31.10.2017

Balin CIB jäänyt hehkuttamatta!!

Taitaa Kenzolassa nyt sattua ja tapahtua niin paljon, ettei CIBbiyttäkään ole ehtinyt hehkuttamaan. 
Titteli nimittäin vahvistui kovasti etuajassa - joulukuussa kun odottelin vasta postia FCI:stä niin vielä mitä, 22.9. oli tämä Kenzolan Suuri Päivä. Ensimmäinen INT-valioni.

Miltä nyt tuntuu?
No kyllähän se hienolta tuntuu. Eilen tuossa Balia rapsutellessa kävin mielessäni menneitä reissujamme läpi. Monta reissua tehtiin yhdessä - ja mikä ettei vastakin.

Ensimmäinen viimeisen Cacibin metsästyksemmehän oli tammikuussa Kaunaksessa
ja siellä ensimmäisenä päivänä Bali voitti hienosti valioluokan, mutta hävisi Cacibin nuortenluokan voittajalle. Pokkasimme vacan.
Seuraavana päivänä Bali oli valioluokan toinen, mutta kutsuttiin vaca-kilpailuun, koska Cacib meni tällä kertaa valioluokan voittajalle. Nohh, pokkasimme jälleen vacan.
Olipa lähellä, etten sanoisi. Peräti kaksi kertaa.
Olin muuten kuvitellut, ettei tammikuussa kukaan ole jossain keskellä metsää olevassa kuplahallissa. Hah, wipattimia oli n. + 30. Kyllä siinä oli ihan kunnon kilpailua ja myös naapurimaastamme Ruotsista oli useampia koiria.
Tämä oli minun - meidän - ensikokemuksemme bussimatkalla. Takapenkillä oli lystiä ja sain kaksi uutta ystävääkin villakoiramaailmasta, nimittäin Virpin ja Marikan. He opastivat minut muittamutkitta ja suitsait bussimatkailun saloihin. Voin sanoa, että takamus puuduksissa mentiin, mutta nauru raikasi välillä niin, että astmapiippuakin tarvittiin. Varacacibitkaan eivät enää niin harmittaneet, matkaseura korvasi pettymyksen ruhtinaallisesti.

Sunnuntaina oli pitkä odotus, sillä jatkoimme kotimatkaa vasta ryhmien jälkeen. Odotellessani tuhlasin rahojani ruokaostoksiin ja koska meillä ei keittiöhenkilökunnan kanssa ollut yhteistä kieltä, ostin kaikkea. Onneksi, sillä mehevimmän näköiset pallerot olivat kuin taikinaan käärittyä talousjätettä, en tainnut edes Balille antaa tätä "avaamisen jälkeen" rasvaa tihkuvaa sekamössöä. Jonkun palleron sitten söin, sisältö siinä oli oikein maukas. Kaalisalaatti selkeästi rules Liettuassa, sillä sitä sai lautaselle sellaisen hevosenkokoisen kasan, ilman mitään kastikkeita, tietysti.

Kevät ehti ja lähdimme toukokuussa Moletaihin toiselle viimeisen Cacibin metsästykselle.
Jälleen koiria +30 ja Suomesta niistä varmaan 8?
Jos mahdollista, takapuoli oli vielä enemmän kovilla. Hyvä kun kenkiä sai jalkaan ja pois, turvotus oli melkoista. Bali sensijaan matkusti jo tottunein ottein. Ihana reissupoika, Tsukki. Reissukaverina oli tuttu ja turvallinen Virpi ja matkustusosastomme bussissa jälleen takapenkki. Se lienee bussin HAUSKIN osasto?
Bussi oli tällä kertaa hieman levottomampi ja meteliä - haukkumista - riitti. Puhun nyt koirista. Jotenkin sitä sai väännettyä itsensä perjantaiksi kehään, ensin erkkariin. Siellä taisimme olla valioluokan kolmansia, jollen väärin muista. Muistikuvani alkavat olla osin hataria...
Lauantaina Bali oli upeasti (sarkasmia) valioluokan neljäs. Vielä oli kuitenkin yksi yritys ja se tulee jäämään ikuisesti mieleeni:
sunnuntainen tuomarimme, jonka nimeä en nyt tässä mainitse, aloittaa rodun mittaamalla vinoon menneitä koiriamme. Tuomari jopa kysyy esittäjältä, jonka koiran hän on mitannut (väärin) reilusti ylikorkeaksi, että "otatko hylätyn vai poissaolomerkinnän". Tilannetta oli surullista seurata sivusta. Bali mitataan myös reilusti (ja väärin) ylikorkeaksi, oliko se uusi, virallinen kehämitta nyt 54 cm? Lisäksi tuomari kokeilee hännän ja antaa siitä "varman" diagnoosin. Balihan oli siis mitä ilmeisimmin hakannut häntänsä keväällä johonkin, ja hännän loppupäähän nousi kova pallura. Häntä alkaa nyt, lokakuussa, olla normaali. Pallukka on laskeutunut. (huom. tällaiset turvotukset kestävät laskea todella kauan.)
Bali oli hienosti valioluokan toinen palluroineen ja ylikorkeuksineen. Tuomari oikein huusi meidät "Madame, please!" vaca-kilpailuun, joka se olisi muuten riittänyt meille inttiytymiseen, koska Cacibin saanut oli jo intti.
Rouva vetäisee sitten "rastin" käsillään eteemme ja toteaa, "sorry ladies, no reserve today".
Että näin.
Matkaseuralle kuitenkin taas täysi kymppi ja koko peräpään bussiseurueelle. Hauskaa riitti taas siinä määrin, että pissat oli vähällä lirahtaa housuun useamman kerran.

Ilman Cacibia kotiuduttiin ja lohdutusmatkalle lähdettiin kesäkuussa Latviaan.
Pientä hitskokkia tälle matkalle aiheutti matkaseuran peruminen, mutta saatiin seitsemäs dogsitteri suostumaan tulemaan kotiimme ja kämppiskin houkuteltua kuskiksi.
Pieni vastustus näköjään tekee terää, sillä Latviassa saimme valioluokkaan apua huippukäsistä, Timo Aalto esitti Balin valioluokan voittoon. Balille myös ainoa luokan SA! PU-kisassa olin sitten itse puikoissa ja asetuimme jonon hännille, järjestyshän oli ensin JUN-luokan voittanut, sitten NUO-voittaja, AVO-voittaja ja me, VAL-luokan voittaja.
Tuomari, Jose Luis Payro Duenas Mexikosta tepastaa luoksemme ja osoittaa meidät ykkösiksi!!!!!! Tämä on se tunne, jota me olimme odottaneet. NYT me koimme sen, hienoimmalla mahdollisella tavalla, Bali inttiytyi ROP-paikalta saaden vielä LVV-17 tittelin mukaansa.

kuva: Hannu Kervinen

Jihuu, jahuu ja huhuu! Hypin ja pompin ja nauru oli varmasti leveässä ja kuuluvilla! Harmikseni emme voineet jäädä ryhmiin, mutta Super Alko-visiitti lohdutti edes hieman.

Miten hienoa onkaan matkustaa hienon Balin kanssa. Miten hienoa onkaan voida saavuttaa unelma, muuttaa se todeksi. Tuhansia kilometrejä, puutuneita takamuksia, turvonneita nilkkoja, horrostamista bussissa, satoja ja satoja euroja - mutta kaikki oli sen arvoista!

Team Kenzongos on saanut ensimmäisen Kansainvälisen muotovalion. 

Kiitos kuuluu myös sinulle, joka kuljit rinnallamme. Seurasit matkaamme, tsemppasit ja iloitsit kanssamme. 

And last but not least: Thank you Team Pendahr from a fantastic dog, from all your support and walking beside us. Bali is now officially C.I.B FI & EE & LV Ch JWW-14 LVW-17 Pendahr Fred Perry. We did it!!!

Ei kommentteja: