Lähdin nimittäin tällä kertaa hieman enemmän svenskspråkig reissulle, sillä tämänkertaista matkanjärjestäjää käy mm. kiittäminen Svenska Whippetklubbenin rotumääritelmätulkinnan käännöksestä. Ihanaa hieman elvyttää ja muistella omia ruotsinkielisiä lapsuudenmuistoja.
Pippe's Volvo Resor till Sverige, eli PVRtS-oppaalla ja kuskilla kyyditys Vaasaan sujui yhden pysähdyksen taktiikalla niks ja naks.
Saavuimme aikataulussa tuuliseen Vaasaan, jossa erehdyin ostamaan alennuksella mokkaruutuja. Mokkaruudut olivat poikkeuksellisesti erittäin pullavia ja pulleita ja haukatessa niiden suussasulava mokkapäällys irtosi kokonaan alla olevasta pullaruudusta. Veikkaan muidenkin ostaneen kyseisiä ruutuja, sillä mm. valopylvään alta löytyi kimpale pelkkää pullaa, ilman päällistä.
Laivahan oli ihan löytö.
Yksikään kauluspaita natsoineen ei tullut paheksumaan koirain tepastusta tai oleskelua laivassa saati lukemaan lakia vaan saimme osaksemme pelkkää hymyilyä. Laivan koiralounge oli poikkeuksellisen tilava ja ilmava valmiine häkkeineen ja upottavine istumineen. Vielä on liian tuoreessa muistissa Tallinkin MEGAstarin metri kertaa metri koppi, jossa piti istua kovalla jakkaralla - ehei, Wasalines-loungessa istuit mukavasti pehmeällä tuolilla, samalla ikkunasta verkkaan katsellen kimmeltävää merta ja meressä loikkivia särkiä ja makrilleja. Onnistuin jopa nukkumaan lattialla, yhdessä Balin kanssa, Balille tarkoitetulla alustalla, kokonaisen tunnin!
Valitettavasti - tai mukava kyllä - aivan loppumatkasta loungeen tepasti bullmastiffi, joka röhisi ja ritisi siihen malliin, raskaasti hengittäen, että olimme PVRtS-oppaan kanssa jopa hetkellisesti huolissamme.
Omat puikkonokkamme matkustivat tietenkin sovussa ja sievästi, mitä nyt Bali hieman arkoi ajoittain äänekkäästi massiivista tummaa, röhisevää ja puhisevaa mastiffia.
Ruotsin puolella PVRtS pisti taas kaasulla koreasti ja onnistuimme löytämään jopa pankkiautomaatin paikallisen IKEAn välittömästä läheisyydestä.
Matkaa Ninan ja Malinin luokse oli vain vaivaiset 45 kilometriä, mutta olimme me kyllä aika puhki saavuttuamme heille. Nina oli kattanut maanmainion iltapalapöydän ja siitä nakersimme herkullisia voileipiä ja muita hiukopaloja huuleen ennen tuutimaanmenoa.
Saimme nukkua juhlallisesti omissa oloissamme, olihan matkanjohtajamme nartulla juoksuaikakin. Tosin se ei meidän kokeneita uroksia haitannut sitten pätkääkään, päinvastoin. Ajatuskuplassa urosten pään päällä olisi voinut lukea "boring" - sen verran vielä väärät päivät olivat kyseessä, että ei sitä nyt viitsinyt vaivautua riehaantumaan yhdestä nartusta.
Nukuin Balin kanssa asuntovaunussa ja Pippe vierasmajassa.
Itse nukuin kuin tukki, jahka ensin tunnin pyörimisen jälkeen löysimme Balin kanssa sopivimmat tuutima-asennot.
Aamulla oli nimittäin hippaisen aikainen nousu; 04.30, ja ajamaan lähdimme 06.00. Aamiaispöytä oli taas vailla vertaa, aivan mahtava B&B-majoitus tämä, jättekanonfin! Miten Ruotsissa talot onkin niin mukavia ja isoja, pihat samoin, grillitkin isompia, leivät maukkaampia, maksapasteija parempaa? En tajua. Ja kaikki hymyilevät. Ungefär kaikki.
Piteåssa näimme heti luettelosta paikalla olevan kohtuullisen kovaa sakkia.
Ei mikään helppo nakki siis saavuttaa yhtään mitään ja saatoimme vain nöyrästi ottaa vastaan sen mitä annettiin. Pippelle pari luokkasijoitusta ja Balille VASERT; harmittavan lähellä tällä kertaa valioituminen Ruotsiin.
Tuomarimme Gunnar Norlin totesi Balista näin:
"Större hane. Mkt tilltalande, bra huvud, utm. hals, mkt bra rygg o bröst, välvinklad. Bra benstomme, i vissa lägen en aning brant bak men rör sig med flytande, bra rörelser. Bra päls, väl uppvisad."
Siellähän sitten sai nimittäin juosta.
Ei siinä mitään. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen keuhkot olisivat kyllä pelittäneet ja happea riitti, mutta reisilihakset menivät hapoille ja ihan lopussa, kun tuomari juoksutti serttijuoksua avo-voittajan ja Balin välillä, en tiedä menikö mahiksemme siinä, mutta reidet eivät enää vetäneet viimeistä kierrosta. Bali kyllä meni parastaan ja ihan barwaxaniakin, mutta minä en päässyt enää eteenpäin. Näinkin voi käydä. PU3 ja vasert. Hyvä Tsukki ja hyvä minä, hyvin me vedettiin, kaikesta huolimatta.
Pippe availi skumppaa - eikun vissyä - ja luukutti menemään varaserttiä näin. Härifrån tvättas - ja ottakaa sateenvarjot esiin!
Takaisin Ninan herkullisen grillin ääressä olimme noin alkuillasta ja saimme syödäksemme suussasulavaa kanaa ja halloumia kera salaatin ja uuniperunoiden. Melkein olisi voinut vetää loput ruoat rasiaan ja natostaa iltaa ja yötä vasten... herkullista! Meistä pidettiin todella hyvää huolta!!
Ehdimme hyvin seisottaa ja kuvata koko 9-päisen pentuköörin, Pippe napsi leikkurilla kynsiä ja minä seisotin sen minkä pennut jaksoivat ja Nina otti ~ 450 kuvaa!!!! UPEAT pennut, ihana tunnelma, ihana paikka!!! Ja niiiin ylpeä Balin ja Kakanin pennuista!
Ruotsi antaa ja Ruotsi ottaa.
Ihanaa, että meillä on niin kaunis ja eläinrikas (!!! matkalla mm. hirvi oli juosta pelkääjän puolen ovesta sisään, tiellä heilui jänistä ja lenteli lintua ynnä ryömi mitä lie kaikkia pieneläimiä....) maa ihan vieressä ja jos vaan takapuoli ja lompakko kestävät Ruotsiin pääsee verrattain helposti ja kohtuulyhyellä matka-ajalla.
Voin vain suositella PVRtS-matkatoimistoa lämpimästi.
Sujuvaa, helppoa, hauskaa. Nauroimme välillä pissat housussa ja vedet silmissä. Eräs pissapysähdyksemme johti minkälie kaivinkonefirman pihaan, josta itse valitsin näkösuojaksi maassa makaavan kauhan ja Pippe meni rohkeasti rakennuksen seinän viereen. Hän kertoi kuulleensa kokoajan "keskustelua" ja arveli minun puhuvan puhelimessa? Niin siis minäkö kyykin pissalla kauhan takana puhelimen kanssa? Itse kuulin kolinaa ja pauketta ja pelkäsin kyllä kokoajan että joku Snickers-haalarinen mies tulee esiin; "Vad gör ni här" ja minä olisin sanonut jotain että "Härifrån tvättas, vi söker kantareller." Eller hur?
Näimme housut ylös vedettyämme rakennuksen seinässä ison varoituskyltin nauhoittavasta kameravalvonnasta, joten epäilen Gunnarin ja Pärin katselevan parhaillaan takamuksiamme pujojen seassa...
Vaikka seikkailimme takaisin tullessa hieman - osittain johtuen allekirjoittaneen laivakuvien tulkinnasta (miksi laiva oli ensin tavanomainen purkki liikennemerkissä ja muuttui myöhemmin pulleaksi mastoveneeksi??) sekä Google mapsin sekoamisesta - se vei molempien luureissa meitä kohti ilmeisesti Wasalinen puhelinkeskusta (?) lähellä lentokenttää - niin PVRtS-toimiston matka ansaitsee kaikkineen 5 tähteä. Aivan kuin Ninan tarjoama majoitus, 5 tähteä. Nautin joka hetkestä. Harmi vain, että meillä oli aikatauluista johtuen hieman kiirus, joten sellaista lomalaisen löysää aikaa ei ollut. Mutta siitä viis, sillä kaikki saatiin hoidettua ja purkkiin, mitä pitikin.
Ehdin olla kotona n. 15 minuuttia, kun aloin katsoa seuraavia näyttelyitä Ruotsissa.
Mutta nyt pitää rauhoittua ja piipahtaa ensin ja tässä välissä taas muutama Suomen kehä, sillä emme ole Suomessa olleet kehässä tälle vuotta vielä kertaakaan. Rahat on kannettu tehokkaasti Liettuaan, Latviaan ja Ruotsiin.
Kiitos Pippe ja kiitos Nina & Malin + Kakan, upeat pennut olit saattanut maailmaan ja upeasti hoitanut lapset! Kiitos myös Carina - oli kiva tutustua sinuun ja hienoa, että pääsit näkemään tulevan pentusi isikoiran.
Mahtava reissu. Miten reissut ovatkin Balin kanssa niiiiiiin kivoja ja lupsakoita? Jaksan ihmetellä sitä reissusta toiseen.
ISO kiitos Pippe, teit urotyön ajaessasi ~ 1300 kilsaa, joka vieläpä tuntui vaivaiselta parilta sadalta.
Vi tackar i Kenzola jättemycket, kanonfin resa!
kuvat omasta matka-albumista
kaikki matkakuvat täällä: KLIK
kehäkuvat täällä: KLIK
Balin ja Kakanin pentujen 4-viikkoisseisotuskuvat täällä: KLIK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti