Kovia kokeneen whippetin kivitarina.

Olen saanut hiljattain taas kaksi aika mielenkiintoista kiviyhteydenottoa. Olen kysynyt luvan tekstien käyttämiseen.
Joskus kivitarinat ovat menneet vaikeimman kautta, kuten tämä:

- koira ontui oikeaa etujalkaa joulukuussa 2016. Kipulääkekuuri.

- toukokuussa 2017 ontui taas. Nyt ell-käynnillä oli mukana Whippet-Harrastajien lehti, jossa kiviasiaa. Koiran omistaja oli näyttänyt lehtiartikkelia eläinlääkärille, joka tuskin vilkaisi sitä. Uusi kipulääkekuuri.

- kolmas eläinlääkärikäynti asian tiimoilta. Eläinlääkäri oli kertonut, että hänellä oli ollut potilaana koira, jolta oli löydetty lämpökameran avulla vierasesine anturasta. Ell ei ollut kuitenkaan uskonut, että nyt olisi kyseessä vastaava tapaus. Anturat olivat kuulema "liian hyväkuntoiset". Otettiin kuitenkin rtg-kuvat ja tutkittiin punkkivälitteiset sairaudet. Mitään ei löytynyt. Diagnoosi: "pehmytkudosvaurio lavan alueella". Suositeltiin fysioterapiaa. (edit. ei tietoa miksei kuvissa näkynyt mitään)

- käynti mm. osteopaatilla. Koira nauttii. Myös useita hierontakäyntejä.

- kesäkuussa 2018 - ontuman jatkuessa - mentiin taas lääkäriin. Ell oli erikoistunut urheilukoiriin. Epäiltiin ontuman johtuvan niskasta ja aloitettiin hermokipulääke.

- hetki ontumatta - ja sitten se taas alkoi. Hermokipulääkettä meni kokoajan. Verikokeita lisää ja taas punkkivälitteiset sairaudet sekä autoimmuunisairaudet. Mitään ei löytynyt.

- lokakuussa 2018 lähete korkeakenttämagneettikuvaukseen tarkoituksena kuvata koiran niska.

- käytiin taas "normiontumakäynnillä". Koira reagoi voimakkaasti yhteen varpaaseen. Epäily "koirallasi on ehkä neurologinen vaiva niskassa" muuttui epäilyyn "koirallasi on ehkä kivi anturassa".

- muutaman päivän kuluttua kaksi varvasta leikattiin. Yhdessä oli pieni kivi ja toisessa "corn". Varpaat parantuivat hyvin.

Lopuksi koiran omistaja toivoo pitkässä kirjeessään:
- Toivottavasti olisi jokin tapa saada eläinlääkärit enemmän tietoisiksi "kivi tassussa" -ongelmista. 

Itseasiassa moni yhteydenotto on noudattanut samaa kaavaa. 
Omistaja on epäillyt kiveä/-iä ja ell on höpsis-tuulella. On annettu särkylääkekuuria ja kehotettu hierojan pakeille. Kiviontumassahan on tyypillistä juuri se, että se on on-off ja ajoittaista. Riippuen alustasta, jolla mennään sekä tietysti mm. kulloinkin kyseisen koiran kipukynnyksestä! Osa ontuu dramaattisemmin, osa onnahtelee satunnaisesti ja ilmentää ontumaa "huonosti". Kiveenkin turtuu.

Omassakin laumassani on koiria, jotka saattavat onnahtaa lenkin alussa HIEMAN ja kävelevät seuraavat 6 kilometriä ongelmitta. Kotikadulla sitten taas hieman kolmijalkaisuutta. Sitä saa olla silmä kovana ja tarkkana, että ontuuko vai eikö - ja voiko kyseessä olla esim. muurahaisen purema, huono alusta, tassussa on purkkaa tai anturaväleissä käpy tai pullonkorkki! Näinkin on käynyt!

On jossain määrin tunnettava oma koiransa ja osattava katsoa herkällä silmällä lenkkimenoa. Joskus koira saattaa jopa pysähdyttäessä nostaa "ongelmatassun" ylös ja sitä tarkemmin katsottaessa voi nähdä kiven, joka on juuri MENOSSA sisään anturaan! Tuolloin kivi on helppo vain kynnellä raapaista pois - ennen kuin se työntyy anturaan sisään.

Tässä yksi esimerkkikuva kiven aiheuttamasta, tyypillisestä, jäljestä anturassa.
kuva: Erica Ryysy

Toisessa yhteydenotossa - josta yo. rtg-kuvakin on, oli ell väittänyt kivien tulevan itsestään ulos. Tätäkin olen kuullut useamman kerran. Jaksan hämmästellä sitä samaan tahtiin, kerta toisensa jälkeen. Eläinlääkärit myös jostain syystä väittävät, että "kiviä ei saa pois"? Pisteenä iin päälle toiset koiraharrastajat ovat saattaneet neuvoa jopa varpaan amputoinnin olevan ratkaisu...
(edit. kuvassa näkyvät useat jyvät voivat myös olla koukistajajännekalkkeumaa. Varpaat tulisikin aina kuvata teipein eroteltuna.)

Tässä toinen esimerkkikuva kiviontumasta.
Anturassa on ns. nestepiste - kivi on sisään mennessään tuottanut anturakudosnestettä anturan pintaan, joka kuivahtaa tummaksi läntiksi, kivi/kivet on siellä suoraan pisteen alla.

Ongelmanahan kivissä on herkästi se, että ne pitäisi poistaa HETI ontuman ilmettyä. 
Mitä kauemmin ne siellä antura-aineksessa vaeltavat, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä painuvat pitkälle ja syvälle ja ainoa tapa poistaa ne on halkaista koko antura kirurgisesti. 
Ongelma on myös se, että rtg-laitteita on kovin eri tasoisia ympäri Suomen maan. Osa laitteista näyttää hienosti pienetkin värittömät kvartsikiteet, osassa kuvia saadaan vain arvailla MITÄ kuvassa tarkemmin sanoen näkyy!

Vieläkin parempi esimerkkikuva kiven aikaansaamasta jäljestä anturassa. Anturassa on nestejälkeä sekä selkeä reikä. Anturassa oli useampi kivi.

Tämänkin jutun yhteydessä mainostan Evidensia Tammistoa, jossa on kokemusta kivien kirurgisesta poistosta runsaasti. 
Toki kiviä on saatu sielläkin ulos ilman, että koko anturaa tarvitsee avata. Erityisesti ell Emmi Syrjänen on omasta whippettaustastaan johtuen nappivalinta kiviontumien kanssa painiville. Suosittelen lämpimästi.

Kiitän itse lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette olleet kiviasioissa yhteydessä minuun. Luen jokaisen palautteen ja tarvittaessa päivitän omaa kiviosaamistani. Mistä muuten minulla onkin runsasta kokemusta, sillä 12:sta (kahdestatoista) whippetistäni olen poistanut/poistattanut kiviä kahdeksalta!

Siispä be careful out there - ja hoksottimet kivien suhteen auki - eläinlääkäreiden hoksottimista puhumattakaan!