6.5.2010

Alla fick en godis.


Jokaisella meillä on koiransa/-iensa kanssa varmasti omat persoonalliset hokemansa. Itsellä mm. otsikossa oleva jota hoen antaessani koirilleni snäksejä; "Tässä on Lelulle, Hulalle, Virille, Hupille ja Luxille. Kaikki saivat snäkkedin. Alla fick en godis". Mistä lie tuo ruotsinnos tullut mukaan naminantohetkeen, mutta ko. lause päättää aina snäksinjaon.

Tänäpäivänä voi myös lenkillä päätellä ohikulkevista koirakoista katsooko emäntä Liviltä Stillwelliä vaiko Millania. Vastaan tuli harjis ja emäntä toppuutteli koiransa melskaamista hihnassa toistelemalla; "a-a".

Aika vastakohtaiset ovat Victorian ja Cesarin koulutustavat, mutta alan päästä pikkuhiljaa jyvälle Millanista. Yhtä jaksoa en "pystynyt" katsomaan, nimittäin sitä, missä mm. marsuihin kovasti intoutunut koira pakotettiin sietämään niitä. Millan näytti omistajalle ylpeänä: "katso, näin hyvin se nyt sietää kotinne toista lemmikkiä" ja koira oli varmasti enemmän kuin äimänkäkenä maatessaan selällään, ketarat oikosena ja kouluttajan tuuppiessa marsua koiran kirsuun kiinni.

Millan puhuu ihan älyttömän fiksuja ja on varmasti äärimmäisen perehtynyt koirien käyttäytymiseen, joskus näiden puheiden ja tekojen välillä vain näyttäisi olevan pientä ristiriitaa, tai sitten en vain ymmärrä puheiden ja tekojen yhteyttä. Jokatapauksessa niin Millanin kuin Stillwellin opit toimivat. Toinen vain käyttää pakotteita enemmän ja toinen toimii positiivisella ehdollistamisella.

Kovin kummoisia keinoja en osannut ottaa tositilanteessa käyttööni; kävelin nimittäin aamulla koirineni Hakunilan ostarin läpi. Hakunilan eläkeläiset ry (myyjillä oli logovarustellut huomioliivit) parveili paikalla kera useiden kirpparipöytien. No, ensialkuun Hupi ja Luxi työnsivät päänsä kirpparipöydän alla olevaan koriin ja vain vaivoin sain riivittyä niiden suista nallen ja pupun. Lähellä seisonut rouva mittaili verhokappoja. Luxi pompsahti muitta mutkitta sen eteen leväytetyn verhokapan "kimppuun" ja suivaantunut rouva alkoi heilutella kappaa kuin formulalippua konsanaan sen edessä. Luxihan innostui vain lisää. Ei siinä tullut sihauttelut ja a-aa:t mieleen, kun huutelin "Luxi ei ole sun verho", "Hupi ei ota nallea", "Luxi pois se pupu suusta". Mitähän mahtoivat eläkeläisrouvat huomioliiveissään pohtia kun vihdoin -ja vaivoin- sain ryhmäni kuriin ja poistuin paikalta.

Loppuun lainaan erään whippetharrastajan lausettä eräältä koirafoorumilta; "Siperia opettaa suhtautumaan asioihin niin, etteivät ne enää ole mustavalkoisia". Hyvin sanottu!

Ei kommentteja: