8.7.2017

Maui pitää Kenzolan liikkeessä.

Aika juoksee - ja niin juoksee Mauikin. 
Jollei se revi räsymatosta suikaleita, se kuljettaa vessanmattoa pitkin ja poikin. Siinä sivussa se
syöksyy pihamaalle metsästämään mehiläisiä. Koska mehiläinen meni jo, se nappaa ohikulkeissaan pionin nupun suuhunsa.
Lenkillä on kova tohina aina päällä ja suuhun menee kaikki mahdollinen ja mahdoton. Kävyt, linnunkakka, paperi, oksat, tölkit, kauppakuitit - mitä nyt vaan osuu tielle. Maui kyllä kuljettaa.

Maui tunnistaa jo juoksutuspaikat ja keulii hyvissä ajoin menemään kohti niittyjä määrätietoisesti. 
Juoksutan nykyisin ensin tehokaksikon Huiman ja Balin keskenään, sitten Huiman ja Mauin ja/tai Balin ja Mauin. Huisia nähdä, kuinka tuo pikkumies käyttää kroppaansa jo aerodynaamisesti - ketterästi ja taiten.

Sinänsä mielenkiintoista, että Luxi on aktivoitunut vanhoilla päivillään leikkimään. 
Tuo koira, joka on ollut tähän asti sangen vähäeleinen ja hillitty alkoi hammasmiekkailla ja öristä kuuluvasti välillä Mauin pää kitusissaan - ja ikää on himpun vaille 11. Jännä ilmiö. Joka osoittaa taas sen, että kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja ja LAUMAT ELÄVÄT AINA.
Me emme näe kaikkea sitä hienovaraista viestintää mitä käyvät keskenään ja varsinkin, jos ja kun lauman jättää vanha jäärä presidentti, miten lauma muotoutuukaan uudelleen - muotoutuakseen jälleen uudelleen, kun sinne tulee uusi tulokas.
Mitä lie viestintää Maui on tuonut muassaan Manchesterista, sillä muutamassa viikossa oli selvää, että trooppiset saaret (Bali & Maui) pitävät suurimman örinän ja pörinän ja pistävät matot rullalle ja Luxi tuo tarvittaessa mukaan bonusörinät tehokkaaseen ja yhdessä erittäin äänekkääseen kolmikkoon. Leluja heitellään suusta suuhun, nyitään yhdessä - ja Hupi ja Huima katsovat tapahtumia silmät kauhusta päästä pullistuen. Jälleen jännä, että juuri nuo kaksi ovat sitä mieltä, että moinen touhu on äänekkyydessään pöyristyttävää ja ne vain liukenevat paikalta. Nopeasti löytyivät leikki- ja painiparit, lelujen venyttäjät ja juoksuttajat; siihenkin sopivat parit.
Kotona Hupi siis pakenee keittiön tason alle, lattiapedille tai kipittää yläkertaan, pehmomökkiin möllöttämään. Huima taasen ottaa lelun suuhunsa ja menee "tappamaan" sitä ylhäisessä yksinäisyydessään portaiden alla olevalle pedille sillä aikaa kun kolmikko ruttaa mattoja ja melskaa.


Maui myös kertoo kuuluvasti kun hänellä on tylsää.
Hän haukkuu korkeaa ceetä yksinään esim. kämppiksen huoneessa, ja aina minä menen halpaan: "mikä hätänä"?
Teelautasen kokoiset nappisilmät tuijottavat minua sängyltä, pää on vinossa; "sitä mä vaan kun täällä ei tapahdu mitään". No eipä, vanhemmat koirat lepäävät ja Maui siirtyykin sitten sujuvasti tekemisen puutteessa repimään räsymattoa.

Äkkiä tuo kaveri oppi sisäsiistiksi, ja kasvukäyrät  lähtivät nousuun. 
Paino nousi hurjaa tahtia, parhaimmillaan 900 gr viikossa. Viimeisimmät lukemat on otettu 14.6.; 10,9 kg. Onpas muuten ollut kiirettä, kun en sen koommin ole käynyt punnituttamassa veijaria. Täytyypä käydä taas vaikka ensiviikolla.

Ollaan nimittäin käyty Open showt, parit mätsärit ja viehetreenit ja onpa Maukkaa veivannut Emmin lisäksi myös Jaana ja Jenny - mistä isot kiitokset kaikille. 
Operaatio napanuoran venytys sujuu oikein hyvin ja Mauin itsenäinen luonne on sopinut treeneihin eri treenareiden kanssa oikein hyvin. Pari kertaa on käyty Kartanollakin juoksemassa vauvatreeneissä ja hämmästelty yhdessä treenareiden kanssa, että OHO, kaverihan on nokkela silläKIN saralla ja ampuu vieheeseen jopa verenmaku suussa. Ekalla kerralla nimittäin riepotti viehettä niin, että hammaskin irtosi suusta.

Jalka ei vielä nouse - häntä kylläkin. Toivomme kovasti sen olevan ns. puppytail ja olen ollut havaitsevinani, että ei se enää taivasta kohti sojota - nimittäin kovin oli korkealla alunalkaen, nyt on laskenut sentään puolitankoon. Kaikkea sitä. Taas.


Openissa 18.6. Jaanan kärsivällisessä ja lempeässä käsittelyssä, Maui oli ensimmäistä kertaa virallisen tuomarin, Arnaldo Cotugnon, arvioitavana. Hän tuumi Mauista seuraavaa:
"Classic type whippet with lovely head and expression. Nice relation between eye colour and coat. Bit raw, but everything is at correct place. Playful character. Bit narrow in back move."
Seitsemästä vauvakoirasta Maui oli kolmas.


Ensimmäisessä mätsärissä, joskus kesäkuun alussa, Maui kävi pönöttämässä hienosti. Liikkeet olivat all over the place, mutta sehän on normaalia nelikuiselle. Toinen mätsärireissu tehtiin 4.7. ja siellä taas liikkeet alkoivat olla ookoo, mutta seisominen oli _todella_ tylsää Maukan mielestä. Niin ne moodit vaihtelevat. Kuitenkin pentuja oli osunut tänne mätsäriin karvan yli 40, ja Maui oli todella hienosti Maija Mäkisellä 21:stä pennusta kolmas.

Mitään näyttelyitä ei Kenzolassa ole tällä hetkellä buukattuna kenellekään - toivumme yhä Liettuan ja Latvian "rasituksista" - tai no, yksi Ruotsin reissu on ovella, mutta sitä en melkeinpä edes laske, koska se on vain sellainen pikavisiitti naapurimaahan. Ehkäpä elokuun puolella likviditeettiä riittää myös kotimaan näyttelyihin.

On ollut hauskaa seurata pitkästä aikaa pennun edesottamuksia ja sen kehittymistä pikkuhiljaa järkeväksi (?) junioriksi.


Ihana hiljaisuus vallitsee tällä hetkellä asunnossa - yleensä Maui simahtaa iltayhdeksältä, tänään tosin vasta lähemmäs kello kymmenen. Lauantailenkkeily on ollut minimissä muiden velvoitteiden vuoksi, joten riehunta- ja matonlaahausääniä on kuulunut pitkälle iltaan. Iltalenkki sentään hieman väsytti pientä poikaa ja iltapalan jälkeen se vetäytyi Hupin lattiapetiin kiepille ja unten maille.
Huomenna riehutaan sitten taas, kuten lapsen kuuluukin!

kuvat Mauin treenialbumi

Ei kommentteja: