13.7.2009

Ystävämme hiekanjyvä.


Jota meillä myös oliver stoneksi kutsutaan. (ja lupiinit ovat tietenkin arsene lupineita)

Toimittajahenkisenä olen pohtinut jonkin aikaa kivitutkielman tekemistä. Kuinkahan paljon eläinlääkärit poistavat koirien anturoista hiekanjyviä kesässä?
Anturavaivaiset senkun lisääntyvät laumassamme; ensin Hula, sitten Hupi ja nyt Luxi. Mistä näitä hiekanjyviä oikein tulee? Samasta paikasta varmaan, kun niitä senttejäkin. (juu, sama lause käytössä toistamiseen)

Onko kyseessä tietty hiekkalajike? Tarvitaanko kiven anturaan imeytymiseen tietty ilman lämpötila? Onko asvaltin lämpötilalla merkitystä? Mikä on sopivin anturan osumiskulma kiveen nähden ja kuinka suuri todennäköisyys kiven joutumisella anturan sisään on? Meneekö hiekanjyvä anturaan parhaiten asvaltilla vaiko hiekkatiellä käveltäessä? Onko anturan lämpötilalla, sen ominaisrakenteella tai anturan tyypillä/laadulla merkitystä?

Tosiaan. Ensin laumassani Hula kärsi kesäisin ko. vaivasta. Hula olikin helppo operoitava, suurinpiirtein nukkui, kun sen anturaa ronkki. Hulan anturoihin kivet alkoivat imeytyä noin kaksi kesää sitten. Tänä kesänä Hula ei -toistaiseksi- ole kärsinyt oliver stoneista.

Hupi liittyi hiekanjyvä anturassa-kööriin muutama päivä sitten. Hupikin oli helppo operoitava. Kyljelleen keittiön pöydälle, Maglite tassuun kiinni ja neulalla kaivuutöihin. Kolmen erillisen operaation jälkeen tassu vaikuttaisi nyt olevan kivivapaa. Ikävää näissä hiekanjyvissä on se, että usein anturaan imeytyy ns. emokivi ensin ja sen perässä 2-4 pienempää jyvää. Pienemmät jyvät singahtelevat melkein itsestään kaiveltaessa pois, mutta emokivi on vaikeampi löytää, koska se on usein syvemmällä tassussa.

No, pitihän sitten kolmaskin koira saada oliver stone-kerhoon. Nimittäin Luxi. Luxi ei sitten vain ollut yhtään helppo operoitava ja tarvittiin suurta miesvoimaa pitämään se aloillaan kaivuutyön aikana. Läähätys kävi ja pumppu hakkasi. Homman jälkeen syötiin Frolic poikineen, jotta pojalle ei tulisi pöytäkammoa.

Mutta Luxi ontui edelleen. Nyt yritettiin siten, että Luxi sai seistä ja taas ryhdyin anturaa tutkimaan neulan kanssa. Emokivi näkyikin melkoisen syvällä, mutta sitä ei saanut pois ilman, että Luxi pakotettiin taas otsa hiessä makuulle. Onneksi kivi saatiin melkoisen nopeasti kaivettua pois, vaan Luxi protestoi tällä kertaa haisevalla vastalauseella ja rusautti anaalirauhasensa häntänsä alle. Ahh, sitä tuoksua ja sotkua.

Nyt on pojan tassu teipissä ja hartaana toiveena olisi, että voisimme lenkkeillä pitkän kotvasen ilman näitä ikäviä kivienkaivuita.

Ystävämme hiekanjyvä -jota meillä myös oliver stoneksi kutsutaan kuvahaussa auttoi Google.

Ei kommentteja: