10.7.2009

Tilannetaju?


On aika taas pienen avauksen.

Tapahtui eilen lenkillä (kapea puistotie); vastaan tulee kaksi rouvaa valkoisen pienen & karvaisen koiran kanssa. Näkee kaukaa, että rouvilla on intensiivinen keskustelu meneillään. Koira on rauhallinen ja tepsuttaa omistajansa vanavedessä. Puhe katkeaa, rouva näkee meidät. Toinen rouvista jatkaa matkaansa, koiran omistaja seisahtuu tuijottamaan. Otan pojat namilla tien sivuun ja vien intoilevaa Viriä keksin voimalla eteenpäin. Rouva; "ei tässä mitään hätää". ????? Alan mutista jotain siitä, kuinka koira kokee paikallaan seisovan & tuijottavan koiran uhkaksi. Rouva ei sano mitään, seisoo yhä paikallaan ja koira yrittää nyt haukahdellen tempoa omien koirieni luokse.

Tänään metsälenkillä (kapea ulkoilutie); näen kaukaa oikealta (ns. laukkasuora, kuvassa) tulevan kaksi ihmistä ja laumallinen jack russeleita. (olisiko ollut 5 kpl). Yritän kiristää tahtia, että ehtisin heidän alta pois. Ei, tulevat vauhdilla, melkeinpä "suoraan suuhumme". Totean kuivakasti, että "meillä ei ole mitään, mihin väistää". Rouva; "me tullaan täältä ihan vaan". ???? Juu, niin näkyy. En ehdi edes namipussia kaivaa, kun jack russeleita on tie väärällään, jossa jo 5 wiipotinta vie melkoisesti tilaa. ;D Russelit alkavat haukkua ja Viri hermostuu. Yritän pitää koiriani ihan tien reunassa kiinni kun mies; "hehehe, sullakin taitaa hihnat mennä solmuun".

Voi hyvää päivää.
Miten se toisen huomioonottaminen oman koiran kanssa on niin vaikeata? Nyt kyynikko sanoisi; "mikset Anita opeta niitä omiasi väistämään rauhallisesti"? Sepä se, ohitukset sujuvat kyllä ihan mallikkaasti jos vastapuoli on reippaasti meidät ohittavaa sorttia ilman paikalleen seisahtumista/maahan makaamaan käymistä/haukkumista ja luoksemme tempomista. Mistä näitä tuijottajia ja paikalleen jämähtäjiä tulee? Samasta paikasta kun niitä senttejäkin? Mikä kiire on toisaalta kävellä kapealla tiellä suoraan eteen, kun voisi seisahtua hetkeksi taaemmas, että pääsemme alta pois? Varsinkin jos se oma koira/koirat ovat riehaantuvaa sorttia myös.
No, ei tämä mikään iso asia ole. Välillä vaan mietityttää, että haluaisivatko kohdallemme osuvat useat koiranomistajat, että ME jäisimme tuijottamaan heitä autuas ilme naamalla ja paikallamme seisten tai että kävelisimme kapealla tiellä suoraan eteen?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiroilen samoja asioita tämän tästä, eikä mulla ole kuin 2 whippettiä. Olen huomannut että rasittavimpia ovat ne, joilla on yksi koira. Niillä ihmisillä ei tunnu olevan ollenkaan ymmärrystä siihen, että kahden tai useamman (saati sitten viiden) kanssa homma ei ole enää niin yksinkertaista. Kysymykseen "onko ne tyttöjä vai poikia?" tekee toisinaan mieli vastata että "eiku piruja". Ketä kiinnostaa pysähtyä "tutustumaan" jokaiseen vastaan tulevaan miten sattuu käyttäytyvään pikkukoiraan? AARGH!

Suvi kirjoitti...

Minäkin näin 2 whippetin omistajana joudun välistä ärsyyntymään samoista asioista. Jotkut vielä oikein väkisin tuuppaavat niitä koiriaan siihen tyyliin "oi meidän Musse haluaisi haistella!" Ihan siitä syystä että saisin ne koirat kävelemään siivosti nykimättä joka vastaantulijaa kohti EN päästä nuuhkimaan ja "tutustumaan"
Omat koirat vaistoavat jo vastaantulijasta epävarmuuden ja korvat nousee pystyyn. Jos tulija on varma hurttansa kanssa ohitus sujuu ilman mitään ongelmia. Tänäänkin taas eräs nainen turrinsa kanssa pysähty ja rupesi lepertelemään tien laidassa haukkuvalle koiralleen (minä yritän ohittaa samalla) "voi annetaan nyt toiste mennä, kato nyt ne on vielä poikiakin, eihän me nyt" ja koira räkyttää.. Eukko toljottaa samalla koko ajan kun minä yritän pitää herpaantunutta nuorempaa hallinnassa. Sitten on näitä jotka eivät viitsi edes vaivautua kieltämään räkyttävää fifiään tai kielto on tyyliin "hiljaa, ei, suu kiinni nyt, ONNI!" ja ymmärtääkö koira näistä mitään kaikki samassa pakkauksessa..

Anonyymi kirjoitti...

Anita *hali* ..mun lauman koko on 8 koiraa. Ei varmaan tarvii enempää sanoa!? :D :D
Nina