Muistellaanpa hetki.
Jo heti tammikuussa piipahdimme Balin kanssa Liettuassa. 4 tapahtumarikasta reissupäivää, elämäni ensimmäinen omnibussireissu, jossa tapasin heti loistavan lystikkäät ja lupsakat villakoiraväen edustajat, Virpin & Marikan. Kaksi päivää, kaksi varacacibia, jei.
Virpi ja Marika ynnä muu bussiseurue korvasi ihan kaiken; mahtava reissu huolimatta menestyksestä. Tai menestyksen puutteesta.
Maaliskuussa koimme suuren surun ja menetyksen kun Kenzolan presidentti Viri, 13 vuoden ja 5 kuukauden iässä sai äkillisen haimatulehduksen joka eteni nopeasti kuolioon asti ja Pirreli lähti "saappaat jalassa" taivaan hattaralle missä ei ole kipua eikä stressiä, 14.3.2017.
Olin jollain tasolla "valmistautunut" päästämään Viristä irti jo korkean iänkin vuoksi mutta sen saama äkillinen sairaskohtaus joudutti asiaa ja pakotti nopeisiin päätöksiin.
Kaipaan Viriä joka päivä ja viimeksi eilen juttelin sille ajellessani Tapulikaupungissa. Tutuilla, vanhoilla lenkkipoluilla kerroin Mauille auton takaboksiin, että "täällä on hienonhieno sielunpuolikkaani Pirreli tepastanut monen monta lenkkiä". Äidin Pirreli, toivottavasti sinulla on siellä pilven päällä kaikki hyvin.
Maaliskuussa 2017 pidettiin myös järjestämäni maanmainio Voihan vietti! -tapahtuma 24-25.3.
Huhtikuussa tapahtui kummia. Salainen haaveeni sai siivet kun eräs pentutiedusteluistani otti tulta alleen ja lähti vyörymään lumipallon lailla eteenpäin....
15.4. lensin Manchesteriin hakemaan Mauin laumaani.
Samana viikonloppuna, jossain välissä, astuteltiin Kakania ja stressikäyrät - ynnä progesteronit - olivat koholla. Matka oli ihan huikea - ja tietysti tuliaiseni, Maui. Myös Kakan alkoi visiittinsä jälkeen "valmistaa pikkukakkusia".
Toukokuussa matkailtiin taas. Balin kanssa surffasimme jälleen Liettuaan, tuonne edullisen Pina coladan luvattuun maahan. Viiden päivän reissulta toimmekin Cacibien sijaan kaksi kassillista Pina coladaa, kissojen kynsisakset ja yhden vinttikoirapatsaan sekä terassimaton. Täydellistä. Ja Virpi, reissuwoman lailla vertaa. Eipä juuri hätkähdellyt, kun bussi jätti ja liftasimme tienposkessa.
Vihdoin saapui kukkea ja kepeä kesäkuu ja reissusuunnitelmien kariuduttua aivan viimemetreillä aiotun matkaseuran kanssa lähtikin kämppis rohkeasti rattiin; elämänsä ensimmäistä kertaa Baltiaan. Kuudes dogsitteri taisi sanoa yes ja matkaan päästiin; tällä kertaa Latviaan. Itse näyttelyssä olisi Tenat olleet tarpeen, niin jännittäväksi kaikki meni. Timpsukka astui apuun ja avitti Balin valioluokan voittajaksi ja meikäläinen hoiti loput; Balin aina ROPiksi asti. Cacib pärähti otsikkoon hienoimmalla mahdollisella tavalla ja lopputulemana oli elämäni ensimmäinen INTti!
Heinäkuussa heitimme vielä Pippen kanssa Piteån reissun, josta Balille tuliaisina VASERT ja suklaata. Miten mukavaa onkaan reissata mukavasti reissaamiseen suhtautuvan koiran kanssa ja vieläpä mukavassa reissuseurassa.
Vaikka tämäKIN reissu aiheutti hieman sydämentykytyksiä, erään hirven (!!) yrittäessä pelkääjänpuolen ovesta sisään. Onneksi se kuitenkin päätti viimehetkillä vetää uukkarin ja kolarilta ja enemmiltä säikähdyksiltä selvittiin.
Vieraanvaraisuudesta iso kiitos MhaLhi's -kenneliin, allt var jättegott och valparna supersöta!
Elokuussa minulla oli ilo arvostella junnuja ja sennuja sekä mm. parikilpailu Borzoi-erkkarissa. Ei muuten ollut ihan helppo keikka, sillä Maui juoksi aamulenkillä jumppatelineeseen (!) ja sai kunnon kolauksen takajalkaan ja asianmukaiset mustelmat. Aamun ohjelma meni siis uusiksi ja kiidimme tuhatta ja sataa Pakkalan päivystykseen. Meinasin jo hermostua, kun koira ei varannut takajalalleen ja ell laski Mauin hampaita........ Kyllähän se koipi siitä sitten alkoi pelittää ja kiisin lenkkivaatteissa tuomaroimaan Kartanolle viimehetkillä! Ihana keikka, muuten. Kiitos kun kutsuitte.
Syyskuun 23. päivä pidimme järjestämäni COS-tapahtuman ShowHau Centerissä. Jestas, että olikin suksee ja porukkaa lähti todella hienosti tukemaan tapahtumaamme. En ehkä koskaan unohda HobbyHallin lahjoittamaa Oiva Toikan lintua. Enkä niitä miljoonaa sponsoria ja yksityistä lahjoittajaa, upeata!!! BIG thanks goes to whole showteam as well to Kathryn and John Jones, UK!
Lokakuussa Kenzolan vetreät veteraanit täyttivät vuosia. Luxi 11 ja Hupi 13. Respect!
Marraskuussa ~ 40 whippetiä kävi Hakunilassa luovuttamassa verta metabolo..metabomolo..metamolobo.. no enivei, jonkun tärkeän asian hyväksi kuitenkin.
Joulukuussa kävin kokemassa köyhien ja vähäosaisten joulun sekä Messukeskuksen tunnelmat - viimeksimainittuun kova kiire olikin, sillä kaasutteluni liikennevaloihin tuotti 200 euron sakon. 22. päivä lisäksi Luxin veriarvot tsekattiin läpi jatkuvan ripuloinnin vuoksi. Pelkästään verta seulottiin 120 euron edestä. Haiman lipaasiarvot huitelivat hieman korkealla, mutta Tylosiini, Canius ja LOW FAT-dieetti on purrut hyvin.
Melko kallis joulukuu, etten sanoisi. Onneksi joulupöydässä oli runsaasti graavilohta tuomassa hieman lohtua, siitä kiitos aina iloiselle äidilleni!
Huikea ja tapahtumarikas vuosi vaikka sitä värittikin Virin poismeno, mikä oli laumallemme ja minulle kova kolaus ja menetys. En usko, että koskaan toivun Virin menetyksestä, mutta olen myös todella kiitollinen kuin sain omistaa ja elää Virin kanssa liki 13,5 vuotta. Viri ei koskaan ollut vain koira vaan se oli osa minua, ja sen lukeminen ja ymmärtäminen oli herkkien sielujemme kemiaa.
Olen saanut tänä vuonna iloita myös huikeasta esittäjätiimistä, joka on auttanut minua monin tavoin ei vain useassa näyttelyssä vaan myös useamman koiran kanssa - ja lukuisissa treeneissä.
Jenny kävi heinäkuussa juoksuttamassa ja seisottamassa Mauita läheisellä tenniskentällä. Kuinka ihanaa oli seurata näiden kahden yhteyttä ja bondausta. Cool! Jaana heilutteli ja puristeli kärsivällisesti Maukkaa Tapahtumassa kesäkuussa. Miten herttaista, suloista - ja ihanan kärsivällistä.
Entäpä Emmi sitten? Superkärsivällinen, taitava, aina positiivinen ja koiraa hyvin lukeva Emmi. Tehnyt ihan hurjasti pohjatöitä omapäisen Maukkeliinin kanssa.
Karikin on ehtinyt pyöritellä Mauita. Minusta hieman tuntuu, että myös Maui pyöritteli Karia. Suloista.
Lotta esitti Mauia mm. Hyvinkäällä ja sai upeasti Mauista esiin olennaisen. Maui ei päästänyt Lottaa helpolla - mutta ei Lottakaan Mauita. Kun hyppysissä on taitoa, koiran on vain taivuttava. Vaikka namit olisivatkin väärät.
Sandra astui remmiin kesän lopulla ja on ottanut hienosti vastuuta Mauin esittämisessä. Maui pyörittää hieman myös Sandraa, mutta Sandrapa ei ihan vähästä säikähdä. Välillä varmistelen, että "jaksatko vielä" mutta Sandra vain nauraa, että "hyvä, että se on tollanen eikä mikään perässävedettävä lapanen". Sandrakin on onnistunut hienosti pääsemään Mauin kotkotuksista jyvälle ja heidän työskentelynsä seuraaminen on ajoittain todella koskettavaa. Sandran asenne ja osaaminen ja kanankaulat - näillä tulee myös tulosta! Treenikerta treenikerran jälkeen Sandra alkoi sisäistää whippetin ajatusmaailmaa - ja oivaltaa Mauin temperamentille sopivimmat otteet.
Koirat koskettavat ja koirat yhdistävät.
Parhaimmillaan harrastus on juuri tätä. En voisi olla tällä hetkellä kiitollisempi - jokaiselle koiralleni, ja jokaiselle teistä, jotka olette kulkeneet taas tänä(kin) vuonna vierellämme. Teitä on monta ja te olette kaikki tärkeitä ja ihania. Yhtä ihania kuin ihana rotumme. Mitä tekisinkään ilman teitä ja mitä tekisinkään ilman whippetiä.
Kiitos myös Whippet-Harrastajat ry joka antaa upean viitekehyksen, astinlautaa ja taustatuen rodun hyväksi toimimiselle. Ensivuodelle on suunnitteilla taas vaikka ja mitä - pysykää kuulolla ja matkassa!
Iso kiitos. Ihan kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti