Siivoan tietokonetta. Siivous pitäisi tehdä selvästikin useammin, sillä olen jo kolmatta tuntia tuupannut kesäisiä kuvia 1geehen. Hurjan monia kansioita jää nyt levälleen ja ne vähäisetkin kuvat, joita viitsin ottaa ja käsitellä - jää niille sijoilleen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Pääsenpä näiden syyskuisten lenkkikuvien tiimoilta palaamaan auringonsäteisiin, letsgo:
Nämä kuvat on otettu 29.9. ja ilmojen puolesta voitaisi olla heinä- tai elokuussa? Ei se ole niin kuukauden päälle. Mutta jos nyt katsoo auringonlaskulukemia; tänään 15.19 (!!!) ja vertaa syyskuun lopun lukemiin; 18.59 - niin pelkästään illassa on ollut enemmän valoa liki 4 tuntia!! Aamusta puhumattakaan. Aurinko nousi 29.9. 07.22 kun se tänään nousi 09.00.
Valosta tykkää kaikki. Ihmiset, koirat ja kamerat.
29.9. lenkkeilimme 6,7 km. Koko syyskuussa 158,1 km. Tätä kirjoittaessa olemme remmimarssineet 1888,0 km, ja olemme nyt vuoden 2016 lenkeistä jäljessä 179,9 km. Tiukkaa tekee, että pääsemme samaan, edes lähelle saatika yli.
Lenkkeily wippastimien kanssa pitää aistit avoinna ja reaktioajat tapissa. Juuri päivä-pari sitten orava oikaisi suoraan editsemme ja tunsin hienoista ylpeyttä pystyessäni hallitsemaan viisi innokasta metsästäjää grippien kera HETI. Eipä silti. Tässä on menty useampi lenkki jonka aikana olen huomannut, että "yksi koira on irti". Siellä se tulee kiltisti vanavedessä. Tuskin edes tajuaa olevansa irti.
Ostin Pelastusarmeijan kirpparilta asennerannekkeet lenkkeilyyn. Niissä lukee ASENNE RATKAISEE. AINA.
Wilkkaita whippetlenkkejä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti