat ainakin netin perusteella yksi suurimmista ongelmakentistä monine ratkaisumalleineen; on naksutinta, älypeliä koirille, sitruunapantaa, vedonestovaljaita ja koiraterapeutit ja kouluttajat ovat ylityöllistettyjä. Televisiokanavat ovat täynnä erilaisia koirakuiskaajia ja ihmiset ahmivat kirjallisuutta ja tietoa -ja usein eivät (silti) ymmärrä koiraa lainkaan. Valta tuntuu siirtyneen myös ihmisiltä koirille.
Koirat eivät enää ole "vain" koiria, vaan ne on useinkin hankittu "rakastamaan", antamaan seuraa, viemään ihminen ulos (ei enää päinvaistoin !!), harrastus- ja jalostusvälineiksi jopa.
Unohtamatta toista ääripäätä; koiran annetaankin vain olla koira, seuralainen ja kumppani, ja siltä ei kielletä mitään, sitä ei ohjata mitenkään ja silti sen pitäisi osata olla 100%:sti yhteiskuntakelpoinen, tyyliin simbsalabim!
Rajat tekevät niin lapset kuin koiratkin onnellisiksi.
a.
Tässä yhteydessä käytän lanseeraamaani ajatusleikkiä. Olet työpaikalla, jossa pomo on lepsu ja lupsakka kaikkien kaveri. Jokaisen työtehtävät ovat vähän hakusessa, pomosta ei koskaan tiedä, millä tuulella se on ja mitä se haluaa. Työntekijät pyrkivät tekemään työnsä -tietämättä, onko se nyt juuri sitä, mitä halutaan- ja miellyttämään johtoa työpaikan menettämisen pelossa. Kaikki kyräilevät toisiaan ja -voivat huonosti. Työilmapiiri on tavallaan lupsakka, mutta myös kireä ja äärimmäisen epäjohdonmukainen. Työntekijät voivat huonosti. Entäpä sitten työpaikka, jossa johtaja on lojaali ja johdonmukainen, jokaisen työtehtävät -ja toimintamallit ja -rajat- ovat selvät ja jokainen saa toteuttaa itseään pelkäämättä sen aiheuttavan kateutta tai johtavan pomon silmätikuksi joutumiseen. Johtaja tukee ja ohjaa kaikkia tasapuolisesti ja on luonut selkeän ja hyvän ilmapiirin sekä käyttäytyy itse hyvän ja oikeudenmukaisen johtajan tavoin. Ihmiset voivat hyvin tällaisella työpaikalla.
Vaihda nyt ihminen ja työntekijä -sanojen kohdalle sana KOIRA ja lue ajatusleikki uudelleen.
--------------------------------------------------------
Helsingin Sanomat 1.9.2011; Kalle Silfverbergin juttu Jyrki Kataisesta:
Suurena huolenaiheenaan Katainen nosti esiin Suomen henkisen tilan.
- Tehtävämme lähikuukausina ja -vuosina on puolustaa avointa, läpinäkyvää, suvaitsevaa ja kansainvälistä Suomea.
Hänen mukaansa suomalaiset ovat alkaneet pelätä näitä asioita. Niin ei pääministerin mukaan pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, vaan muututaan surkastuvaksi, käpertyväksi ja surulliseksi Suomeksi.
Toinen haaste on Kataisen mielestä maltillisen keskustelukulttuurin säilyttäminen.
- Yleinen mielipide on vain mennyt väärään suuntaan. Suomalaisille tarjotaan liian helppoja ratkaisuja vaikeisiin asioihin. Ne ratkaisut yleensä lähtevät tällaisista äärimmäisyysasioista.
-------------------------------------------------------
Tähän minulla ei ole mitään lisättävää.
a.
Päätän lehdistökatsaukseni tähän.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Järkevää pohdiskelua, mihin sinulla on valmiudet. Vanhempi on aina vanhempi. vaikka huonokin sellainen. Itse olin täysin kypsymätön saadessani lapset, mutta kypsymätön lienen vieläkin. Sota ja sodan jälkeinen aika saa kaikenlaista tapahtumaan...