2.6.2019

Jokainen koira on oppitunti.

Sain kauan sitten seuraavan tekstin - jonka luin allekirjoittaen ihan jokaisen sanan ja pilkun. Saatuani luvan tekstin käyttöön jaan sen nyt blogissani teidän kaikkien kanssa - nimittäin harrastusurani aikana olen joutunut muutamia kertoja ottamaan kantaa luottamuksesta koiraan ja päinvastoin; "miten sen saavuttaa" ja "mistä siinä oikein on kysymys".

Muistan joskus istuneeni Korson metsissä kannon nokassa ja katsoneeni irrallaan juoksevia koiriani ympärilläni ilman "huolen häivää". Ne halusivat olla lähellä, ne kuulostelivat minua ja minä niitä. Muistan tuon hienon hetken, kun tajusin, TÄTÄ on luottamus.
Minä annan niiden mennä ja ne palkitsevat sen takaisin. Ne haluavat olla lähellä. Kun annan, saan. Kun luotan niihin, nekin luottavat minuun. 

Lukekaapa saamani whippetharrastajan kommentit:

Rakennan luottamusta omiin koiriini olemalla itse rauhallinen ja varma.
Tämä vaatii työtä minulta, koska olen äkkipikainen.
Jokainen koira on oppitunti. Ja se kestää koko koiran eliniän.
Mutta on haluttava ymmärtää ja oppia.

Jokainen koiristani on tehnyt minusta vähän paremman, avoimemman, harkitsevamman.
Mutta mikään ei tule ilmaiseksi.

Olen luovuttanut, menettänyt malttini, pettynyt itseeni, ollut surullinen.

Olen kuitenkin kokoajan mennyt pienin askelin eteenpäin.
Edistys on upeata huomata sitten kun mieli on kirkas. 

Tämä.

Ensinnäkin luottamusta rakennetaan. Sitä ei tehdä sormia napsauttamalla, eikä se synny yhdessä yössä tai kerralla.
Koiraa tulee osata lukea, koiralle tulee osata antaa siimaa oikeaan aikaan ja oikeissa kohdissa. Se palkkautuu kuin itsestään kun "annat sen mennä rodunomaiseen meininkiin" ja "otat sen kiinni oikealla hetkellä, oikeaan tapaan".
Näin yksinkertaistaen.

Olin kerran vuosia sitten suuressa koirapuistossa koirineni ja katselin ja kuulostelin kummissani rouvaa, jonka terrieri juoksenteli puistossa osana meidän seuruetta ja vanavedessämme.
Rouva huuteli kolmen sekunnin välein koiraansa nimeltä. Rolle, Rolleeeee, Rolleeeee! Ja turha kai mainitakaan, että Rolle ei lotkauttanut korvaansakaan. Rouva se kuitenkin huuteli, ihan kokoajan. No kappanen, Rollehan oppi - oli varmasti oppinut jo - että emäntä se siellä huutelee vallan huvikseen ja totella ei tarvitse.

Tämä 2.

Kun opetat koirallesi kaveruutta, kuuliaisuutta ja kuuntelemisen kannattavuutta - varmista ihan ensimmäiseksi, että koirasi on kuulolla. Kun se on kuulolla ja ottaa kontaktia korvalla ja/tai silmällä, niin palkka. Kehu ja/tai karkki. Ota tilanne - ja koira haltuun. Turha huudella huvikseen - koirasi oppii hupihuutelusta kovin äkkiä, että huutelu on merkityksetöntä. 

Tämä 3.

Haluatko koirasi olevan kuulolla, taajuudella ja kenties rauhallinen ja ajatustesi myötäinen?
Etsi kulloisenkin koirasi taajuus - se EI ole kaikilla koirilla sama, eikä sen tule ollakaan. Yksi koira reagoi herkemmin kuin toinen ja kolmas vaatii jo akrobatiaa ja oopperalaulantaa ollakseen kuulolla. Jokaiseen koiraan on saavutettavissa henkilökohtainen tapa saada yhteys ja kulloiseenkin tilanteeseen sopiva tilannetaju auttaa asiassa. Kokeile.

Tämä 4.

On haluttava ymmärtää ja oppia. Tähän ei oikein ole mitään lisättävää eikä selitettävää. 

Tämä 5. 

Mikään ei tosiaan tule ilmaiseksi. Sen lisäksi, että sinun tulee ymmärtää koiraasi, koirasi tulee ymmärtää sinua. Tämä on kaksikaistainen tie. Suosittelen, että jätät keltaviivat maalaamatta kaistojen väliin ja pidät väylät avoimina ja nopeudet maltillisina.

Tämä 6.

Kun petyt ja olet surullinen - olet jo saavuttanut jotain. Mennyt itseesi ja kyseenalaistanut. Meistä jokainen pettyy ja suree tehtyä ja tapahtunutta. Jos ja kun ja olisinpa voinut, toiminut toisin. Koira on tässä ihan paras, koska se elää hetkessä. Sen elämä on aina ihan parasta, vaikka olisikin vähän vastatuulta. Koira ei jää rypemään - älä sinäkään. Koira ei selittele.

Tämä 7.

Kun mieli on kirkas.
Elämä on siinä mielessä perseestä, että tajuamme monia asioita vasta joskus vuosien päästä. Minä se vasta daiju olen ollutkin ensimmäisten koirieni kanssa. Silti olen tarjonnut niille silloista parasta ja ne ovat olleet sielunkumppaneitani minun vajavaisuudestani huolimatta.
Pidä mieli kirkkaana ja jos se ei just nyt ole sitä, niin pyri kirkastautumaan.

Kaikki kirkastuu kyllä ennenpitkää. Sinulle ja koirallesi.

Ole avoin ja auki ja anna koirallesi mahdollisuus. Sehän antaa sen sinulle kyllä. Ja vieläpä moneen kertaan.

Kiitos Sinulle tästä ajatuksia herättävästä tekstistä jonka sain - olet/olemme oikealla tiellä. Matkalla koiran sisimpään, matkalla kohti luottamusta ja yhteistä päämäärää. Matkalla kohti sielunkumppanuutta.


Ei kommentteja: