Niin siinä sitten taas kävi, että kun Ilta-Sanomat tai Foreca julkaisee ja ilmoittaa, että "aamulla on klo 06-08 välisenä aikana pakkasta -1 aste" niin kaupungin hiekoitusautot ajavat teille ja turuille syytämään mursketta.
Kuinka moni teistä muistaa lapsuuden kauniin, pyöreän, ruskean hiekan?
Minä muistan. Meidän talon talonmies sitä nakkeli, hanska kädessään, ja ai että se oli kaunista, tasalaatuista pyöreää hiekkaa. Se oli oikein sellaista hienolaatuista, vähän kuin kahvinporoa!
Kahvinporohenkisestä hiekasta on tultu sittemmin raekooltaan isoon ja terävyydeltään maksimiterävään murskeeseen, SEPELIIN.
Vietämmekin nyt toista "talvea" peräkkäin, kun lumentulo on minimissä (on se lopputalvenkin, uskokaa mua) ja pakkaset sahaavat niin, että yöllä voi se muutama aste olla ja aamulla/päivällä on plussaa.
Mutta kun Setä Sepeli lukee Forecan sivuilta, että pakkasta on -1 aste välillä klo 06-08 niin hiekansyytäjäautot lähtevät tien päälle...
Tätä tässä naisen logiikalla hieman ihmetellään.
Vantaan Sanomat oli yrittänyt tehdä aiheesta taannoin pienen jutuntyngän, mutta Setä Sepelin vastaus toimittajan kysymykseen jäi mielestäni hieman vajaaksi: "hiekkaa on hyvä laittaa pohjalle, kun pakkanen tulee, niin sitten on sitä hiekkaa" tjsp.
Meillä oli täällä Vaunukujalla aamulla pieni pakkanen.
Katsoin ikkunasta, kun oranssi vilkkuvalo pyöri kääntöpaikalla ja suhasi edestakaisin. Lähtiessäni juoksuttamaan vinttikoiriani, havaitsin, että Setä Sepeli oranssivilkkuvaloisella työvempeleellään oli syytänyt sepelikerroksen NYT myös ajotielle, entisen pelkän kävelytien sijaan. Huolella olikin. Oikein leveästi, kunnolla kuorruttaen. Mikään semmoinen HARVAhiekoitus ei tullut kysymykseen, vaan syytösyötöllä, kerralla kunnolla, leveälle, laajalle ja paksulti. Niin kerta. Nyt on joulukuu. Ja Foreca.
Menin koirineni shokkiin.
Menin niin shokkiin, että jahka olin saanut vinttikoivet juoksutettua ja piipahdettua kirpputorilla ja Äsmarketissa nakkasin koirat kotiin ja tarrasin harjanvarteen; kyllä. Kyllä minä hulluuskohtauksen sain ja menin lakaisemaan KOKO Vaunukujan tienpätkän niin, että saadaan edes tuo mäki valita kävelytieltä, kävelemmekö HIEKKAosastolla vai HIEKATTOMALLA. No kuulkaa, kyllä uskon, että aika moni muukin valitsee sen hiekattoman katuosuuden!
Ai mitenniin?
No, ihan tuossa kampaajalla ollessa Kaija Kihara sanoi, että "hiekkaa tulee kengissä sisään ihan jäätävästi ja sitten kun siirrän pyörillä kulkevaa työtasoa niin KRIIKKKK vaan kuuluu, kun siellä pyörien alla on sitä sepeliä". Hiekkaa menee PLUMPS vain lenkkikenkään sisään ja sukat sanoo RIKKSS, kun se sepeli aikansa siellä kantapään alla pyörii. Pyöränkumit sanoo myös POKKKSS, kun sepelin seassa on se kvartsin perkele joka rikkoo pyöränkumit.
Kaupungin Setä Sepelit ja Heikki Hiekottajat tietenkin ajattelevat woblaavin jaloin liikkuvaa ja yön selässä kiitävää Risto Rinksuttelijaa. Joka talvi nilkkaa murtuu ja lonkat menevät sijoiltaan. Samoin kun sukkaa hajoaa, pyöränkumit paukkuu ja koirien anturat on täynnä kvartsia.
Voisiko kompromissi olla ratkaisu?
Tietenkin. Setä Sepelin ja Heikki Hiekottajan tarvitsisi edes jotenkin ottaa huomioon ne ~ 2300 km vuodessa asvaltilla lenkkeilevät, jotka haluaisivat vain valita, lenkkeilevätkö he ~ 5 kuukautta kvartsipitoisella murskeella vai hiekoittamattomalla tien osuudella. Olen kuullut luotettavasta lähteestä, että tien VOI hiekoittaa vain puoliksi. Lisäksi Oulussa muutama vuosi sitten testattu puulastu tuotti pelkkää positiivista käyttäjäkokemusta ja palautetta. Vaihtoehtoja on.
kuvat: Sanna Vahlberg ja oma albumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti