Aika-ajoin Kenzolan pojat ovat tuhmia. Esimerkiksi uloslähdettäessä kiihtyvät kuka järsimään luita vimmatusti ja kuka astumaan hullunkiilto silmissä. Luidensyöntihän on ihan jees, mutta se yltiöpäinen hyppiminen selkään ei niinkään jees. Ei-toivottu käytös, joka siis tässä tapauksessa johtuu kiihtymisestä, ruokkii itse itseään. Kiihtynyt koira kiihtyy helposti lisää. Jatkuva EI:n hokeminen ei yleensä toimi kuin hetkellisesti, ja koirathan tulevat helposti koko sanalle immuuniksi. Käsien yhteen taputtaminen tai Stillwellmäinen A-A katkaisee pompinnan ehkä toviksi, mutta pian Viri on taas Hulan selässä ja Luxi Hupin.
Kämppis oli tuonut töistä tuliaisiksi Pentisol puhallussprayta. Sillä saa pölyt hetkessä pois tietokoneen näppäimiltä.
Mutta se toimii myös sitruuna- tai pippuripannan tapaan; ravista, kohdista ja paina!
Kovin montaa kertaa en ole puhaltanut ilmaa päin Luxia, Viriä & Lelua (ne pahimmat astujat) kun nyt jo pelkkä pulloon tarttuminen saa pojat asettumaan. Ratkaisu oli siis lähempänä, kuin uskoinkaan; omalla tietokonepöydällä!
Kesä on tullut. Ulko-ovi on jatkuvasti auki etupihallemme. Siitä tulee päivänmittaan lampsittua pihan läpi roskiksille, postilaatikoille ja onpa jotkut uskalikot uskaltautuneet ihan kylään asti. Koirathan tietysti ravaavat sitä mukaa eessuntaas kun joku kulkee pihan portista (ja vilahtelevat myös karkuteille...).
Tuulikaapissamme on kyllä ns. väliovi, mutta se on narulla kiinni seinässä, sillä se eläisi muuten ihan omaa elämäänsä. Eikä se mahdu kiinnikään, koska tuulikaapissa on mm. jalkineita lattialla ja seinällä seisova kenkäkaappi ottaa sekin kiinni oveen.
Olenkin jo tovin guugletellut porttiratkaisuja. Mm. Peten Koiratarvikkeesta ns. koiraportti: 55 euroa. Jyskistä löytyi edullisin (lasten) turvaportti -nimellä; 49 euroa. Hmm. Portin mitat aiheuttivat päänvaivaa; korkeutta sille luvattiin vaatimattomat 70 senttiä.
Laumani lentolupakirjan haltija -Viri- naureskelikin surffailuilleni viiksikarvat värähdellen; "pala kakkua, piis of keik, menisin siitä aivastaen yli".
Työpäivän lomassa piipahdin puutarhaliikkeessä, ja mitä silmiini osuikaan; haitarimallinen säleikkö! 10 euroa!
Tässä se nyt sitten on asennettuna, ovenpielessä yhdellä ruuvilla (keskiosastaan) kiinnitettynä. Ylläolevassa kuvassa portti on kiinni...
ja tässä auki! Korkeutta 115 senttiä! Viri on jo hieman nuuskinut sitä ja tsuumaillut sillä silmällä; ponnistuskohtia etsien kapeassa eteisessämme. Portti kaatui asennusvaiheessa ja se heiluukin lupaavasti; joten ainakin toistaiseksi kaikki Kenzolan pojat "pelkäävät" sitä. Hyvä niin; ei kerrota niille, että se on kiinnitetty ovenkarmiin, joten sen ei pitäisi sieltä enää rämähtää päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti