Tuntuu hullulta ajatella "noin pitkää ajanjaksoa", varsinkin, kun minä itse olen vasta 25-vuotias. Ja kun maailma kokoajan muuttuu, kiihtyvällä tahdilla - koirakulttuuri, koiranpito, rodun kuva. Tällä ikää ei meinaa perässä pysyä.
Rotuhan on tietenkin aivan yhtä ihana kuin vuonna 1990.
Miten onnekas olinkaan, kun sain ensimmäiseksi whippetikseni Jakke Jäyhän, koiran kuin ajatus.
Jakin jälkeen tuli Jamo, sitten Lelu. Lelua seurasi Juku, Hula, Viri, Luxi, Hupi.
Whippetrotu vei mennessään ja sillä tiellä ollaan..
Nykylaumaani kuuluu Huima, Bali, Maui ja Samui.
Paljon on mahtunut kahteenkymmeneenyhdeksään vuoteen. Ihania koiria, ihanaa whippetelämää.
Jokainen pojistani on jättänyt jäljen, muokannut minua ja kulloista laumaa - ja nyt olemme tässä. Jos jotain haluan koirakokemuksellani tuoda esiin ja painottaa on se ehdottomasti se, että ole AUKI ja KUULOLLA. Ime, omaksu ja käsittele. Ja muista; jokainen koira on täysin omanlaisensa ja jokaisella koiralla on antaa aina jotain erityistä joka sinun tulee ymmärtää ja omaksua.
En ole enää tohtinut laittaa koko laumaa riehumaan keskenään - jostain syystä - liekö arkuus tai viisaus iskenyt (haha) ja juoksutusparit ovat nykyisellään: Maui-Samui, Samui-Huima, Samui-Bali.
Mauilla on viehehulluus iskenyt siinä määrin, että Hyvinkään treeneissä toukokuun lopulla patsastelimme keskenämme kaukana metsän hiljaisuudessa.
Ei tule Mauin kanssa mitään siitä, että viehe viuhuu vasemmalla ovaalilla ja oikealla maastotreeneissä, ei! Viehehulluus tuntuu vaikuttavan jossain määrin arjessakin. Mennäviikolla Maui bongasi lenkillä ROBOTTINURMIKONLEIKKURIN ja luuli sitä joksikin kovin matalaraajaiseksi eläimeksi. Peltojuoksutus kotioloissa sujuu sitten taas siten, että Maui juoksahtaa ympyrän tai kaksi ja menee sen jälkeen ilmavainun saatuaan piehtaroimaan kastematoihin. Ja nujuaa siinä sivussa Samuin kanssa. Pystypainia.
Nykylaumassani onkin varsin monipuolinen lajitelma erilaisia metsästäjiä ja metsästystyylejä.
Bali kiekuu edelleen oravat ja jänikset kuuroiksi ja Maui peesaa. Maui turhautuu nopeasti tajutessaan olevansa hihnassa ja tokkaisee mieluusti vieruskaveria kun se ei pääse ajoon. Bali on sen suosikki ko. asian suhteen, mitäs kiljuu korvaan. Huima on keskitien kulkija. Oikein innostuessaan se tekee pystyhypppyjä aivan kesken ei mitään ja kierähtää tuossa tuokiossa ilmaveivin tai käännöksen tapaisen paikallaan. Samui. Linnunmetsästäjä Samui, joka haluaisi _ihan_jokaisen_kottaraisen_ja_töyhtöhyypän_perään.
Nohh. Lenkkeily on ihan parasta, en valita.
Joskus kiroiluttaa hieman ja joskus fleksissä pomppivien koirien ohitus rotvalliin rassaa - mutta kävelykokonaisuus ja -kokemus on tärkeintä ja viime kuussa talsitut 183 kilometriä oikein kelpo marssitulos, varsinkin, kun jäätelö allekirjoittaneelle edelleen maittaa.
Jokohan tässä tuli pakolliset lätinät lätistyä ja pääsisimme niiden kesäisten kuvien pariin?
15 kilometriä Helsingistä - ja täällä on tällaista:
Whippet = rotu, joka vie mennessään. Lenkille, näyttelyyn, radalle, maastoon, pellolle. Rotu, jonka aerodynaaminen ulkomuoto ja laukka on yhtä ruohonkorsien ja pellon maastovaihteluiden kanssa. Siinä ei oikein voi ihminen kuin ihastella ja huokailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti